Arvopaperimarkkinoilla likviditeettiä mitataan niin sanotulla spreadilla eli arvopaperien osto- ja myyntihintojen välisellä erotuksella. Se kertoo, kuinka tehokkaasti arvopaperi on vaihdettavissa ostaja ja myyjän välillä tehokkaaseen hintaa.
Jos spread on suuri, tarkoittaa se yleensä sitä, että ostokohteen markkina ei joko toimi tehokkaasti. Markkinat eivät toisin sanoen ole tarpeeksi likvidit.
Koronakriisi on heikentänyt markkinoiden likviditeettiä. Taalerin johtaja Ilkka Väkeväinen kertoo blogissaan, että viimeiset pari viikkoa ovat alleviivanneet sitä, miten ohut markkinalikviditeetti on.
Likviditeetti riippuu ennen kaikkea suursijoittajien ja ammattimaisten välittäjien käyttäytymisestä.
Markkinoiden likviditeetin heikkeneminen johtuu Väkeväisen mukaan siitä, että osto- ja myyntitarjousten määrästä suurin osa tulee nykyään tavalla tai toisella automatisoitujen kaupankäyntistrategioiden toimesta, eli algoritmipohjaisesti.
”Algoritmit kalibroidaan tavanomaiseen markkinatilanteeseen, mukaan lukien tavanomainen arvopaperien arvonvaihtelu. Kun algoritmi havaitsee sen, että arvonvaihtelu muuttuu rakenteellisesti, loppuu algoritmin kaupankäyntivaltuutus ja se lopettaa kaupankäynnin joko lyhyeksi tai pidemmäksi jaksoksi”, Väkeväinen toteaa.
Väkeväisen mielestä on selvää, että näin on tapahtunut koronan tartuttamilla markkinoilla jo monta eri kertaa.
Koronakriisissä arvonvaihtelun kasvu näkyy siis siten, että suursijoittajien kaupankäynti on vähentynyt. Esimerkiksi S&P 500 -osakeindeksissä on nähty viime päivinä useita vähintään neljän prosentin hintavaihteluita suuntaan taikka toiseen päivätasolla.
Jättipankki Morgan Stanleyn mukaan volatiliteetti eli hintaheilunta on ollut äärimmäistä historiallisesti tarkasteltuna. S&P 500 -indeksissä on nähty seitsemän perättäistä päivää, jolloin hintamuutos on ollut yli neljä prosenttia.
Volatiliteetin kasvusta kertoo myös markkinoiden odotettua volatiliteettia mittaava VIX-indeksi, joka on koronakriisin aikana käynyt korkeammalla kuin koskaan aiemmin.
Markkinoilla on koronakriisin vuoksi muodostunut myös tilanne jossa myyjiä riittää, mutta ostajia on vähemmän.
Rahastojen varat on sijoitettu täysimääräisesti arvopapereihin rahaston strategian mukaisesti, eikä rahastoilla ole juurikaan käteistä. Jos asiakkaat innostuvat lunastamaan rahasto-osuuksia, kuten koronakriisissä on käynyt, on rahastojen pakko myydä arvopapereita rahastosalkusta.
Väkeväinen muistuttaa, että pörssinoteerattujen indeksirahastojen eli ETF:ien markkinaosuus on kasvanut merkittävästi. Hänen mukaansa se merkitsee sitä, että aktiivisia ostajiakin on vähemmän.
”Aktiivisin porukka, eli hedge-rahastot ovat menettäneet poikkeuksellisen paljon pääomia osin samoista syistä, joten niistäkään ei löydy vastavoimaa, kun arvopaperi rallattaa vain yhtä suuntaa alaspäin”, Väkeväinen toteaa.
