Pankkien mahdollistama osinkopesu maksaa eurooppalaisille veronmaksajille yli 55 miljardia euroa

Suurpankkien mahdollistamasta osingonpesusta Suomen osuus on yli miljardi euroa ja mahdollisesti jopa paljon enemmän.

Mikäli osinkopesu tai cum-ex trading ovat termeinä vieraita, niin tässä on yksi syy, miksi tutustua aiheeseen: kyseessä on vuosisadan suurin ryöstö.

Ensinnäkin suuriin otsikoihin päätyvä perinteinen rötöstely ja rosvous kalpenevat Bernard Madoffin kaltaisten finanssimaailman huijareiden rinnalla, joissa haitat lasketaan miljardeissa. 

Osingonpesussa on kyse niin merkittävistä summista, että jopa Bernard Madoffin luvut jäävät toiseksi. Puhumattakaan kaikkien aikojen suurimmasta suomalaishuijauksesta eli kymmenien miljoonien eurojen tappiot aiheuttaneesta WinCapitasta. 

Osingonirtoamisen ympärillä tehtyjen kikkailujen, eli osingonpesun avulla kansainväliset hedge-rahastot ovat tienanneet yli 55 miljardia euroa. Se on todella paljon veronmaksajille kuuluvaa rahaa.  

Osingonpesu ei siis ole mikään pieni juttu. 

Ongelman laajuutta kuvaa myös se, että osingonpesuun liittyvää tietovuotoa on Correctiven koordinoimana tutkinut 63 toimittajaa kolmestakymmenestä eri maasta. 

Lue myös: Bitcoin osana sijoitussalkkua

Tietolähteitä on useita. Mukana on pankkien sisäisiä tutkimuksia, veroasiantuntijoita ja tilintarkistajia. Tietoa on kerätty yli 180 000 sivun edestä. 

Keskeisten pankkien mahdollistamaa toimintaa

Pitkään historian suurimman talouspetoksen viittaa kantaneen Bernard Madoffin tapauksessa kyse oli yhdestä mädästä yrityksestä. 

Maailmasta löytyy useita talouspetoksesta syytettyjä hedge-rahastoja. Sellaisia kuin Bayou Funds, Beacon Hill Asset Management, Lancer Management Group, Lipper & Company, sekä Maricopa Investment Fund. 

Näille kaikille yhteistä on se, että tavallinen kaduntallaaja ei ole näistä nimistä ikinä kuullutkaan. 

Nyt paljastuneessa osingonpesussa on tavalla tai toisella mukana kuitenkin varsin tunnettuja nimiä. Osallisina on mainittu maailman suurimpia pankkeja. 

Sellaisia kuin Barclays, BNP Paribas, Citigroup, Commerzbank, Deutsche Bank, Goldman Sachs, JPMorgan, Merrill Lynch ja Morgan Stanley.

Pankit ovat voineet toimia osingonpesussa neuvonantajina, rahoittajina tai suoraan osapuolina, eli ostajina tai myyjinä.

Ongelmana on, että osa osingonpesusta on ollut joissakin maissa laillista. Samaan aikaan jotkut pankit ovat kuitenkin aktiivisesti pyrkineet hiljentämään toiminnan kyseenalaistaneita työntekijöitä.

Näin osinkopesu toimii

Osinkopesuun on kaksi eri tapaa. 

Ensimmäinen perustuu siihen, että kotimainen ja ulkomainen omistaja maksaa erisuuren osinkoveron. Esimerkiksi Suomen ja Iso-Britannian verosopimuksen mukaan lähdeveroa osingosta ei peritä. 

Osakkeet lainataan brittiyritykselle ennen osingon täsmäyspäivää. Brittiyritys vastaanottaa osingot verottomana, tilittää osingot lainaajalle ja palauttaa lainaamansa osakkeet täsmäytyspäivän jälkeen. Verohyöty jaetaan järjestelyyn osallistuneiden kesken. 

Toinen tapa hyödyntää osinkopesua perustui siihen, että osinkoa maksava yritys maksaa osinkoverot kaikista osingoista. Tällöin sijoittaja saa tililleen osingon, josta vero on jo maksettu.

Kaikkien osapuolten, kuten sijoitusrahastojen, ei kuitenkaan osinkoveroa tarvitse maksaa. Nyt tilille tipahtanut osinko antaakin oikeuden hakea veronpalautusta. 

Epäselvässä tilanteessa yhtä osinkoa vastaan saadaan haettua kaksi veronpalautusta.

Epäselvä tilanne saadaan rakennettua vaikkapa näin. Osapuoli A lainaa osakkeen B:lle ja B myy lainaamansa osakkeen C:lle juuri ennen osingon irtoamista.

Osakkeet häviävät B:n tililtä juuri ennen täsmäytyspäivää ja ilmestyvät C:n tilille heti täsmäytyspäivän jälkeen. 

Tällaisessa tilanteessa sekä A, että C pystyivät hakemaan veronpalautuksen täyteen mittaan osingosta, joka oli maksettu vain kerran. 

Osinkopesu maksaa suomalaisille noin 200 euroa kansalaista kohden ja mahdollisesti jopa enemmän

Verotuksen käytännöt vaihtelevat maiden kesken ja verohallinnon mukaan suomalainen osinkoverokäytäntö on suojannut Suomea kaikkein aggressiivisimmilta veronkierron muodoilta.

Tästä huolimatta on osingonpesun arvioitu maksaneen Suomen veronmaksajille 1,3 miljardia euroa. Se on paljon rahaa ja tekee 234 euroa kansalaista kohden.  

Onko tosiasiallinen summa jopa suurempi?

Correctiven koordinoima kansainvälinen toimittajaryhmä spekuloi sillä, miksei osingonpesu ole noussut isoihin uutisotsikoihin Saksan ulkopuolella. Onko syy siinä, ettei osingonpesua tapahdu, vai siinä etteivät veroviranomaiset ole siitä tietoisia? Verotiedot ovat luonteeltaan luottamuksellisia ja tämä vaikeuttaa tiedonkulkua eri maiden veroviranomaisten välillä. 

Yhdessä Correctiven käsiinsä saamassa dokumentissa suunnitellaan osingonpesun testausta eri maissa sisältäen Suomen. Myös testin tulos on kirjattu ylös. ”Toimii.”

LUE MYÖS TÄMÄ