Rahastotietoa

Rahastosijoittajat menettävät tuottomahdollisuuksia

Rahastosijoittajat ostavat rahastoja kalliilla ja myyvät halvalla – ja siten menettävät leijonan osan rahastojen tuottomahdollisuuksista. Näin väittää amerikkalainen sijoitustutkimuslaitos.

Aktiivisesti hallinnoitujen sijoitusrahastojen tavoite on selkeä – saavuttaa niin sanottuja ylituottoja vertailuindeksiin verrattuna. Sijoitusrahastojen sijoitusammattilaiset pyrkivät siis voittamaan rahastoillaan sen tuoton (suhteessa riskiin), mitä rahaston sijoituskohteita vastaava indeksi tuottaa.

Sijoitusrahastojen menestymistä suhteessa kohdeindeksiin voidaan mitata alfa-nimisellä mittarilla, joka kertoo kuinka paljon rahaston riskikorjattu tuotto ylittää kohdeindeksin vastaavan riskitason tuoton. Tämä alfa kertoo siis, kuinka paljon sijoitusrahasto lisää arvoa omalla sijoituspolitiikallaan verrattuna indeksituottoon samalla markkinariskillä.

Vastaavasti sijoittajan alfa kertoo, kuinka paljon sijoittajan riskikorjatut tuotot ylittävät rahaston vastaavan riskitason tuotot. Jos tämä alfa-mittari on positiivinen, saa rahastosijoittaja rahastosta paremman tuoton kuin mitä rahasto saa vastaavalla riskitasolla. Tämä on mahdollista, jos sijoittaja onnistuu myymään rahasto-osuudet silloin kun rahaston arvo on korkealla, ja myymään kun rahastona arvo on alhaalla.

Jos sijoittaja pitää rahansa koko ajan sijoitusrahastossa, tulisi sijoittajan siis saada rahastoon sijoittamilleen varoille sama ylituotto kuin minkä rahasto saa. Tämä tuntuu lähes itsestään selvältä.

Totuus on kuitenkin joskus teoriaa ihmeellisempää.

Sijoitustutkimusyhtiö Dalbarin johtaja Louis Harvey osoittaa Sijoitusyhdistys AAII sivustolla, että itse asiassa rahastosijoittajien saamat riskikorjatut tuotot suhteessa rahastojen tuottoihin ovat selkeästi negatiiviset. Toisin sanoen sijoittajien riskikorjatut tuotot alittavat rahaston vastaavat tuotot. Tämä rahastosijoittajien tuottojen menetys on lisäksi hyvin suuri.

Dalbar vertasi 20 vuoden keskimääräisiä sijoitustuottoja vuosilta 2008-2011. Yhtiö laski, kuinka paljon riskikorjattuja yli-tai alituottoa sijoittajat saivat suhteessa rahastojen tuottoihin. Tarkastelussa käytettiin S&P-osakeindeksistä laskettuja tuottoja.

Sijoittajien riskikorjatut tuotot olivat kaikilla tarkastelujakson 20 vuoden aikaperiodeilla selvästi negatiivisia. Alfa-kerroin vaihteli –11,0 prosentin ja –4,3 prosentin välillä.

Dalbar vertaili rahastosijoittajien ja indeksin tuottoja myös tuoreemmalla datalla. Vuosien 1996 – 2015 ajanjaksolla USA:n S&P 500 -osakeindeksin keskimääräinen vuosituotto oli 9,85 prosenttia. Tällainen pitkän aikavälin vuosituotto kelpaisi useimmille sijoittajille, sillä esimerkiksi yhdeksän prosentin vuosituotolla pääoma kaksinkertaistuu joka kahdeksas vuosi.

Keskimääräinen rahastosijoittaja ei kuitenkaan yltänyt samaan, vaan vuosituotto jäi alle 5,2 prosenttiin.

Miten on siis mahdollista että rahastosijoittajien riskikorjatut tuotot alittivat noinkin reilusti rahastojen tuotot?

Selitys on yksinkertainen: sijoittajat myivät rahasto-osuuksia sen jälkeen, kun markkinoilla yleisindeksi oli laskenut. Rahastosijoittajat myivät osuuksia selvästi sen jälkeen, kun institutionaaliset sijoittajat olivat myyneet. Vastaavasti rahastosijoittajat ostivat rahasto-osuuksia vasta sitten, kun indeksi oli jo noussut jonkin aikaa.

Rahastosijoittajat siis ostavat rahasto-osuuksia kalliilla ja myyvät halvalla.

Rahastosijoittajien alituoton ja markkinalle häviämisen tärkein syy ei ole rahastojen kulut. Tärkein syy alituottoon tulee sijoittajien psykologisista tekijöistä. Sijoittajien tunteista johtuvat käyttäytymisharhat selittävät tutkimuksen mukaan peräti 50 prosenttia alituotosta.

Dalbar-yhtiö listaa useita tällaista irrationaalista sijoittajan tuottoja nakertavaa käyttäytymisharhaa.

Sijoittajan käyttäytymisharha on esimerkiksi tappioiden karttaminen (loss aversion). Eli sijoittaja myy paniikissa väärään aikaan välttääkseen tappioita. Sijoittajat sortuvat myös kapeakatseisuuteen tehdessään päätöksiä vain jonkin sijoitussalkun osan mukaa, eivät koko salkun perusteella.

Ankkurointi on yksi tunnetuimpia sijoittajan käyttäytymisharhoja. Se tarkoittaa sitä, että sijoittaja keskittyy jo toteutuneiden tapahtumien seurantaan eikä pysty sopeutumaan markkinatilanteen muutokseen.

Rahastosijoittajien sijoitussalkut ovat Dalbarin mukaan usein myös heikosti hajautettuja. Sijoittajat kuvittelevat salkun hajautuksen olevan kunnossa, mutta tosiasiassa salkun sijoitusten tuottojen välillä on korkea korrelaatio.

Lisäksi sijoittajat olivat taipuvaisia luottamaan huhuihin, välttivät tarpeellisia toimenpiteitä aiempien virheiden tuoman katumuksen vuoksi ja olivat taipuvaisia ylioptimismiin.

Artikkeli on julkaistu SalkunRakentajassa aiemmin heinäkuussa 2013.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on vaurauden rakentajan suosittu verkkolehti. Sivusto sisältää sijoittamiseen, yrittäjyyteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

Tutustu sisältömarkinoinnin ja sisällöntuotannon ratkaisuihimme Salkkumedia Oy:n kotisivuilta.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Webhotelli: Hostingpalvelu.fi
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut lukijoille
Tilaa uutiskirje

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Outbound linkkien seuranta

Akateemiset

Akateemiset2

Copyright © 2020 Salkkumedia Oy

Ylös