Koronaviruksen aiheuttama taantuma aiheutti sen, että Suomen valtion budjetti on entistäkin enemmän alijäämäinen.
Korkean veroasteen vuoksi suomalaisilla on pääasiallisesti korkea elintaso ja hyvä sosiaaliturva, vaikka järjestelmän ulkopuolellekin on mahdollista joutua.
Yhteistä suurimmalle osalle suomalaisista on kuitenkin se, että kukaan ei halua verojen kiristyksiä, mutta palveluiden taso pitäisi nousta ja/tai palkkojen nousta julkisella puolella. Samaan aikaan Suomen valtion budjetti on ollut alijäämäinen jo vuosia. Palvelun tason ylläpitäminen tai nostaminen ilman lisätuloja kuulostaa ilman lisävelkaa mahdottomalta yhtälöltä.
Koronaviruksen aiheuttama taantuma aiheutti sen, että Suomen valtion budjetti on entistäkin enemmän alijäämäinen. Joidenkin arvioiden mukaan Suomen valtion budjettialijäämä voi kasvaa lähivuosina 7-10 miljardiin per vuosi. Pahimmassa tapauksessa tämä alijäämä tarkoittaa sitä, että Suomi kuluttaa rahaa 117,4 prosenttia suhteessa tuloihin (Suomen valtion budjetti 57,6 miljardia, Eduskunta.fi).
Yksityishenkilönä olisit nopeasti ongelmissa, jos kuluttaisit 17 prosenttia ylivarojesi jatkuvasti, mutta valtiot eivät ole ihan samalla viiva. Maailman tunnetuin sijoittaja Warren Buffett mainitsi edellisessä Berkshire Hathawayn yhtiökokouksessa, että valtiot eivät tule maksamaan velkojaan takaisin, vaan uudelleenrahoittavat ne. Onko velkaantumisella siis mitään merkitystä nykymaailmassa?
Jos velkaantumisella ei olisi merkitystä, niin voisimme lopettaa verotuksen kaikella tasolla ja vain lainata rahat keskuspankeilta. Miksi turhaan kiusata ihmisiä verotuksella, joka todistettavasti laskee halukkuutta hakeutua parempiin työtehtäviin, kun rahat voidaan ottaa vain taikaseinästä? Jos velkaantumisella ei olisi merkitystä, niin tuskin Kreikan ja Italian kohtaloa taivasteltaisiin vähän väliä.
Jos velkaantumisella taas on merkitystä, niin Suomella on oikeastaan kaksi tietä miten budjettialijäämää voidaan alkaa kuromaan umpeen. Joko tuloja kasvatetaan (verojen kiristys, tehokkuuden kasvatus tai syntyvyyden kasvattaminen, työperäisen maahanmuuton lisääminen, jne.) tai menoja karsitaan. Asia on vain niin yksinkertaista. Päätökset tilanteen parantamiseksi ei tule olemaan helppoja.
Ainakin sen voi sanoa, että Juha Sipilän taannoiset leikkaukset ovat lastenleikkiä verrattuna leikkauksiin, mitä tarvitaan tämän budjettivajeen paikkaamiseksi.
On kiistatonta, että koronan aiheuttaman kriisin paikkaamiseksi tarvitaan, ja pitää ottaa velkaa. Ongelmaksi nousee kuitenkin se, että tarvitsemme useita miljardeja paikkaamaan jo olemassa olevia menoja eikä rahaa voida käyttää tuottaviin investointeihin. Elimme siis täysin kädestä suuhun (ja hieman toisen taskustakin sanoi SDP) jo ennen koronaakin ja sama meno tulee jatkumaan tulevaisuudessakin.
Velan nostaminen yksinään ei ole ongelma ja Suomella onkin varmasti tällä hetkellä mahdollisuus nostaa velkaa alhaisilla kiinteillä koroilla valtion luottoluokituksen ollessa hyvä. Jos kuitenkin jatkamme valitsemallamme tiellä, velan saaminen saattaa hankaloitua, luottoluokituksemme voi laskea (mikä nähdään korkokulujen nousuna) ja uusien taloudellisten iskujen vastaanottaminen muuttuu joka kerta vaikeammaksi.
Ennusteet korkojen nousulle ovat Suomen puolella, mutta edes talousviisaat eivät voi taata, että korot pysyvät aina nykyisessä ”normaalissa”. Vaikka unohtaisimmekin valtion velkojen lyhentämisen, niin pidetään edes velkaantuminen suhteessa BKT:hen kurissa, että tulevaisuuden investointejakin varten meillä on mahdollista nostaa lainaa.
Valtion velkaantumisesta ei voi syyttää pelkästään vasemmistohallitusta, koska julkiset menot ovat kasvaneet vuosi vuodelta riippumatta johtavista puolueista, mikä nähdään alla olevassa kuvassa. Vaikka Antti Rinteen taikaseinä meemit ovatkin totta, niin valitettavasti he eivät ole ainoa syypää tähän tilanteeseen.
Suomi tarvitsee siis puolueita, mitkä ajavat valtion etuja eikä omia etujaan. Sellaisia ei tällä hetkellä ole näköpiirissä, mutta ehkä tulevaisuudessa asiat ovat toisin. Ääneni on kuitenkin saman tien puolueella, joka uskaltaa ottaa tämän tarvittavan askeleen.
Kirjoittaja on Nuorten Osakesäästäjien aktiivi ja Osinkoinsinööri-sijoitusblogin kirjoittaja.
Miten olisi velkojen nollaus? Ei kaikkea, mutta vaikka 30-50%. Teknisesti olisi useita tapoja sen toteuttamiseen. Helpoimmin ehkä niin että keskuspankit ostavat lainoja taseisiinsa, niille asetetaan nollakorko ja ikuinen maksuaika.
Voisiko toimia?
Tämä on kyllä hyvä ehdotus ja voisin kuvitella, että näin tehtäisiin. Miten siitä saataisiin tasapuolista kaikille, niin on sitten toinen kysymys. Jos esim. kaikille annettaisiin veloista puolet anteeksi, niin suurimpia hyötyjiä ovat olleet todella velkaantuneet yhteiskunnat. Tämä voisi taas laittaa valtiot ottamaan lainaa kaksin käsin, että hyöty olisi mahdollisimman suuri.