Yksityishenkilöiden velkajärjestelyt ovat kasvaneet tänä vuonna rajusti.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi–kesäkuussa 2020 käräjäoikeuksiin jätettiin 2 033 yksityishenkilöiden velkajärjestelyhakemusta. Hakemuksia jätettiin 459 kappaletta, mikä on peräti 29,2 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajankohtana vuotta aiemmin.
Velkajärjestelyjen kasvu ei kuitenkaan johdu pelkästään koronakriisistä.
Tilastokeskuksen mukaan vireille pantujen velkajärjestelyhakemusten määrä oli poikkeuksellisen pieni vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä. Tämä johtui osaltaan talous- ja velkaneuvonnan siirtymisestä 1.1.2019 voimaan tulleen lain myötä kunnilta valtion oikeusaputoimistoihin, joka hidasti hakemusten käsittelyä vuonna 2019.
Aviopuolisot, yhteisvastuulliset kanssavelalliset sekä velallinen ja takaaja voivat hakea velkajärjestelyä yhdessä. Tammi–kesäkuussa tehdyistä velkajärjestelyhakemuksista 121 hakemusta (5,9 prosenttia) oli aviopuolisoiden yhteishakemuksia. Kanssavelallisten kanssa tehtyjä yhteishakemuksia oli 14 kappaletta (0,7 prosenttia). Loput 1 898 hakemusta (93,4 prosenttia) olivat yksittäisten hakijoiden tekemiä.
Yksityishenkilön velkajärjestely tarkoittaa menettelyä, jossa ylivelkaantunut yksityishenkilö maksaa velkojaan pois tietyn ajan maksukykynsä mukaan ja tämän ajan kuluttua vapautuu velvollisuudesta maksaa loppuja velkojaan.
Järjestelyn tavoitteena on korjata pysyvästi ylivelkaantuneen velkaongelmat. Se on tarkoitettu vakituisesti Suomessa asuvalle yksityishenkilölle tai pienyrittäjälle. Velkajärjestelyä haetaan käräjäoikeudesta ja hakemuksen tekemisessä auttaa aina oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvoja.
Yksityishenkilön velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan maksuohjelma, jolloin velallisen omaisuuteen kohdistuva ulosmittaus raukeaa. Yksityishenkilön velkajärjestelyä säätelee laki.
Velkajärjestelyssä ylivelkaantunut velallinen maksaa velkoja tavallisesti kolmesta viiteen vuotta ja loput maksamatta jääneet velat hän saa anteeksi.
Tyypillisesti ennen velkajärjestelyä velallinen on yrittänyt neuvotella velkojen järjestelystä velkojien kanssa. Muita keinoja ennen velkajärjestelyä ovat Takuusäätiön takaus pankkilainaan, kunnan sosiaalinen luotto tai velkojen maksaminen pois ulosoton kautta.
Jos tämä ei onnistu, on yksityishenkilön velkajärjestely viimekätinen keino, joka on tarkoitettu ratkaisuksi kaikista vakavimpiin velkaongelmiin.
Ylivelkaantuneilla henkilöillä saattaa olla useita erilaisia lainoja. Niihin kuuluu tietenkin myös asuntolaina.
Yksityishenkilön velkajärjestelyssä asuntolainaa kohdellaan kuitenkin eri tavalla kuin vaikkapa kulutuslainoja. Omistusasunnon ajatellaan nimittäin kuuluvan velallisen perusturvaan.
Asuntolainan vakuutena on yleensä monista muista lainoista siinä mielessä, että siihen kohdistuu esinevakuus. Tyypillisesti asuntolainalla hankittu asunto toimii lainavakuutena. Siksi Velallisen näkökulmasta vakuutena olevan asunnon säilyttäminen velallisella on usein tärkeää.
Velkajärjestelyssä velallinen voi pitää omistusasuntonsa, jos velka maksetaan velkajärjestelyssä määrätyn velallisen maksuohjelman mukaisesti. Velkajärjestelyssä asuntolainan ja muidenkin lainojen maksuaikoja voidaan tarvittaessa pidentää ja velan korkoa alentaa.
Velkajärjestelyssä ei kuitenkaan leikata asuntolainan pääomaa ja lainalle maksetaan aina myös pääoman nykyarvon turvaava korko. Asuntovelan velkojan asema on siis velkajärjestelyssä kohtuullisen turvattu verrattuna muihin velkojiin.
Jos velallisella on asuntovelan lisäksi sellaista velkaa, jota asunnon arvo ei kata, velallisen on pyrittävä lisäksi maksamaan tarkemmin määritelty osa tavallisista veloista. Tätä osaa kutsutaan velkajärjestelyssä vähimmäiskertymäksi.
Velkaneuvonnasta on mahdollista saada lisätietoja oikeusaputoimiston talous- ja velkaneuvontasta tai Takuusäätiön neuvonnasta.
Lähteet: Tilastokeskus, Minilex, Takuusäätiö.
