Sijoittajia on jo vuosia varoiteltu korkeista arvostuksista, mutta kannattaako varoituksia kuunnella?
Talouden hintakuplat eivät ole mikään uusi asia. Eksoottisten tulppaanien kysyntä kasvoi yli äyräiden jo 1630-luvulla. Alati kasvava hinta loi tilanteen, missä tulppaaneista tuli puhtaasti spekulatiivinen sijoituskohde.
Tarina kertoo miten kukaan ei enää halunnut itse tulppaanisipuleita. Sipuleita ostettiin vain sen takia, että niitä voitaisiin myydä korkeampaan hintaan ja tulppaanisipuleista maksettiin jopa talon kokoista hintaa.
Tulppaanisipulien hintakupla on klassikko, jota toistetaan usein, varsin asenteellisesti ja eri muodoissa. Asenne on se, että ihmiset ovat tyhmiä. Tästä kertoo vaikkapa termi ”suurempi hölmö” tai ”suuremman hölmön teoria”.
Asenne on se, että se, joka maksaa korkeaa hintaa on hölmö.
Sijoittamisen neljä vaarallisinta sanaa: ”This time is different”
Toteamus ”tällä kertaa on toisin” tai ”this time is diffent” on itse asiassa sananparsi, jossa mukana aimo annos asennetta.
Jälkiviisaana oletetaan, että kuplan puhkeaminen olisi ollut mahdollista ennustaa ja todetaan, miten absurdeja romahtaneiden osakkeiden arvostukset olivatkaan.
Tilanteen selitys on samalla kertaa helppo ja selittäjän intellektiä ylivoimaa korostava.
Ihmiset ovat tyhmiä, koska eivät ota historian kirjoista oppia. Ylihintainen on ylihintainen ja vain tyhmä maksaa liikaa.
Mikään ei ole oikeasti toisin. Se on vain selitys, ansa, mihin osakkeesta ylihintaa maksava laumaeläin astuu kerta toisensa jälkeen. Suuremman hölmön voimaan perustuva sijoittaminen ei ole sijoittamista, vaan hölmön hommaa.
Samaan aikaan ei ole välttämättä tullut edes mieleen kyseenalaistaa koko alkuperäistä tuppaanimanian tarinaa.
Sijoittamisen viisi vaarallista sanaa: ”This time is not different”
Siinä missä ”this time is different”-ajattelusta puhutaan sijoittamisen neljänä vaarallisempana sanana, on hyvä huomioida se toiseksi suurin vaara, eli sijoittamisen viisi vaarallisinta sanaa.
Sijoittamisen viisi vaarallisinta sanaa ovat ”this time is not different” tai ”tällä kertaa kaikki ei ole toisin”.
Mielenkiintoista on, että tätä jälkimmäistä sananpartta kuulee harvemmin. Ehkäpä siksi, että johtaisi turhaan vastakkainasetteluun.
”Tällä kertaa kertaa mikään ei ole toisin”-kritiikin pohtimisesta tosin voi olla paljonkin hyötyä ainakin sijoittajan saamien tuottojen kannalta.
Heikkoa päättelykykyä
Todellisuudessa korkean hinnan maksaminen ei ole yksiselitteisesti tyhmää toimintaa. Puhjennutta kuplaa edeltää aina korkea hinta, mutta korkea hinta ei läheskään aina johda kuplan puhkeamiseen ja arvostus voi palautua muillakin tavoin.
Ja kun oikein mietitään, niin voidaan todeta, että maailma muuttuu ihan oikeasti: sosiaalinen media, globalisaatio, internet, negatiiviset korot ja koronapandemia ovat kaikki isoja asioita, jotka ovat toisin kuin ennen, ja joilla on oikeasti isosti merkitystä taloudelle ja yritysten toimintaympäristölle.
Tästä syystä alhaisella kynnyksellä heitetty ”this time is different”-viittaus ei aina anna esittäjästään positiivista kuvaa.
Huonoja neuvoja ja kyseenalaisia kannustimia
Positiivisia osakesuosituksia muistetaan usein pohtia kannustimien kannalta, mutta kannattaa muistaa, että myös negatiivisen näkemyksen esittäjällä voi olla useita intressejä.
Roubini muistetaan finanssikriisin ennustajana, jota olisi kannattanut kuunnella. Todellisuudessa sijoittajan kohtaama kokonaisuus ei ole ihan näin yksinkertainen.
Lähdetään ensin liikkeelle siitä, onko ollut tyhmää maksaa liikaa. Yleisellä tasolla ja perinteisiin fundamenttikertoimiin, kuten P/E ja P/B -mittareihin, perustaen FAANG-osakkeet ovat aina olleet kalliita.
Viimeiset jonkin aikaa säännöt ”vaihtoehtoisia mittareita ei saa käyttää” ja ”tyhmät maksavat korkeaa hintaa”, olisivat automaattisesti rankanneet FAANG-kategorian salkun ulkopuolelle. Tuotoissa tämä olisi näkynyt negatiivisesti niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä.
Jatketaan siitä, että kannattaako miettiä sitä, että koska oikein räjähtää. Vaikuttavilla titteleillä varustettuja maailmanlopun ennustajia kuunnellessa voi tulla mieleen kuinka riskitöntä osakkeiden myynti ja pääoman turvaaminen onkaan. Se tuntuu varmalta valinnalta.
Todellisuudessa varmaa valintaa ei ole, ja markkinoiden laskuun varautumisesta osakkeita myymällä voi tulla iso lasku vaihtoehtoiskustannuksen muodossa.
New York Times kirjoitti uudesta teknokuplasta jo vuonna 2013. Sijoittaja, joka silloin myi Amazonin osakkeensa sai 100 rahaa, mutta se joka ei myynyt sai 470 rahaa.
Voimme ottaa muita vuosia, muita ennusteita ja muita kasvuosakkeita. Tulos on useimmiten samanlainen.
Tarkasteluun voi myös ottaa yksittäisten osakkeiden sijaan indeksejä ja omaisuusluokkia. Tulos on edelleen sama: maailmanlopun ennusteita riittää ja näihin ennusteisiin reagointi osakkeita myymällä syö tuotot.
Tämä näkyy alla olevasta kuvasta.
Sijoittaja joka reagoi Paul Krugmanin ja Simon Johnsonin näkemyksiin vuodelta 2016 myymällä S&P500 indeksiä ja laittamalla rahat korkoihin hävisi 15 prosenttia sille sijoittajalle joka ei reagoinut.
Kuvaajasta näkee, että vastaavia ennusteita tulee ulos vähintään kerran vuodessa. Nouriel Roubinin varoituksiin vuodelta 2010, David Rosenbergin näkemyksiin vuodelta 2011 tai Marc Faberin ennustuksiin vuonna 2012 reagoinut sijoittaja olisi ottanut osumaa joka kerralla ja määrällisesti enemmän. Se kuinka suuri vaihdotehtoiskustannus on kyseessä, on lähinnä kiinni siitä kuinka kauan sijoittaja välttelee osakkeita sen suuren kurssiromahduksen pelossa.
Sitä ei tietenkään pidä unohtaa, että taantumia, kurssilaskuja ja pörssikuplien poksahteluja tapahtuu ihan oikeasti. Kyse on vain siitä, että osataanko näitä oikeasti ennustaa ja kannattaako ennusteisiin reagoida ollenkaan.
Pitkä aikaväli
Moni osakesijoittaja kertoo ja ehkä uskookin olevansa niin sanottu pitkäjänteinen sijoittaja. Sellainen, joka valitsee yrityksensä sillä ajatuksella, että ne tulevat olemaan salkussa ja pitkään.
Puheet sotakassoista ja varautumisesta taantumaan tai koronan toiseen aaltoon kertoo kuitenkin jotain muuta.
Oikeasti pitkä pitoaika ylittää markkinoiden syklit. Oikeasti pitkäjänteinen sijoittaja vetää rinta rottingilla, tietoisesti ja täydellä osakepainolla taantumaa päin välittämättä väliaikaisista kurssiheilahteluista.
Onneksi kaikki eivät tähän pysty. Ilman maailmanlopun ennustajia, volatiliteettia, korkeaa beetaa ja korkeaksi kohonneita arvostuskertoimia pelkääviä sijoittajia olisivat osakkeet väärin hinnoiteltuja eivätkä ne sen takia oikein tuottaisikaan mitään. Toimivilla markkinoilla tarvitaan kaikkia osapuolia.
