Viiden veron kiila heikentää maan kilpailukykyä.
HS (1.9.2020) aivan oikein kiinnitti huomiota Suomen heikentyvään kilpailukykyyn. Yksi keskeinen syy kilpailukyvyn puutteeseen on Viiden Veron Kiila, joka varsinkin työvoimavaltaisilla aloilla voi viedä 2/3 asiakkaan maksamista euroista. Kiilaa tulisi selvästi pienentää työllisyyden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.
Yrityksen omistaja maksaa viittä veroa
Yrittäjä ja yrityksen omistaja maksaa yhteensä viittä veroa. Käytän termiä Viiden Veron Kiila kuvaamaan arvonlisäveron-, ansiotuloveron-, työntekijän ja -antajan sivukulujen, yhteisöveron ja pääomatuloveron muodostamaa kokonaisuutta. Arvioni on, että Viiden Veron Kiila voi muodostaa alasta ja yrityksestä riippuen jopa 2/3 asiakkaalta saatavista maksuista. Sellaisena se heikentää Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ja on yksi keskeisistä juurisyistä taloudellisiin ongelmiimme.
Viiden veron kiila vie valtaosan asiakkaan maksamista suorituksista
Liiketoimintaa on totuttu tarkastelemaan tuottojen ja kulujen kautta. Jos tarkastelukulmaksi käännetään verojen maksu ja tilitys, näkökulma muuttuu merkittävästi.
Ensiksi, asiakkaalta saamistaan varoista yrittäjä tilittää kuukausittain vähennysten jälkeen arvonlisäveron, joka muodostaa osan hintaa. Sen kanta on 24 prosenttia, joka lasketaan arvonlisäverollisten tulojen ja menojen erotuksesta. Jos kyse on työtä myyvästä asiantuntijayrityksestä alv-vähennyksiä ei ole tai ne ovat vähäiset.
Toiseksi, asiakkaalta saamistaan varoista yrittäjä maksaa palkkojen työnantaja- ja työntekijäsuoritukset. Nämä vaihtelevat aloittain. Yleisenä nyrkkisääntönä voi ajatella 30 prosentin sivukuluja bruttopalkkojen päälle.
Kolmanneksi, asiakkaalta saamistaan varoista yrittäjä maksaa henkilökuntansa ansiotuloverot. Nämä ovat kustannus yrittäjälle. Ansiotuloverot vaihtelevat tulojen mukaan. Marginaalivero ylittää 50 prosenttia jo noin 4 100 euron kuukausipalkassa.
Neljänneksi, yrittäjä maksaa asiakkaalta saamistaan varoista kaikkien kulujen jälkeen muodostuvasta tuloksesta yhteisöveroa 20 prosenttia tuloksesta. Kasvuyrityksellä hyvästä tuloksesta huolimatta varat sitoutuvat kasvuun.
Viidenneksi, yrittäjä maksaa – mikäli yrityksen kassa kestää – osinkoja korvauksena riskinotosta ja yrittämisestä. Näitä tuloja verotetaan 30 prosenttia pääomatuloverona, mikäli yhtiössä ei ole merkittävää nettovarallisuutta, kuten vain harvassa on.
Yhteensä tämä Viiden Vero Kiila vie hieman alasta ja yrityksestä riippuen suuruusluokka 2/3 siitä rahamäärästä, joka asiakas yrityksen palveluista maksaa. Työvaltaisilla palvelualoilla suhde on suurimmallaan, mikä heikentää työllistämis- ja työllistymismahdollisuuksia.
Viiden Veron Kiila aiheuttaa kalliit hinnat ja työttömyyttä
Viiden Veron Kiila yksi vaikutus on se, että se nostaa kaikkien tuotteiden hintoja ja osaltaan tekee maasta kalliin. Sellaisena se heikentää ihmisten ostovoimaa ja pitää kansalaisensa vähävaraisina – varallisuutta ei tahdo kerääntyä kuin harvoille. Samalla veroista syntyvä kalleus menee arvoketjuissa palveluiden ja tuotteiden hintoihin, mikä heikentää suomalaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä.
Viiden Veron Kiila aiheuttaa työttömyyttä koska se nostaa työpaikan luomisen kynnyksen korkealle. Palkattavan työntekijän pitäisi paitsi täyttää asiakkaan tarpeet ja tehdä se kannattavasti, myös kyetä tuottamaan asiakkaalle sellaisen lisäarvon, että yritys voi tilittää valtaosan asiakkaalta saatavasta rahasta Viiden Veron Kiilan tarpeisiin.
Rakenteellinen ongelma, joka vaikea havaita ja korjata
Viiden Veron Kiila rakenteellinen ongelma, joka on kasvanut vuosikymmenten saatossa yksittäisistä versoista. Ongelma on piilotettu tuloslaskelman eri riveille ja veroilmoituksiin. Se ei avaudu kuin kokemuksen ja perehtymisen myötä jos silloinkaan. Tämän johdosta sen korjaaminen on haastavaa. On helppoa esittää popularistisia yhtä verokompontenntia koskevia väitteitä. Paljon vaikeampaa on hahmottaa saati muuttaa pitkin tradition synnyttämää luomusta. Samalla se olisi kenties tärkeämpää kuin koskaan.
Viiden Veron Kiilaa pienennys tärkeää työllisyyden ja kilpailukyvyn kannalta
Viiden Veron Kiila osaltaan kuvaa kuinka Suomi on mennyt Tukitaloudessa liian pitkälle. Suuntaa on muutettava. Onneksi emme ole vaihtoehdottomassa tilanteessa. Itse asiassa vaihtoehtoja ja jopa esimerkkejä on useita:
Ns Viron mallista tuloksesta, jota ei jaeta osinkoina, ei makseta yhteisöveroa. Kun yhteisöveroa (nut 20 %) ei makseta, ei synny myöskään verotettavaa pääomatuloveroa (nyt 30-34 %). Sen sijaan varat jäävät yhtiöön ja yritys käyttää ne kasvua ja työllisyyttä luoviin investointeihin.
Saksa ja Ranska puolestaan juuri kevensivät arvonlisäverotusta (nyt 24 %) elvyttääkseen talouttaan. Meidänkin tulisi harkita tätä. Itse asiassa, arvonlisävero ei ole sellaisenaan edes käytössä kaikissa maissa – mm Yhdysvallat ei ole nähnyt sitä mielekkäänä yleismallina, vaan kerää liitto- ja osavaltion tarvitsemat varat muilla tavoin. Verotuksessakin on erilaisia vaihtoehtoja eikä meidän nykyinen malli saisi rajoittaa kehitystä.
Hallituksen tulisikin pikaisesti käynnistää toimet, joilla verokiilaa pienentämällä parannettaisiin sekä Suomen kansainvälistä kilpailukykyä että työllistymisen edellytyksiä.
Helsinki 1.9.2020
Petri Roininen, toimitusjohtaja
Hyvä kirjoitus! Viiden veron kiila VVK on päättäjille lähes EVVK, ei vois vähempää kiinnostaa 🙁
Hyvä kirjoitus. Olen tätä hieman itsekin yrittänyt selittää keskusteluissa. Ei pitäisi tuijottaa kiiluvin silmin jotain 8 % vero”huojennusta” ennen kuin tajuaa, että miten paljon on kerätty yhteiskunnalle veroja sen huojennetun verokannan takaavan nettovarallisuuden kerryttämiseksi.
Kirjoituksen jatkoksi olisi hyvä tehdä pari laskentaesimerkkiä, että mitä VVK tarkoittaa pienelle yritykselle käytännössä esim. 5 vuoden aikana. Oma järki ei aivan taivu selkeään esitykseen, kun pitäisi purkaa tuloksen ja taseen kautta useampi tilikausi.
”Yrittäjä maksaa henkilökuntansa ansiotuloverot”. Eikö työntekijä itse maksa bruttopalkastaan ansiotuloverot? Työnantaja vain tilittää ne suoraan palkasta Verohallinnolle, koska on rekisteröity ennakkoperintärekisteriin. Jos sitten tulee esim. mätkyjä, niin eihän työnantaja niitä maksa vaan työntekijä.
Kolmanneksi, asiakkaalta saamistaan varoista yrittäjä maksaa henkilökuntansa ansiotuloverot. Nämä ovat kustannus yrittäjälle??
Kiitos Seppo Ojanen kommentista. Blogi on kirjoitettu tarkoituksessa, että asiaa työkseen pohtivia alkaisi kokonaisuus kiinnostaa, ettei vaan tuijotettaisi yhtä yksityiskohtaa kerrallaan. Minulla on kohtuullinen syy olettaa, että sellaisia tahoja löytyy. Ja myös halua olkoonkin, ettei näiden asioiden muuttaminen ole helppoa vaan äärimmäisen hidasta ja vaikeaa.
Antti Tumelius, kiitos palautteesta ja kehitysideasta. Hyvä 5 v esimerkki valaisi asiaa kuten sanot
Rubio, totta, että asiaa voi ajatella useammasta näkökulmasta. Työnantajan kannalta ja hänen kassastaan ja menoina lähtevät nettopalkka, verot ja sivukulut. Ne ovat kaikki työnantajan kassavaikutteisia kuluja. Mikä osa työntekijän bruttopalkasta on nettopalkkaa ja veroja, riippuu työntekijän veroprosentista ja mm eri vähennyksistä tms. Mätkyjen kohdalla verottaja tasaa nettopalkan ja verojen suhdetta (molemmat ovat alun perin lähteneet työnanatajan kassasta kuluina).
Sekä työnantaja että työntekijä lienevät yleensä sitä mieltä, että lian suuri osa menee muualle ja liian pieni osa on nettoa.
Olleenko sitä selvinpäin, työnantajan henkilöstökuluja ovat bruttopalkka (joka muodostuu nettopalkasta ja ansiotuloveroista) sekä sivukulut. Näin siis ansioverot ovat yrityksen tuloslaskelmassa kuluna vaikuttava erä.
Työntekijänä luonnollisesti ajattelen, että maksan veroja ja niin teenkin, mutta yrityksen kannalta kyse on siis samanlaisesta kulusta kuin nettopalkka.