Poliittisesta riskistä tulisi kyetä keskustelemaan mieluummin ajoissa kuin liian myöhään.
Siitä tulisi kuitenkin kyetä keskustelemaan mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Taloudessamme on ongelmia, joita pitäisi ratkoa lisäämällä markkinataloutta, ei lisäämällä suunnitelmataloutta.
Omistamisen ja yrittämisen edellytykset heikkenemässä
Yritys- ja sijoitustoiminnassa poliittinen riski määritellään usein riskinä, joka kytkeytyy valtiollisiin toimiin tai valtion rooliin. Viimeisen vuoden aikana Suomessa on valmisteltu mm Sotea, jonka yhteydessä on puhuttu yksityisten sopimusten mitätöinnistä sekä pelätty julkisen monopolin synnyttämistä. Samalla julkisen talouden kroonisesta alijäämää ei nähdä kulupuolen ongelmana vaan mieluummin velkaantumista ja verotusta kiristetään. Puhutaan myös ns maastapoistumisverosta.
On hyvä nähdä, että korona-aikana hallituksen toimin on myös tuettu yrityksiä. Koronan myötä vaikeuksia kohdanneita yrityksiä on avustettu luomalla siltaa pahimman yli, mikä on ollut arvokasta. Hallitus on myös rakentanut elvytystoimia olkoonkin, että Saksan tai Ruotsin kaltaisiin veronalennuksiin kuluttajakysynnän elvyttämiseksi hallitus ei ole katsonut aiheelliseksi mennä. Se on rakentanut elvytysohjelmansa perinteisen tuki -ajattelun muotoon.
Valitettavasti hallitusohjelman kulmakivenä olleen 75 %:n työllisyysasteen mukaisia työllisyystoimia ei ole juurikaan tehty vaikka tarve on entisestään kasvanut. Lisäksi, syksyn 2020 hallituksen taholta esitetty kritiikki yrityksiä kohtaan on ollut ennenkokematonta.
Poliittinen riski ilmenee tekemättä jäävissä investoinnissa ja syntymättömissä työpaikoissa
Poliittisen riskin vaikutusten havaitseminen on haastavaa. Sen vaikutukset näkyvät yksityisissä teoissa, jotka lähtökohtaisesti jäävät tekemättä. Tekemättä jääneet investoinnit tai syntymättä jääneet työpaikat eivät näy tilastoissa. Niitä ei voi etu- eikä jälkikäteen todentaa.
Samasta syystä toimenpiteiden vaikuttavuusarviointi on haasteellista. Arviointia tulisi tehdä ymmärtämällä investoinneista päättävien omistajien ja yritysten hallitusten päätöksentekoa. Millaisten olojen vallitessa he näkisivät kasvuinvestoinnit mahdollisina ja mitkä ovat investointien mahdollisia esteitä.
Poliittisen riskin tunnistaminen saati toteen näyttäminen on vaikeaa, kenties mahdotonta. Tässä piilee myös sen pirullisuus. Poliittisen riskin vaikutukset havaitaan suurella viiveellä ja aivan liian myöhään. Ne havaitaan vasta kun riskin vaikutukset ovat realisoituneet ja aiheuttaneet näkyvät haitat kuten laman, julkisen ylivelkaantumisen tai massatyöttömyyden. Varsinaisiin juurisyihin puuttuminen ajoissa on siksi vaikeaa.
Kansainvälinen sijoittaja arvioi paitsi yritys- myös toimintaympäristöriskiä
Poliittisen riskin olemusta voi yrittää arvioida päivänpolitiikkaa tarkemmin jos otetaan hieman etäisyyttä. Yritetään tarkastella asiaa kansainvälisen sijoittajan tai sijoittumista pohtivan yrityksen näkökulmasta käsin. On selvää, että kansainvälinen sijoittaja, joka arvioi minne päin maailmaa investointinsa suuntaa, ottaa jokaisen maan oletettavat kehityssuunnat huomioon – olivat ne myönteisiä tai kielteisiä. On myös selvää, että viimeisen vuoden aikana tehdyt toimet eivät ole omiaan edistämään Suomen asemaa luotettava ja turvallisena investointipaikkana. Se on harmillista, koska kestävyysvajeen ikeessä oleva maa tarvitsee koti- ja kansainvälisiä investointeja.
Yksityissijoittajakin arvioi poliittista riskiä sijoituspäätöksissään
Kansainvälisen sijoittajan ohella jokainen, joka tekee pienenkin sijoituksen, kohtaa sijoitusmaan valinnan viimeistään pankin sijoitusneuvonnassa. Siellä pöydällä on sijoitusten nykyistä jakautumista koskevia graafeja ja varainhoitajan suosituksia. Siellä suomalainen piensijoittaja pohtii sijoittaako varansa Eurooppaan vai Amerikkaan sijoittavaan osakerahastoon vai kenties hajauttaako maailmanlaajuisesti. Samanaikaisesti yksityissijoittaja välttää sijoittamasta maihin, joissa talous on epävakaa tai jonkin poliittinen riskitekijä koholla.
Usein sijoitusneuvonnassa kuullaan suosituksia hajauttaa sijoituksia Suomen ja euroalueen ulkopuolelle. Harvemmin kuulee sijoitusneuvojan suosittelevan lisäämään suomalaisia sijoituksia perustellen niitä rohkeilla uudistuksilla, joiden avulla kansantaloutemme kasvunäkymät ovat lupaavat. Näinkin voisi olla.
Maat ja alueet kilpailevat toimintaympäristöinä – valtion toimilla suuri merkitys
Sijoittajan ja yrityksen omistajan silmin eri alueet tai maat näyttäytyvät vaihtoehtoisina sijoitusympäristöinä, joissa on tarjolla erilaisia kohteita. Niiden kiinnostavuutta arvioidaan paitsi itse sijoituskohteiden kautta – kuten yritysten osakkeet – myös suhteessa siihen millaisen toimintaympäristön ne tarjoavat.
Jokainen omien mahdollisuuksiemme puitteissa – yksityissijoittajana, omistajana, yrittäjänä – arvioimme eri toimialojen ja yritysten, mutta myös maiden ja talouksien kiinnostavuutta investointien kohteena. Juuri tämä tulisi hyväksyä ja ymmärtää eikä kieltää. Ja juuri tähän valtiojohto linjauksillaan voi vaikuttaa.
Valtiojohto voi edistää tai heikentää Suomen kiinnostavuutta ja Suomi-riskejä. Valtiojohto muokkaa poliittisen riskin profiilia jokaisella linjauksellaan.
Sinivalkoisinkaan omistaja ei voi täysin sivuuttaa riskiä
Isänmaallisinkaan yrittäjä tai sijoittaja ei täysin sivuuttaa toimia, joita viimeisen vuoden aikana on tehty. Voi olla hieman akateemista pohtia kutsutaanko ilmiötä poliittiseksi riskiksi vai hallituksen poliittisiksi linjauksiksi. Lopputulos on sama – yrittämisen ja omistamisen edellytykset ovat pikemminkin heikentymässä kuin paranemassa.
Heikentämisen sijaan omistamisen ja yrittämisen edellytyksiä tulisi parantaa
Heikentämisen sijaan julkisen talouden krooninen alijäämä yhdistettynä ehkä yhteen maailman nopeimmista ikääntymis-ilmiöistä vaatisi juuri päinvastaisia toimia kuin on tehty. Omistamisen ja yrittämisen edellytyksiä tulisi parantaa. Tietyllä tapaa jo status quo’n säilyttäminen edustaa poliittista riskiä saati edellytysten heikentäminen. On tärkeä nähdä, että yhteiskunta ja yritykset tarvitsevat toinen toistaan.
Poliittinen riski on voimakas sana. Sen äärimmäiset ilmentymät viittaavat kansallistamiseen tai vastaavaan uhkaan. Vaikka olisimmekin maltillisia ja kaukana ääripäistä, on poliittinen riski vasemmistohallituksen Suomessa tullut uudenlaisen tarkastelun piiriin ja saanut uuden sisällön. Asiasta tulisi voida käydä keskustelua. Suomen haasteiden ratkaisemiseen tarvitsemme lisää markkinataloutta ja vähemmän 70-lukulaista suunnitelmataloutta.
Helsinki 18.10.2020
Petri Roininen, toimitusjohtaja ja yrittäjä
(Kirjoitus edustaa ainoastaan kirjoittajan näkemyksiä eikä minkään yrityksen tai järjestön kantaa)
