Dollar cost averaging tarkoittaa tasasummilla ostamista. Se on kiintoisa ja haastava strategia – esimerkkeinä Tokmanni, Nokia ja Wärtsilä.
Dollar cost averaging (DCA) tarkoittaa tasasummilla sijoittamista esimerkiksi kuukausittain. Näin sijoittaja saa tasattua keskihintaansa ja samalla kasvatettua omistusosuutta yksittäisestä sijoituskohteesta.
Jos ostot kohdistuvat yksittäiseen osakkeeseen, tällöin ongelmaksi voi tulla hajautuksen puute – ellei sijoittajalla ole jo valmiiksi uusiin sijoituksiin nähden hyvän kokoista hajautettua salkkua.
Strategian hyvä puoli on se, että sijoittaja voi jopa hyötyä pörssikurssin kuopasta sijoitusmatkan alkuvaiheessa – toki sillä edellytyksellä, että kurssi lähtee kipuamaan pohjalta ylös. Yleensä tämä edellyttää hyviä uutisia kannattavasta liiketoiminnasta.
Toki mielenrauhan kannalta olisi optimi, että osake nousee tasaisesti. Kuoppa kuitenkin mahdollistaa sen, että jopa osingoton jakso kurssin painuttua alas, voi antaa paremman kokonaistuoton kuin tasaisesti kehittyvän osinkopaperin tankkaus.
Tämä johtuu juuri alhaisista ostohinnoista kuopan pohjalla.
Isoin riski on, että sijoituskohde osoittautuu putoavaksi puukoksi. Tällöin jatkuvat tankkaukset kumuloivat voittojen sijasta tappioita.
Miksi satsata yhteen?
Väkisin näin ei kannata tehdä, mutta sijoittajalla saattaa olla vahva näkemys yksittäisen yhtiön alihintaisuudesta suhteessa vastaiseen liiketoimintapotentiaaliin.
Käytännön esimerkkejä
On erilaisia tilanteita, joissa sama osake alkaa syystä tai kiinnostaa yksittäistä sijoittajaa tai yhtiötä.
Toistuvat osakeostot saman sektorin yhtiöiden kesken liittyvät usein strategisiin suunnitelmiin. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi Valmetin tekemät Neles-venttiiliyhtiön osakkeiden ostot kesän ja syksyn aikana sekä Sammon Nordea- ja Topdanmark -ostot jo vuosia sitten. Viime mainittu on tanskalainen vakuutusyhtiö, josta Sampo omistaa 46,7 prosenttia.
Nordean osakkeistaan Sampo myi noin viidenneksen marraskuussa tappiolla ja omistusosuus laski 15,9 prosenttiin. Toki hyviä osinkoja Sampo on saanut myydyistäkin osakkeista vuosien ajan.
Tietenkin kulissien takana tapahtuu jatkuvasti paljon yksittäisten sijoittajien toistuvia osakekauppoja, edellä kuvatut ovat enemmän julkisuutta saaneita.
Mitä enemmän sijoittaja ostaa yksittäistä osaketta salkkuunsa, sitä paremmin yhtiö pitäisi tuntea. Epäonnistunut strategia, alan rakennemuutos sekä yhtiön tai alan kannattavuushaasteet ovat varoituskelloja.
Superonnistumisia
Superonnistumisia ovat ne, joissa hyvin kehittynyttä osaketta maltetaan pitää tai jopa lisätä matkan varrella. Huippuvaurastumisia ovat tarjonneet viime vuosina Suomessa useat pörssiyhtiöt, esimerkkeinä Neste, Revenio, Talenom, Admicom, Musti Group ja Harvia.
Tokmanni on mielestäni esimerkki yhtiöstä, jossa sijoittaja olisi voinut soveltaa jossakin määrin ”turvallisesti” dollar cost averagingia. Osake teki kauniin laakson kesästä 2017 kesään 2019, mutta perusliiketoiminta oli silloinkin suhteellisen vakaata ja kassavirtaa tuottavaa. Toki halpakaupassakin on kilpailua, joten virheliikkeisiin ei ole varaa pörssikehityksen kannalta.
Kilpailijoita kivijalassa ovat mm. Puuilo, Hong Kongin ostanut ruotsalainen Rusta, Motonet, Biltema, Prismat, Citymarketit ja Lidl.
Mitä korkeammalle tankattavan yhtiön arvostus nousee (esim. P/E yli 25, osinkotuotto alle 3 %), sitä isommaksi käy riski ylihintaisista ostoista, jos yhtiö kohtaa notkoja liiketoiminnassaan.
Verkkokauppa.com on esimerkki todella turbulentista osakkeesta, jolle korona-ajan mukanaan tuomat etätyö- ja kotoilubuumit ovat sataneet suoraan laariin.
Nokia vai Wärtsilä?
Yksittäiseen osakkeeseen ”rakastumiseen” liittyy enemmän riskejä kuin mahdollisuuksia. Säännöllinen osinko ja hyvä tai kohtuullinen osinkotuotto ovat jossakin määrin turvaavia elementtejä.
Vuosien varrella sykliset teräs- ja rakennusalan yhtiöt ovat osoittautuneet huonoiksi ylipainotuskohteiksi, vaikka viime viikkoina Outokumpu ja SSAB (kotipaikka Ruotsi) ovatkin kehittyneet pörssissä hienosti.
Kun Nokian kurssikehitystä katsotaan 18 vuotta taaksepäin, sieltä löytyy pari kiintoisaa ostosaumaa, vaikkakin kurssin päätrendi on ollut laskeva.
Voisiko vuoden 2007 huippua sanoa kuolleen kissan pompuksi. Joka tapauksessa maailman suurimman kännykkävalmistajan kurssi kohosi teknokuplan jälkeiseen huippuun Applen iPhonen lanseerausvuonna.
Seuraava kuoppa, joka kuroutui umpeen, oli toimitusjohtaja Elopin aikakausi. Kaikesta huolimatta tarina ei sukeutunut siihen huonoimpaan skenaarioon.
Nokia on jälleen uudessa vaiheessa, kun taloon astui uusi toimitusjohtaja Fortumista, Pekka Lundmark. (juttu 17.12.)
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
🔸🔸
Henri Elon sijoituskirjat alehintaan SalkunRakentajan lukijoille!
Tilaa Henrin yhä saatavilla oleva sijoituskirja Tuoton arvoitus ratkeaa tai Henrin ja Jari Saarhelon uusin Osakesijoittajan maailmanvalloitus, tai molemmat pakettina täältä.
Syötä alennuskoodiksi ”Salkunrakentaja2020” niin saat kirjan/kirjat kotiin toimitettuna: Tuoton arvoitus 15 e, Osakesijoittaja 30 e tai pakettihinta 45 e, ei muita kuluja.
🔸🔸
Astetta vakaammin ja pari astetta menestyneemmin on kehittynyt kuitenkin Wärtsilä. Sekin on laskeutunut tasolle, jossa sen markkina-arvo (4,9 mrd e) on ainoastaan 14 % Koneen ja 75 % Metso Outotecin arvosta.
On hyvä kysyä, kannattaisiko Wärtsilää jo katsoa ”sillä silmällä”. Huollon ja palveluiden osuus raksuttaa 47 % liikevaihdosta (1-9/2020). Liiketoimintaa pitäisi tutkia tarkemmin, yhtiön voimantuotannon menestyksen eväitä muuttuvassa maailmassa.
Suomen kokeneimpiin kuuluva salkunhoitaja Mika Heikkilä on tankannut Arvo Markka -rahastoonsa tänä vuonna Wärtsilää ja Nokian Renkaita. (lähde: Arvopaperi 12/20)
Samaisen lehden mukaan tunnettu yksityissijoittaja Mikko Laakkonen on puolestaan lisännyt Nokiaa ja Kemiraa (analyysi 7.5.20).
🔸🔸
Kirjoitus ei sisällä sijoitussuosituksia. Aiemmin sarjassa on käsitelty osinkohelmiä 20.8., pääoman tuottoa 24.9. ja käänteistä arvonmääritystä 30.10.
Henrin sijoituskirjojen tilaukset ALE-koodilla ”Salkunrakentaja2020” täältä.
