Strategiat

Osakesijoittajan ei kannata odottaa kurssiromahdusta

Varautuminen pahan päivän varalle syö osakesijoittajan tuottomahdollisuuksia, väittää sijoitusammattilainen.

Finanssikriisin jälkeen osakemarkkinat nousivat ennätyksellisen pitkän ajan, kunnes koronakriisi oli markkinoille jälleen uusi shokki. Ennen koronaa vallinnutta nousua edesauttoi keskuspankkien ennätyksellisen kevyt rahapolitiikka, jonka ansiosta korot ovat pysyneet alhaalla ja keskuspankit ovat puskeneet talouteen likviditeettiä kvantitatiivisella elvytyksellä.

Koronakriisin jälkeen osakemarkkinoiden elpyminen on ollut kuitenkin vakuuttavaa. Esimerkiksi USA:n S&P 500 osakeindeksi on kivunnut jo uuteen ennätykseen ja ennen koronaa olleen ennätyksen indeksi saavutti jo viime heinäkuussa.

Aina pitkän nousumarkkinan aikana löytyy myös varoittelijoita.

Esimerkiksi sijoittaja ja hedgerahaston salkunhoitaja David Einhorn varoitti lokakuussa, että markkinoilla on merkkejä teknologiaosakkeiden kuplasta. Näitä merkkejä ovat esimerkiksi listautumismania, markkinoiden keskittyminen muutamiin yrityksiin yksittäisellä toimialalla, poikkeuksellisen korkeat arvostuskertoimet ja ”hämmästyttävät” kaupankäyntivolyymit spekulatiivisissa sijoitusinstrumenteissa.

Listautumismarkkinoihin perehtynyt Floridan yliopiston rahoituksen professori Jay Ritter kertoo, että listautumismarkkinat eivät vielä ole niin hullut kuin vuosina 1999 ja 2000, mutta ne ovat silti nyt hullummat kuin yhtenäkään muuna vuonna.

Tänä vuonna listautuneiden jenkkiyhtiöiden ensimmäisen päivän keskimääräinen tuotot ovat olleet 37 prosenttia, mikä on historiallisesti poikkeuksellisen korkea lukema. Viimeksi näin kovia tuottoja jenkkipörsseissä nähtiin vuonna 2000.

Uusi kurssiennätys ei ole syy myydä osakkeita

Kaikki sijoittajat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti pidä mielekkäänä osakkeiden kurssiromahduksiin valmistautumista.

Sijoitusbloggaaja ja Ritholtz Wealth Management -yhtiön tutkimusjohtaja Mikael Batnick muistuttaa, ettei sijoittajan ole syytä pelätä tilannetta, jossa osakkeet ovat korkeammalla kuin koskaan ennen, eli sijoitusslangilla sanottuna ATH-tasolla (engl. all time high).

Väitteensä vakuudeksi Batnick jakoi blogissaan ja Twitterissä kuvaajan, joka kuvaa S&P 500 -osakeindeksin tuottoja ATH-tason jälkeen sekä vertailun vuoksi tuotot kaikkina muina ajankohtina. Vertailuajanjaksoina hän käytti yhtä kuukautta, kolmea kuukautta, kuutta kuukautta, 12 kuukautta ja 24 kuukautta.

Esimerkiksi: Kun S&P 500 -indeksi on saavuttanut kaikkien aikojen korkeimman tasonsa, on sen jälkeinen 24 kuukauden keskimääräinen tuotto yli 18 prosenttia, kun muina ajankohtina 24 kuukauden tuotto on alle 18 prosenttia.

Osakkeiden omistaminen ATH-tason jälkeen ei ole siten ollut lainkaan kehno strategia.

Batnickin mukaan ATH-tasoja ei siis tarvitse pelätä. Kohonneet osakemarkkinoiden hinnat houkuttelevat hänen mukaansa uusia osakeostajia markkinoille, mikä johtaa entisestään nouseviin kursseihin ja tuottoihin. Tämä jatkuu niin kauan, että noususykli päättyy jostain syystä.

Osakemarkkinat eivät siis romahda ilman syytä tai vain sen takia, että osakeindeksi on saavuttanut ATH-tason.

Motley Fool -sijoitussivuston toimittaja Catherine Brock kertoo kolme syytä, miksi sijoittajan ei ehkä kannata liikaa murehtia tulevista pörssiromahduksista.

Osakemarkkinoiden romahdukseen varautuminen ei ole Brockin mukaan ilmaista. Varautuminen romahdukseen tarkoittaa usein menetettyjä nousupäiviä. Kurssiromahdukset ovat myös tilapäisiä. Kolmas syy on se, että pörssiromahdukset tarjoavat hyviä ostopaikkoja.

Osta ja pidä -strategia toimii paremmin

Batnick mukaan ostojen ajoittaminen vain kurssiromahduksiin ei vain toimi. Se ei toimi siitä yksinkertaisestä syystä, että vaikkapa vähintään 10 prosentin romahdukset ovat osakemarkkinoilla harvinaisia. Esimerkiksi S&P 500 -indeksissä on ollut vuoden 1965 jälkeen vain kahdeksan vähintään 20 prosentin kurssiromahdusta.

Siksi yksinkertainen osta ja pidä -strategia tuo pitkällä aikavälillä selvästi paremmat tuotot kuin niin sanottu Buy the dip -strategia, jossa ostetaan osakkeita vain kunnon laskujen jälkeen.

Sen todistaa SVRN Asset Management -yhtiön Sam Lee. Lee teki simuloinnit strategialla, jossa ostetaan osakkeita vain vähintään 10 prosentin laskun jälkeen ja pidetään ne salkussa 12 kuukautta. Tätä strategiaa hän vertasi osta ja pidä -strategiaan.

Leen mukaan Buy the dip -strategian keskimääräinen tuotto pitkällä ajanjaksolla vuosina 1926 – 2014 oli vain 2,2 prosenttia, kun osta ja pidä -strategia toi keskimäärin 6,3 prosentin vuosituoton. Ero on merkittävä.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös