COVID-19 pandemian tilanne on edelleen globaalisti huolestuttava. Sijoittajien katseet ovat kuitenkin jo kääntyneet koronan jälkeiseen aikaan, jolloin tauti on todennäköisesti saatu nujerrettua rokotteen avulla.
Ekonomistien konsensus arvioi globaalin talouskasvun olevan noin viiden prosentin tasolla tänä vuonna. Näin ollen talouskasvu palautuu piakkoin kutakuinkin COVID-19 pandemiaa edeltävälle tasolle.
Taantuman jälkeinen aika on yleensä ollut riskillisten omaisuusluokkien kulta-aikaa tuottojen osalta. Tällä kertaa tilanne on tulevien tuottojen arvioinnin kannalta haastava, siitä huolta pitävät venyneet arvostustasot niin osake- kuin korkomarkkinoilla.
Lähestulkoon IT-kuplan aikainen arvostustaso osakemarkkinoilla johtuu kahdesta syystä, matalasta korkotasosta sekä sijoittajien optimistisuudesta talouden elpymisen suhteen. Korkomarkkinoiden jopa osakkeita haastavampi arvostustaso on vastaavasti seurausta pitkään jatkuneesta kevyestä rahapolitiikasta.
Rahapolitiikan näkökulmasta talouden tilanne on muuttunut vuosi vuodelta haastavammaksi. Nyt ollaan tilanteessa, jossa monien valtioiden velkataakka on kohonnut elvytyksen myötä niin korkealle tasolle, että merkittävä korkojen nousu uhkaisi maksukykyä.
Näin ollen keskuspankeilla on aiempaa suurempi motivaatio pitää korkotaso jatkossakin matalana. Sen vuoksi todennäköistä on, että keskuspankit nostavat ennemmin tai myöhemmin inflaatiotavoitettaan tai poistavat tavoitteen kokonaan, jotta suuri velkataakka saadaan inflatoitua.
Viime vuosina ei monilla alueilla elvyttävästä rahapolitiikasta huolimatta olla päästy edes nykyiseen inflaatiotavoitteeseen, johon peilaten inflaatiotavoitteen nostaminen ei tällä hetkellä näytä ajankohtaiselta.
Suurimpana syynä inflaation matalaan tasoon pidetään palkkojen heikkoa kehitystä. Siihen tuskin saadaan korjausta ainakaan vielä vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla, sillä työllisyys on esimerkiksi Yhdysvalloissa edelleen kaukana täystyöllisyydestä, jonka myötä palkat yleensä lähtevät nousuun.
On myös epätodennäköistä, että länsimaiden keskeisten markkinoiden hyödykkeiden tarjonnassa tapahtuisi sellaisia muutoksia, jotka voisivat johtaa inflaatioshokkiin. Lähinnä Isossa-Britanniassa Brexitin myötä se näytti mahdolliselle, mutta uuden kauppasopimuksen ansiosta inflaation kohoaminen jäänee sielläkin maltilliseksi.
Sijoittajat suosivat jatkossa arvoyhtiöitä, mutta muistavat hajautuksen merkityksen
Mikäli ekonomistien odotukset voimakkaasta talouden elpymisestä pitävät paikkansa, on ylituottoja luvassa erityisesti arvoyhtiöistä, joiden arvostuskertoimia vahvan talouskasvun siivittämät paremmat näkymät kohentavat.
Perinteisesti sijoittajat ovat seuloneet arvoyhtiöitä P/B-luvun ja osinkotuoton avulla. P/B-luvun selityskyky on vuosien aikana heikentynyt, kun yhä useamman yhtiön liiketoiminta perustuu asiantuntijatyöhön, jonka tuottavuutta on vaikea arvioida oman pääoman avulla.
Finanssikriisin jälkeen myöskään matalan P/E-luvun perusteella valitut salkut eivät ole enää tuoneet ylituottoja. Keskeisinä syinä siihen on, että yhtiön laadun merkitys sijoitusvalinnoissa on korostunut ja yhtiöiden aiempaa suuremmat tutkimus- ja kehityskustannukset vääristävät P/E-luvun vertailua markkinoiden tasolla.
Perinteiset mittarit soveltuvat edelleen hyvin tiettyjen toimialojen kuten esimerkiksi pankkien ja kiinteistöalan arvonmääritykseen, joihin käytetään varsinkin P/B-lukua. P/E-luku sitä vastoin on hyvä arvostusmittari ennustettavaa tulosta tekeviin voitollisiin yhtiöihin, jotka ovat ohittaneet nopeimman kasvuvaiheensa.
Moderni arvosijoittaja suuntaa katseensa yhä useammin pois perinteisistä arvostuskertoimista ja painottaa muun muassa kassavirtaperusteisia mittareita, jotka eivät ole kärsineet oman pääoman tai tuloksen sisältävien arvostuskertoimien kaltaista inflaatiota odotetun tuoton arvioinnissa.
Moderni arvosijoittaja ymmärtää myös yrityksen laadun merkityksen omistaja-arvonluojana. Yrityksen laatua tutkittaessa kannattavuuden mittarit kuten investoidun pääoman tuotto (ROIC) ja sijoitetun pääoman tuotto (ROI) ovat keskeisiä.
Osingonmaksukyvyn osalta moderni arvosijoittaja muistaa tutkia mahdolliset osinkoansat analysoimalla yhtiön liiketoiminnan osingonmaksukyvyn kestävyyden osalta.
Arvoyhtiöihin ovat viime vuosina lukeutuneet toimialoista muun muassa perinteiset energiayhtiöt, pankit ja raaka-aineyhtiöt, jotka ovat kärsineet alojen murroksesta. Kyseisten toimialojen yhtiöillä on hyvät mahdollisuudet nostaa arvostuskertoimiaan pitkällä aikavälillä muun muassa modernia teknologiaa hyödyntämällä.
Edellä mainittujen toimialojen lisäksi kalliisti hinnoiteltujen toimialojen sisällä löytyy yksittäisiä edullisempia kohteita, joihin moderni arvosijoittaja tarttuu. Arvosijoittaja ei näin ollen katso ainoastaan suhteellista arvostustasoa verrattuna markkinaan, vaan seuloo houkuttelevimmat yhtiöt toimialan sisällä.
Hajautuksen merkitystä ei tule nykyisessä markkinatilanteessa aliarvioida. Osakesijoituksissa hajautus toimii yleensä huonoiten tilanteessa, jolloin sitä eniten tarvitsisi. Eri yhtiöiden osakkeiden välinen korrelaatio kun kasvaa markkinoiden laskiessa. Näin ollen sijoittaja etsii hajautushyötyä myös muista omaisuusluokista.
2020-luvusta on hyvät mahdollisuudet tulla raaka-aineiden hintakehitykselle vahva vuosikymmen
Sijoittajat etsivät hajautushyötyä perinteisesti korkomarkkinoilta, ja korkotuotteet ovatkin osoittautuneet viimeisen 40 vuoden aikana loistavaksi kaveriksi osakesalkkuun. Syynä korkomarkkinoiden korkeisiin tuottoihin on ollut pitkään jatkunut laskeva trendi länsimaiden korkotasossa.
Useissa kehittyvissä maissa korkotaso on huomattavasti länsimaita korkeampi. Mikäli aiemmat pitkän ajan trendit pitävät paikkansa, ja kehittyvien maiden talouskasvu lähestyy asteittain kohti länsimaiden BKT:n kasvua, madaltuu myös kehittyvien maiden korkotaso nykyisestä. Näin ollen kehittyvien maiden korkomarkkinoilla voidaan nähdä seuraavan vuosikymmenen aikana houkuttelevia tuottoja.
Mielenkiintoisena vaihtoehtona salkun hajautuksen osalta ovat hyödykkeet, joiden kehitys seuraa pitkän aikavälin trendejä. Hyödykkeiden kuten raaka-aineiden hintoja tukee sekä mahdollinen inflaation kiihtyminen että dollarin heikentymisen jatkuminen, joille kummallekin on olemassa varsin perusteltuja argumentteja.
Raaka-aineiden hintakehitys on ollut viimeisen reilun 10 vuoden aikana heikko, mikä on johtanut investointiasteen laskuun alalla. Tarjontapuolen supistumisen kääntöpuolena ovat jatkossa korkeammat raaka-aineiden hinnat, joista sijoittajat pääsevät nauttimaan tämän vuosikymmenen aikana.
