Suomen talouskasvu ja investointi-intensiteetti on verrokkimaita selvästi heikommalla tasolla.
”Suomessa ei investoida riittävästi.”
Näin kertoo Etlan pääekonomisti Aki Kangasharju ja jatkaa: ”Investointi-intensiteetti suhteessa talouden kokoon on romahtanut. Suomi on siirtynyt Nokian menestyksen jälkeiseen pysähtyneisyyden tilaan.”
Yhdysvalloissa haetaan nyt markkinoilta rahaa isolla kädellä. Raha ei mene kaikilta osin investointeihin, vaan rahaa käytetään myös esimerkiksi omien osakkeiden takaisinostoihin.
Osakkeiden ostaminen signaloi liian alhaisesta osakkeen hinnasta ja luo tätä kautta ostopainetta. Takaisin ostetut osakkeet mitätöidään, osakkeiden lukumäärä laskee ja osakekohtainen tulos paranee. Tulosparannus nostaa kurssia entisestään.
”Se on tällaista pumppaamista ja yksi syy siihen miksi amerikkalaisyritykset ovat velkaantuneet entisestään”, Kangasharju kertoo.
Erot verotuksessa selittävät miksi suomalaisyritykset eivät juuri käytä rahaa osakkeiden takaisinostoihin. Pumppaamisesta huolimatta Yhdysvaltojen kuumina käyvistä markkinoista irtoaa tarpeeksi rahaa myös reaali-investointeihin. Suomessa asiat ovat toisin.
Suomessa ei uskalleta ottaa velkaa
Kangasharjun mukaan rahan saatavuus ei nyt ole suomalaisyritysten ongelma. Tulevaisuuden näkymät ovat, ja merkittävimpänä pullonkaulana nähdään nyt joko kysynnän tai osaavan työvoiman puute.
Kangasharju nostaa esiin professori Matti Pohjolan tutkimustulokset uusien ideoiden tuotannon romahtamisesta.
”Se on totta että tutkimus- ja kehityspanokset ovat Suomessa laskeneet, mutta tilastoista ei pysty näkemään miltä osin kyse on sekoituksesta muitakin tekijöitä kuten kyvystä, uskalluksesta ja mahdollisuudesta toteuttaa näitä ideoita”, Kangasharju kertoo.
”Ideat ovat globaaleja. Maailmalta pitäisi pystyä ottamaan hyviä ideoita ja toteuttaa ne täällä.”
Ikärakenne vaikuttaa myös. Eläkeikää lähestyvä toimitusjohtaja näkee tulevaisuuden ehkä hiukan eri tavalla kuin vielä nuori, nälkäinen ja nouseva tähti. Ikärakenne ei kuitenkaan kerro kaikkea.
”Myös Japani ikääntyy. Silti siellä investoidaan enemmän kuin Suomessa.”
Suomen verotus kannustaa investoimaan velkarahalla. Silti suomalaisyritykset velkaantuvat vain vähän. Kangasharju puhuu uskonpuutteesta. Suomi potee edelleen Nokia-klusterin krapulaa ja 2010-luvun kriisejä. Samalla Suomi jää jälkeen eurooppalaisista verrokeistaan, kuten Ruotsista ja Hollannista.
Ruotsi on lähempänä Eurooppaa ja sen kulttuuri on kansainvälisempää. Myös väki on nuorempaa ja maassa on paljon pääomia. Vaikka rahan saanti itsessään ei ole nyt ongelma, on omistajuudella merkitystä Suomessakin. Vahvassa kotimaisessa omistuksessa oleva Metsä Group investoi Suomeen, metsäsektorin muut yritykset eivät.
Toivo startup-yrityksissä
Kangasharju on toiveikas startup-yritysten suhteen: ”Meillä on pieni mahdollisuus siihen, että startup-kentältä saataisiin yksisarvisia menestyjäyrityksiä. Ongelma on, että tuottavuus lähtee paranemaan vasta kun yritystoiminta saadaan kasvatettua kannattavalle tasolle.”
Samalla Kangasharju lyö pöytään omat reseptinsä Suomen saamiseksi takaisin raiteilleen.
Investoinneille tarvitaan kannusteet ja yrityksille osaavia tekijöitä. Yritysten yhteisöveroa tulisi laskea. Uudet investoinnit pitäisi saada kannattavaksi nopeammin lisäämällä pysyviä poisto-oikeuksia.
Kangasharju näkee listattujen ja listaamattomien yritysten välisen erilaisen verokohtelun ongelmallisena: ”Meillä on nyt valtavasti juuri verohelpotuksen saamisen kannalta optimaalisen kokoisia yrityksiä. Yrityksen kasvuinvestointien ei tulisi olla verotustekninen kysymys.”
Listautuessaan yrityksen verotaakka nousee. Sekin on ongelma sillä se nostaa listautumiskynnystä Suomessa.
Samalla kriisinsietokykyä tulisi vahvistaa niin sanotun ”carry back”-rakenteen avulla.
Nykyisessä järjestelmässä tappiollisen tuloksen saa vähentää tulevien vuosien verotuksessa. ”Carry back”-mallissa tappion saisi vähentää edellisten vuosien voitoista. Suhdanneherkkyys vähenisi, koska verotus kevenisi kaikista tiukimpana ajankohtana.
”Mallista on saatu maailmalla rohkaisevia tuloksia”, Kangasharju kertoo.
