Koroissa nähtiin eilen dramaattisia liikkeitä, kun esimerkiksi USA:n 10 vuoden velkakirjan korko nousi 1,53 prosenttiin keskiviikon 1,37 prosentista. Viime heinäkuussa korko kävi hetkellisesti alle 0,6 prosentin, mutta on noussut sen jälkeen kiihtyvällä vauhdilla.
Torstain korkojen nousu oli kovin päivänousu yli 10 vuoteen.
Korkojen nousu säikäytti osakemarkkinoita ja esimerkiksi teknologiapainotteinen Nasdaq-osakeindeksi laski eilen 3,5 prosenttia.
Syitä korkojen nousuun on useita.
”Kriisistä toipuva talous, eläimelliset elvytystoimet, valtioiden valtava velkaantuminen, nousevat inflaatio-odotukset, raivokas riskinottohalukkuus, keskuspankkien haluttomuus laskea lyhyitä korkoja enää nykytasoilta”, listaa Nordean pääanalyytikko Jan von Gerich blogissaan.
USA:n koroissa tänään suurin päivänousu yli kymmeneen vuoteen. Korkokarhu on oikeasti herännyt talviuniltaan. Näillä korkoliikkeillä osakekurssit tulevat alas ja lujaa. pic.twitter.com/WSaXvst3ee
— Jan von Gerich (@JanVonGerich) February 25, 2021
Gerichin mukaan euroalueella listalle voisi vielä lisätä korkeammat korot USA:ssa, mikä tyypillisesti nostaa pitkiä korkoja myös euroalueella.
Korkomuutokset ovat olleet usein yllättäviä
Periaatteessa USA:n keskuspankki Fed voisi estää korkojen nousun. Gerich ei kuitenkaan usko niin käyvän.
”Fedin pääjohtaja Powell käytännössä näytti vihreää valoa USA:n pitkien korkojen nousun jatkumiselle aiemmin tällä viikolla, kun hän tulkitsi korkojen nousua positiiviseen sävyyn: hänen mukaansa nousu kertoo siitä, että markkinoilla uskotaan talouden toipumiseen”, pääanalyytikko toteaa.
Lisäksi historia tarjoaa useita esimerkkejä siitä, kuinka pitkät korot voivat kivuta nopeastikin hyvin kevyestä rahapolitiikasta huolimatta.
Gerich ottaa esimerkin vuodelta 2013. Silloin USA:n pitkien korkojen taso lähes kaksinkertaistui muutamassa kuukaudessa, kun Fedin silloinen pääjohtaja Bernanke vihjasi, että Fed lopettaisi jossain vaiheessa nettovelkakirjaostonsa. Euroalueella puolestaan Saksan 10-vuotinen korko nousi vuonna 2015 nollan tuntumasta yli prosenttiin alle kahdessa kuukaudessa. Tämä tapahtui EKP:n mittavista velkakirjaostoista huolimatta.
Korot voivat siis nousta nopeasti ja ennakoimattomalla tavalla.
Gerichin mukaan lyhyiden korkojen nousu on parhaimmillaankin vielä pitkällä tulevaisuudessa, ainakin euroalueella. Pitkien korkojen liikkeet sen sijaaan tarjoavat toivoa siitä, ettei euroalueellakaan ole jumiuduttu pysyvästi negatiivisten korkojen ympäristöön.
”Vaikka nopea korkojen nousu olisi ilman muuta riski taloudelle, usean valtion velkakestävyydelle ja osakemarkkinoille, maltillinen paluu hieman korkeampien korkojen ympäristöön olisi merkki terveemmästä taloudesta”, Gerich muistuttaa.
Onko korkojen nousu myrkkyä osakesijoittajalle?
Korkojen nousua pidetään usein myrkyllisenä muutoksena osakesijoittajien kannalta. Korkeammat korot nostavat yritysten velkarahan kustannusta, alentavat tulevien kassavirtojen nykyarvoa ja tekevät osakkeille vaihtoehtoisista sijoituksista tuottavampia.
Historian valossa asia ei ole kuitenkaan aivan yksioikoinen.
Nordean päästrategi Antti Saari osoittaa Twitterissä, ettei reaalikorkojen muutoksella ja osakemarkkinoiden arvostustasolla ole yhteyttä.
Ennen kuin tehdään liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä #korko:jen nousun vaikutuksesta #pörssi:in, kannattaa muistaa tämä. Eilen vähän kaikki omaisuuslajit laskivat – syystä tai toisesta. Rahat varmaan menivät johonkin muualle, joka voi myös olla hyvä asia jatkon kannalta 1/3 pic.twitter.com/aQxQce3LZm
— Antti Saari (@SaariAJ) February 26, 2021
“En sano, etteikö korkojen nousu voisi hermostuttaa osakemarkkinoita – mielestäni voi etenkin hetkellisesti. Mutta sijoittajan kannattaa harkita, kuinka suuren painoarvon tälle antaa. Historian perusteella on luultavaa, että joku muu asia on tärkeämpi”, Saari tviittaa.
Taalerin salkunhoitaja Niko Fagernäs ei toistaiseksi ole huolissaan valtionlainojen koroista tai inflaatiosta, eikä myöskään peloista liittyen keskuspankkien kiristyssykliin.
Fagernäs muistuttaa, että esimerkiksi Yhdysvaltojen nykyiset inflaatio-odotukset eivät ole kauhean korkeat historiallisesti.
”Nousua voitaisiin vielä saada n. 0,5 %-yksikköä, ja oltaisiin vasta vuoden finanssikriisin jälkeisten vuosien 2009–2014 keskiarvotasoilla. Valtionlainojen korot ovat hädin tuskin liikkuneet mihinkään. Toisaalta myönnän sen, että eivät ne kovilla velkatasoilla välttämättä järisyttävän pitkälle edes liiku, ennen kuin alkaa hieman huolestuttaa.”
