ETF:t eroavat muista sijoitusrahastoista erityisesti niiden kaupankäynnin ja rakenteen osalta. Sijoittaja voi käydä ETF:ien rahasto-osuuksilla päivän sisäistä kauppaa pörssissä saman tapaan kuin pörssiyhtiöiden osakkeilla.
Perinteisesti sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia merkitään ja lunastetaan päivän päätöskursseilla. Päätöskursseista lasketaan rahaston nettovarallisuus, jonka perusteella määritetään yksittäisen rahasto-osuuden arvo.
ETF:ien kaupankäynti jakautuu pörssiyhtiöiden tavoin primaari- ja jälkimarkkinoihin. ETF:ien primaarimarkkina eroaa käytännössä kuitenkin pörssiyhtiöiden primaarimarkkinasta. Pörssiyhtiöiden kohdalla sillä tarkoitetaan yhtiön rahoittamista suoraan listautumisannin tai osakeannin yhteydessä.
ETF:issä uusien rahasto-osuuksien luominen ja lunastaminen on jatkuva prosessi. Sen ansiosta ETF:t operoivat matalalla kulurakenteella, verotehokkaasti, ja onnistuvat säilyttämään rahaston arvon linjassa rahaston nettovarallisuuden kanssa.
ETF:ien primaarimarkkinoiden osapuolia ovat erityisesti ETF:n tarjoaja ja valtuutetut osapuolet, joista jälkimmäiset ovat ETF:n valtuuttamia institutionaalisia sijoittajia, yleensä markkinatakaajia.
Luominen ja lunastaminen -prosessi on ymmärrettävin selittää sijoittajan näkökulmasta. Oletetaan, että teet toimeksiannon ETF-rahasto-osuuden ostamisesta. Toimeksianto välittyy eteenpäin markkinoille ja toteutuu myyjän löytyessä. ETF-palveluntarjoaja ei osallistu transaktioon eikä edes tiedä kaupasta, sillä kauppa tehdään jälkimarkkinoilla.
Sinulle herää tässä vaiheessa kysymys. Mistä uudet rahasto-osuudet tulevat? Käytännössä valtuutetut osapuolet ovat ainoita sijoittajia, joilla on mahdollisuus luoda uusia rahasto-osuuksia.
ETF:ien tarjoajat julkistavat arkipäivittäin korin arvopapereista tai muusta likvidistä omaisuudesta, jota vastaan valtuutettu osapuoli saa halutessaan ETF-rahasto-osuuksia. Esimerkiksi S&P 500 -indeksin kehitystä seuraavan ETF:n kohdalla kyseinen kori koostuu S&P 500 -indeksin osakkeista, joiden lukumäärä määräytyy indeksin painojen mukaan.
Lunastusprosessissa sitä vastoin valtuutettu osapuoli haluaa luopua ETF-rahasto-osuuksista. Valtuutettu osapuoli luovuttaa rahasto-osuudet ETF:lle ja saa vastineeksi rahasto-osuuden arvon mukaisen määrän arvopapereita.
Luominen ja lunastaminen -prosessin ansiosta ETF:n hinnoittelu pysyy tehokkaana. Mikäli ETF:n arvo poikkeaa sen julkistaman korin arvosta, syntyy valtuutetulle osapuolelle mahdollisuus tehdä arbitraasia eli riskitöntä tuottoa. Jos siis esimerkiksi valtuutettu osapuoli myy ETF:ää 80,20 dollarilla, mutta ostaa samanaikaisesti korin arvopaperit 80,00 dollarilla. Arbitraasi poistuu kuitenkin nopeasti, sillä ETF:n myynti aiheuttaa sen hintaan laskupainetta ja toisaalta ostaminen tukee korin arvopaperien hintakehitystä. Merkittävät hinnoitteluerot ovat kuitenkin harvinaisia markkinoilla.
Luominen ja lunastaminen -prosessin etu ETF:n näkökulmasta on, että valtuutettu osapuoli kantaa kaupankäyntikustannukset, jotka se veloittaa sijoittajilta osto- ja myyntihintojen erotuksena (eng. bid-ask-spread). Näin ollen sijoittajalle ei aiheudu kaupankäyntikustannuksia muiden merkitessä ja lunastaessa rahasto-osuuksia.
Osto- ja myyntihintojen välinen erotus on markkinatakaajan kate, johon sisältyy muun muassa sen kustannukset ja riski. Riski koostuu arvopapereiden positioista ja toisaalta niiden mahdollisesta suojaamisesta. Käytännössä osto- ja myyntihinnan väliseen erotukseen vaikuttaa erityisesti ETF:n sijoitusten maantieteellinen alue ja omaisuusluokka.
Karkeasti voidaan sanoa, että mitä eksoottisempi markkina ja sijoitustuote, sitä suurempi osto- ja myyntilaidan välinen erotus. Yleensä erotus on muutamia senttejä tai suhteellisesti 0,01-0,10 prosenttia.
Osto- ja myyntilaidan erotus kuvaa ETF:n likviditeettiä volyymia paremmin, ja on myös sen vuoksi sijoittajalle tärkeä mittari. ETF:n likviditeetti ei voi ylittää rahaston kohdemarkkinan likviditeettiä. Näin ollen ETF:n sijoitusten maantieteellinen alue on keskeinen tekijä likviditeetin kannalta.
