ETF-perusteet

ETF:t sijoituskohteena – mitä niiden teknisestä toteutuksesta ja likviditeetistä tulisi tietää?

Ensimmäinen pörssinoteerattu rahasto eli ETF (eng. Exchange Traded Fund) lanseerattiin vuonna 1993. Sen jälkeen pörssinoteerattujen rahastojen suosio on kasvanut niiden matalan kulurakenteen, läpinäkyvyyden ja monipuolisen tarjonnan ansiosta

ETF:t eroavat muista sijoitusrahastoista erityisesti niiden kaupankäynnin ja rakenteen osalta. Sijoittaja voi käydä ETF:ien rahasto-osuuksilla päivän sisäistä kauppaa pörssissä saman tapaan kuin pörssiyhtiöiden osakkeilla.

Perinteisesti sijoitusrahastojen rahasto-osuuksia merkitään ja lunastetaan päivän päätöskursseilla. Päätöskursseista lasketaan rahaston nettovarallisuus, jonka perusteella määritetään yksittäisen rahasto-osuuden arvo. 

ETF:ien kaupankäynti jakautuu pörssiyhtiöiden tavoin primaari- ja jälkimarkkinoihin. ETF:ien primaarimarkkina eroaa käytännössä kuitenkin pörssiyhtiöiden primaarimarkkinasta. Pörssiyhtiöiden kohdalla sillä tarkoitetaan yhtiön rahoittamista suoraan listautumisannin tai osakeannin yhteydessä.

ETF:issä uusien rahasto-osuuksien luominen ja lunastaminen on jatkuva prosessi. Sen ansiosta ETF:t operoivat matalalla kulurakenteella, verotehokkaasti, ja onnistuvat säilyttämään rahaston arvon linjassa rahaston nettovarallisuuden kanssa.

ETF:ien primaarimarkkinoiden osapuolia ovat erityisesti ETF:n tarjoaja ja valtuutetut osapuolet, joista jälkimmäiset ovat ETF:n valtuuttamia institutionaalisia sijoittajia, yleensä markkinatakaajia. 

Luominen ja lunastaminen -prosessi on ymmärrettävin selittää sijoittajan näkökulmasta. Oletetaan, että teet toimeksiannon ETF-rahasto-osuuden ostamisesta. Toimeksianto välittyy eteenpäin markkinoille ja toteutuu myyjän löytyessä. ETF-palveluntarjoaja ei osallistu transaktioon eikä edes tiedä kaupasta, sillä kauppa tehdään jälkimarkkinoilla.

Sinulle herää tässä vaiheessa kysymys. Mistä uudet rahasto-osuudet tulevat? Käytännössä valtuutetut osapuolet ovat ainoita sijoittajia, joilla on mahdollisuus luoda uusia rahasto-osuuksia.

ETF:ien tarjoajat julkistavat arkipäivittäin korin arvopapereista tai muusta likvidistä omaisuudesta, jota vastaan valtuutettu osapuoli saa halutessaan ETF-rahasto-osuuksia. Esimerkiksi S&P 500 -indeksin kehitystä seuraavan ETF:n kohdalla kyseinen kori koostuu S&P 500 -indeksin osakkeista, joiden lukumäärä määräytyy indeksin painojen mukaan.

Lunastusprosessissa sitä vastoin valtuutettu osapuoli haluaa luopua ETF-rahasto-osuuksista. Valtuutettu osapuoli luovuttaa rahasto-osuudet ETF:lle ja saa vastineeksi rahasto-osuuden arvon mukaisen määrän arvopapereita.

Luominen ja lunastaminen -prosessin ansiosta ETF:n hinnoittelu pysyy tehokkaana. Mikäli ETF:n arvo poikkeaa sen julkistaman korin arvosta, syntyy valtuutetulle osapuolelle mahdollisuus tehdä arbitraasia eli riskitöntä tuottoa. Jos siis esimerkiksi valtuutettu osapuoli myy ETF:ää 80,20 dollarilla, mutta ostaa samanaikaisesti korin arvopaperit 80,00 dollarilla. Arbitraasi poistuu kuitenkin nopeasti, sillä ETF:n myynti aiheuttaa sen hintaan laskupainetta ja toisaalta ostaminen tukee korin arvopaperien hintakehitystä. Merkittävät hinnoitteluerot ovat kuitenkin harvinaisia markkinoilla.

Luominen ja lunastaminen -prosessin etu ETF:n näkökulmasta on, että valtuutettu osapuoli kantaa kaupankäyntikustannukset, jotka se veloittaa sijoittajilta osto- ja myyntihintojen erotuksena (eng. bid-ask-spread). Näin ollen sijoittajalle ei aiheudu kaupankäyntikustannuksia muiden merkitessä ja lunastaessa rahasto-osuuksia. 

Osto- ja myyntihintojen välinen erotus on markkinatakaajan kate, johon sisältyy muun muassa sen kustannukset ja riski. Riski koostuu arvopapereiden positioista ja toisaalta niiden mahdollisesta suojaamisesta. Käytännössä osto- ja myyntihinnan väliseen erotukseen vaikuttaa erityisesti ETF:n sijoitusten maantieteellinen alue ja omaisuusluokka.

Karkeasti voidaan sanoa, että mitä eksoottisempi markkina ja sijoitustuote, sitä suurempi osto- ja myyntilaidan välinen erotus. Yleensä erotus on muutamia senttejä tai suhteellisesti 0,01-0,10 prosenttia.

Osto- ja myyntilaidan erotus kuvaa ETF:n likviditeettiä volyymia paremmin, ja on myös sen vuoksi sijoittajalle tärkeä mittari. ETF:n likviditeetti ei voi ylittää rahaston kohdemarkkinan likviditeettiä. Näin ollen ETF:n sijoitusten maantieteellinen alue on keskeinen tekijä likviditeetin kannalta.

Kommentoi
Ylös
>