Kumppaniblogit

Näpertelemällä näivetymme – lisää ambitiotasoa!

Mielestäni yhteiskuntaa leimaa tällä hetkellä ambition puute. Tavoitteet ovat liian vaisut vaikka isot rakennemuutokset ovat välttämättömät. Tilannetta kuvaava kansanviisaus sanoo ’’näpertelemällä näivetymme’’. Olemme jo yhden vuosikymmenen hukanneet. Näpertelyn ja 0-summapelin sijaan nyt tulee uskaltaa tavoitella riittävän suuria

Kun katson hallituksen työllisyystavoitteita, kuulen puhetta 80.000 päätösperäisestä työpaikasta  vuoteen 2029 mennessä. En ole uskoa korviani. Saman hallituksen ministeriö (TEM) raportoi  tammikuussa 2021 yhteensä 332.800 työttömästä työnhakijasta – ihmisiä vailla oikeita töitä.

Päätösperäisten työpaikkojen tavoite on omassa lajissaan eräänlainen näpertelyn kisällinäyte. Siinä ei ole tavoitetta, ei mitattavuutta eikä vastuullisuutta. Tavoitteena se on irti realiteeteista oleva illuusio. Sen ydintä ovat oletukset, joita excel -pohjassa muuttamalla tavoite voidaan todeta saavutetuksi.

Nyt hallituksen mukaan on jo saavutettu 30.000 päätösperäistä työpaikkaa. Samaan aikaan oikeiden ihmisten työttömyys on kasvanut yli 80.000 ihmisellä. Teoria ja käytäntö ovat hallituksen käsissä irtaantumassa toisistaan.

Oikeaa ambitiotasoa edustaisi tavoite puolittaa työttömyys hallituskauden loppuun mennessä. Ei excel -olettamien päätösperäisiä vaan ihan oikeita työpaikkoja oikeille ihmisille. Tämä tavoite edellyttäisi merkittäviä työllistämistä helpottavia muutoksia toimintaympäristöön.

Tavoitteiden voimasta saa ensimakua kun miettii millaisia työllisyystoimia tehtäisiin jos tavoitteena olisi puolittaa työttömyys hallituskauden aikana? Varmasti aivan toisia kuin nyt. Kunnianhimon puutteessa aidosti vaikuttavat toimenpiteet ovat antaneet odottaa itseään jo kesästä 2019 saakka. Strategiset tavoitteet ovat kadoksissa. Ja siksi näivetytään.

Samoin kun katson hallituksen talouden tasapainotustoimia, en näe lainkaan julkisten menojen sopeutusta. Jokaiselle pitäisi olla selviö, että lähes 10 %-yksikköä yli OECD:n olevalla kokonaisveroasteella ei kroonista julkista alijäämää voi ratkoa ilman, että puututtaisiin julkisiin menoihin. Siihen ei kuitenkaan haluta hallituksen toimesta puuttua. Ennustan, että tältä hallitukselta jää perinnöksi ongelmien siirto seuraaville sukupolville. Sitä ei  voi pitää vastuullisena eikä tavoitteellisena.

Onko yritysten omistajilla halua kehittää?

Suomen Yrittäjien pk-yritysbarometri kertoo yritysten kasvuhaluista, mutta melko vaatimattomista. Vain pieni osa yrityksistä kertoo halavansa merkittävästi kasvaa. Olemme ilmeisesti varsin tyytyväisiä nykyiseen.

Tietty ambitiotason puute leimaa jopa start up- ja kasvuyrityksiä, sanovat useat start up -piireissä toimivat kollegat. Heidän viestinsä on, että jo Tukholmassa uskalletaan Helsinkiä rohkeammin unelmoida – kuinka tehdään oman toimialan Amazon tai Tesla. Meillä toisinaan ollaan tyytyväisiä jos päästään kansalliselle tai kenties Nordic-tasolle, missä niissäkin on erittäin kova tekeminen. Huomaan itsekin ajattelevani liian usein näin.

Vaatimattomuus kaunistaa – ehkä, mutta se ei riitä

Voisiko perimmäinen syy vaatimattomaan ambitiotasoon löytyä kansanperimästä? Otetaan vaikkapa kansanviisaus ’’vaatimattomuus kaunistaa’’.

On täysin totta, että itsekehu ärsyttää, samoin saattaa liiallinen itseluottamus. Samalla on hyvä havaita, että kovimmat tavoitetasot ja itsekehu eivät ole samaa asiaa alkuunkaan. Ajatellaan vaikkapa jääkiekkolegenda Raimo ’’Raipe’’ Helmistä. Mies tunnetaan vaatimattomuudesta, mutta hänen kanssaan pelanneet ja töitä tehneet kertovat erittäin kovasta kunnianhimosta ja kurinalaisuudesta – erityisesti itselleen. Näin pitäisi olla meillä kaikilla. Älkäämme tyytykö itseltämme liian vähään.

Puuttuvat elementit – ambitio ja isot tavoitteet

Suomen vahvuus ja voimavara saattaa olla tietty opittu varovaisuus ja keskitien kulkeminen. Se on viisautta usein. Mutta noustaanko sillä kriisistä voittajina?

Kenties voimme kysyä  puuttuuko kulttuuristamme se viimeinen potku, jolla isoja tavoitteita ja muutoksia toteutetaan? Todistammeko jälleen kerran ajopuuteoriaa, jossa tahdottomasti tukeudutaan jonkun toisen – vaikkapa EU:n – päätöksiin rokotteista, taloudesta ja korona-exitistä?

Olemmeko riittävän aloitteellisia ja rohkeita kuuluu kysymys? Olen varma, että mitä enemmän ambitiota on ja mitä kovempia tavoitteita itsellemme asetamme ja vaadimme, sitä varmemmin onnistutaan. Näpertelemällä taas näivetymme aivan varmasti.

Helsinki 23.3.2021
Petri Roininen

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös