Strategisella allokaatiolla tarkoitetaan oman sijoittajaprofiilin perusteella rakennettua allokaatiota. Siihen vaikuttaa riskinsietokyky, tuottotavoite, sijoitushorisontti ja erilaiset rajoitteet.
Passiivinen sijoittaja pitäytyy strategisessa allokaatiossa yli ajan. Aktiivinen sijoittaja yrittää sitä vastoin saavuttaa markkinoita korkeamman tuoton muuttamalla salkun allokaatiota lyhyen aikavälin näkemyksen perusteella.
Salkun tuottokehitykseen ja sijoittajan tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttaa suunnitellun allokaation ja taktisen allokaation tuoton poikkeamien lisäksi sijoitussuunnitelman noudattaminen. Näin ollen sekä sijoitussuunnitelman laatiminen että siinä pysyminen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita sijoitustoiminnassa menestymisen kannalta.
Pitkä sijoitushorisontti mahdollistaa yleensä korkean riskinoton ja sitä kautta suuremman osakepainon. Liian moni sijoittaja allokoi varansa korkean riskin kohteisiin, vaikka sijoitushorisontti on vain muutamia vuosia.
Erilaisia tapoja hajauttaa riskiä
Hajautuksen merkitystä sijoitussalkussa ei kannata väheksyä, mutta ei toisaalta myöskään liikaa korostaa. Erityisesti omaisuusluokkien välinen hajautus pienentää markkinariskiä eli systemaattista riskiä tehokkaasti. Omaisuusluokan sisällä tehtävä hajautus on sekin tärkeä, sillä sen avulla kitketään toimiala- ja yhtiökohtainen riski eli epäsystemaattisen riski.
Hajautuksen tehosta kannattaa muistaa, että hajautushyöty saman omaisuusluokan kuten esimerkiksi osakesijoitusten välillä, heikkenee yleensä silloin, kun sitä eniten tarvitsisi. Karhumarkkinan aikana osakkeiden välinen korrelaatio nousee verrattuna nousumarkkinaan, mikä tietää hajautushyödylle huonoa.
Alla oleva taulukko 1 havainnollistaa hajautuksesta saatavaa hyötyä. Taulukossa 1 esitetään omaisuusluokkien ja sijoitusinstrumenttien vuotuiset tuotot vuosien 2010 ja 2020 välillä. Vaikka tietyt sijoitusinstrumentit menestyivät keskimäärin toisia paremmin, voittajien löytäminen edellisvuoden menestyksen perusteella oli silti erittäin haastava tehtävä.
Aikajaksolle 2010-2020 oli ominaista jenkkiyhtiöiden osaketuottojen vahva kehitys sekä toisaalta kehittyvien maiden osakemarkkinoiden suhteellisen vaatimaton menestys.
Juoksuajalla mitattuna lyhyiden joukkolainojen sijoittuminen useana vuonna hännän huipuksi ei ollut yllättävää, sillä lyhyiden joukkolainojen riski on vertailuryhmän matalin. Sitä vastoin korkeimman riskin vaihtoehdon eli kehittyvien maiden osakemarkkinoiden heikko kehitys oli vaikeasti ennustettavissa.
Tietyt strategiat saattavat jollakin aikajaksolla tuoda korkeita tuottoja, mutta seuraavalla aikajaksolla sama strategia voi olla suurimpia häviäjiä. Voittavien strategioiden löytäminen on erittäin vaikeata, jonka takia hajauttaminen keskimäärin kannattaa.
Taulukko 1. Omaisuusluokkien ja sijoitusinstrumenttien tuotto vuosina 2010-2020.
- PY (USA) = markkina-arvolla mitattuna pienten amerikkalaisyhtiöiden osakkeet
- KY(USA) = markkina-arvolla mitattuna keskisuurten amerikkalaisyhtiöiden osakkeet
- SY(USA) = markkina-arvolla mitattuna suurten amerikkalaisyhtiöiden osakkeet
- LÄNSI-OSAKKEET = länsimaisten yhtiöiden osakkeet pl. USA
- KEHITTYVÄT = Kehittyvien maiden yhtiöiden osakkeet
- JVK-L= juoksuajalla mitattuna lyhyet amerikkalaiset joukkolainat
- JVK-K = juoksuajalla mitattuna keskipitkät amerikkalaiset joukkolainat
Mikä on osakkeiden ja korkoinstrumenttien välinen rooli sijoitussalkussa?
Historiallisesti osakkeet ovat omaisuusluokkien ykkönen tuoton suhteen. Korkoinstrumentteihin verrattuna osakesijoitukset tuovat myös merkittävästi paremman inflaatiosuojan. Näin ollen vaurastumisen ensisijainen lähde on osakkeet.
Sijoittajan kannattaa muistaa osakesijoitusten hajauttaminen eri toimialojen yhtiöihin, markkina-arvolla mitattuna eri kokoisiin yrityksiin, sekä myös arvo- ja kasvuyhtiöiden välillä. Lisäksi maantieteellinen ja ajallinen hajautus pienentävät yleensä salkun kokonaisriskiä.
Ajallisesta hajautuksesta kannattaa tietää, että mitä aiemmin sijoittamisen aloittaa, niin sitä nopeammin pääsee nauttimaan korkoa korolle vaikutuksesta. Vaikka ajallinen hajauttaminen pienentää salkun riskiä, kolikon kääntöpuolena on korkoa korolle vaikutuksen lykkääminen osalle sijoitettavista varoista kauemmaksi tulevaisuuteen.
”Liiallinen” hajauttaminen on yleensä aktiivisen sijoittajan vihollinen. Mitä enemmän osakesijoituksia hajauttaa, sitä lähempänä tuotto on osakeindeksiä. Kulut huomioiden se tarkoittaa yleensä tappiota indeksille.
Sijoittajan on järkevää miettiä omat tavoitteet, ajankäyttö ja sen vaihtoehtoiskustannus sekä omat kiinnostuksen kohteet, ja valita niiden perusteella enemmän seuraamista vaativan aktiivisen sijoittamisen ja vähemmän työlään passiivisen sijoittamisen välillä.
Korkoinstrumenttien rooli sijoitussalkussa on tuoda vakautta ja hajautushyötyä. Erityisesti korkean luottoluokituksen joukkolainat ovat sijoittajan paras ystävä epävarmassa markkinatilanteessa.
Korkeamman luottoriskin joukkolainat ”käyttäytyvät” enemmän kuin osakkeet ja ovat sen vuoksi hajautuksen kannalta heikompi vaihtoehto.
Kattavan hajautuksen saamiseksi korkoinstrumentteihin pätee jokseenkin sama asiat kuin osakkeisiin. Korkoinstrumenttien riskiä voi pienentää hajauttamalla valtionlainoihin, yrityslainoihin, luottoriskin ja juoksuajan perusteella sekä ajallisesti ja maantieteellisesti.
Osakkeiden ja korkojen välisen allokaation lisäksi osa varoista kannattaa sijoittaa kiinteistömarkkinoille sekä muihin vaihtoehtoisiin sijoituksiin kuten muun muassa jalometalleihin, raaka-aineisiin ja pääomasijoituksiin.
Lisäksi kryptovaluuttojen kysynnän kasvaessa ovat digitaaliset valuutat jatkossa suuremmassa roolissa osana sijoitussalkun riskienhallintaa.
