Yhdysvaltojen maahantuontihinnat maaliskuulta näyttävät 6,9 prosentin nousua ja korkeimpia lukemia sitten tammikuun 2012. Vientihinnat nousivat tätäkin enemmän, peräti 9,1 prosenttia. Mistä lukemat johtuvat? Yksi syy on matala lähtötaso, mutta on siinä muutakin.
Yhdysvaltojen talous on ottamassa aimo loikan eteenpäin. Koronarokotteet mahdollistavat talouden avaamisen ja yhdysvaltalaiset pääsevät vihdoin kuluttamaan oikein olan takaa. Patoutunut kysyntä johtaa siihen, että nyt kulutetaan entistä kovempaa. Kukapa ei haluaisi lähteä ulos syömään, matkoille ja juhlimaan kun se nyt viimeinkin ja pitkän tauon jälkeen on mahdollista.
Lompakon paksuuskaan ei tule ainakaan kaikille olemaan ongelma, sillä koronarajoitusten myötä rahaa on jäänyt säästöön. Yrityksiä on mennyt konkurssiin ja jäljelle jääneet yritykset avautuvat markkinaan missä on paitsi poikkeuksellisen suurta kysyntää, myös entistä vähemmän kilpailua.
Patoutunut kysyntä ei ole ainoa talouden aktiviteettia nostava tekijä sillä presidentti Joe Bidenin panostukset niin infrastruktuuriin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaankin tulevat omalta osaltaan nostamaan markkinoiden kysyntää.
Tässä on jo aika monta tekijää, joiden lisäksi on hyvä muistaa sekin, että jo epävarmuuden poistuminen on omiaan lisäämään yritysten tekemien investointien määrää. Kaikki tämä tulee näkymään Suomessa asti ja kyllähän Eurooppakin aikoinaan näistä koronarajoitteistaan tulee luopumaan.
Kaiken tämän seurauksena on hyvin mahdollista, että inflaatio ottaa aimo harppauksen eteenpäin. Se voi tuoda huolta sitäkin kautta, että inflaation tahti määrittää miten pitkään elvytys voi jatkua.
Kaikki yritykset eivät ole samassa asemassa
Inflaation tuomaa uhkaa hahmotellessa on hyvä muistaa, että inflaatiotakin on montaa sorttia. On raaka-aineiden hintojen nousua ja on työvoimakustannusten tuomaa kustannuspainetta. Muita olennaisia kysymyksiä ovat kuinka voimakkaasta inflaatiosta on kysymys ja kuinka pitkäaikaisesta inflaatiosta on kysymys.
On hyvinkin mahdollista, että tulossa oleva inflaatiopiikki nostaa kyllä raaka-aineiden hintoja muttei kuitenkaan johda työvoimakustannusten nousuun. Ja syy siihen miksi työvoimakustannukset eivät välttämättä nouse, on talouden käyttämätön kapasiteetti ja työvoimareservi.
Osa yrityksistä toimii raaka-aineintensiivisillä aloilla, toiset työvoimaintensiivisillä aloilla. Siksi voi syntyä tilanne missä inflaatio on tiettyjen yritysten ongelma, muttei kaikkien yritysten ongelma.
Kilpailutilanteellakin on merkitystä. Markkinajohtaja on usein hyvässä asemassa, sillä yrityksen hinnoitteluvoima tuo suojaa inflaatiota vastaan. Markkinajohtajuus ei ole kuitenkaan ainoa hinnoitteluvoimaa määrittävä tekijä.
Jos yritys valmistaa asiakkaalleen elintärkeitä osia, joiden kustannus on tämän asiakkaan kannalta katsottuna pieni, pitäisi hinnoitteluvoiman olla lähtökohtaisesti hyvä. Toimitusketjun keskellä toimiva yritys voi puolestaan joutua hankalaan asemaan. Kustannukset nousevat mutta hinnoitteluvoima ei riitä siirtämään tätä kustannusta eteenpäin.
Miten reagoida mahdolliseen inflaatiopiikkiin
Hinnoitteluvoiman analysointi voi olla aika haastavaa, mutta tarvitseeko tai kannattaako inflaatiovaaran huomaavan sijoittajan lopulta tehdä yhtään mitään?
Niissäkin tapauksissa missä inflaatio heikentää yrityksen tulosta on hyvä muistaa, että se inflaation syy, eli erittäin voimakas talouskasvu saattaa kasvattaa tulosta enemmän kuin mitä inflaatio tulosta syö.
Toisaalta inflaatio saattaa johtaa siihen, että elvytystä leikataan ja korkoja nostetaan. Nousevat korot vaikuttavat diskonttokoron kautta voimakkaimmin kasvuosakkeiden arvostuksiin. Silloin voi tuntua järkiratkaisulta pistää kasvuosakkeet myyntiin ja ostaa arvosektoria tilalle, mutta onko se oikeasti järkevä ratkaisu?
Sieltä kasvusektorin puolelta kuitenkin löytyy todennäköisemmin se hinnoitteluvoimaa omaava markkinajohtaja. Samoin kasvuosakkeiden puolelta löytyy todennäköisesti digitaalisia yrityksiä, joiden liiketoiminnan ei ainakaan suoraan pitäisi kärsiä mikäli inflaatio pysyttäytyy raaka-aineiden puolella. Ja sitä kuinka laaja-alaista inflaatio lopulta tulee olemaan, ei voi tietää etukäteen.
Samaan aikaan on myös niin, että vaikka käsillä on useita inflaatiota nostavia tekijöitä, on taloudessa edelleen merkittäviä deflatoorisia voimia. Energiasektori on murroksessa. Teknologian kehittyminen on laskenut aurinkovoiman, tuulivoimaloiden ja akkujen hintoja. Myös työn tuottavuutta nostavat teknologiat, kuten robotiikka, hidastavat inflaatiota.
Markkinoiden ajoittaminen onnistuu harvoin, myynneillä on veroseuraamuksia ja veivauksesta koituu kaupankäyntikustannuksia. Kahdenkymmenen vuoden periodilla kymmenen parhaan nousupäivän menetys voi tarkoittaa tuottojen putoamista puoleen.
Näistä syistä kannattaa muistaa sellainenkin vaihtoehto kuin inflaation unohtaminen ja sijoitussuunnitelmassa pysyminen.
