Osinkoaristokraatilla tarkoitetaan S&P 500 -indeksin yhtiötä, joka on onnistunut kasvattamaan osinkoa yhtäjaksoisesti vähintään 25 vuotta. Tällä haavaa kriteerin täyttäviä yhtiöitä on yhteensä 65.
Kymmenen pisimpään osinkoa kasvattaneet ovat Dover Corp., Emerson Electric, Genuine Parts Company, Procter & Gamble Co., Johnson & Johnson, 3M Co., Coca-Cola, Colgate-Palmolive Company, Illinois Tool Works Inc. ja Hormel Foods Corp.
Kyseisistä yhtiöistä neljä (Dover, Emerson Electric, Genuine Parts Company ja Procter & Gample) on onnistunut kasvattamaan osinkoa yhtäjaksoisesti huimat 64 vuotta.
Itsessään kasvava osinko ei tietenkään tarkoita vielä korkeata osakkeen kokonaistuottoa. Useat nykypäivän menestysyhtiöstä eivät maksa osinkoa. Niistä esimerkkejä ovat Amazon, Alphabet (Google), Facebook, Netflix ja Tesla. Kyseiset yhtiöt allokoivat ylimääräiset varansa kasvuun ja luovat sitä kautta omistaja-arvoa tulevaisuudessa.
Kasvava osinko indikoi kuitenkin yhtiön liiketoimintamallin toimivuutta ja defensiivisyyttä yli ajan. Se myös vaatii pitkässä juoksussa taakseen vahvistuvaa kassavirtaa ja tuloskasvua. Näin ollen kasvava osinko on linjassa sijoittajien tämän päivän preferenssien kanssa, sillä nykyään arvostetaan yhtiöiden kasvulukuja enemmän kuin matalaa arvostusta.
Osinkoaristokraattien kohdalla tuloskasvu on tärkein osakekurssiajuri, sillä niiden omistajarakenne keskittyy osinkoa rakastaviin sijoittajiin, jotka arvioivat tulevaa osingonmaksukykyä tuloskehityksen avulla.
Jos tarkastellaan kymmentä aiemmin mainittua osinkoaristokraattia tuloskasvun suhteen, niin joukko pienentyy kuuteen, jos mukaan lasketaan viimeisen viiden vuoden aikana tulosta kasvattaneet yhtiöt.
Yhtiöistä parasta vuosittaista osakekohtaista tuloskasvua kyseisellä aikajaksolla ovat tarjoilleet Procter & Gamble (osakekohtainen tuloskasvu +11,8 %), Illinois Tool Works (+10,6 %), Hormel Foods Corp. (+5,5 %), Coca-Cola (+5,3 %), 3M (+4,0 %) ja Colgate-Palmolive Company (+3,1 %).
Osinkoteemalla sijoittavan kannattaa analysoida tuloskasvun ja osingonkasvun lisäksi osinkotuotto sekä mahdolliset osakkeiden takaisinostot. Osakkeiden takaisinostoilla on merkittävä rooli nimenomaan Yhdysvalloissa, sillä siellä niiden osuus kokonaistuottoon on ollut viime vuosien aikana yhtä suuri kuin osingon eli peräti noin kaksi prosenttia.
Korkeimmat osinkotuotot kymmenen pisimpään osinkoa kasvattaneen joukosta ovat 3M:llä ja Coca-Colalla. Niiden osinkotuotto on noin kolme prosenttia tai hieman yli, joten eurooppalaisittain osinkoaristokraattien jakama osinko ei ole erityisen korkea.
Kolme prosenttia on nykymarkkinassa kuitenkin houkutteleva osinkotuotto rapakon takana, sillä keskimääräinen S&P 500 -indeksin yhtiöiden osinkotuotto on noin 1,5 prosenttia.
Osinkoaristokraatit tuovat markkinoiden tuoton, mutta pienemmällä riskillä
Alla olevassa kuviossa 1 S&P 500 -indeksin osinkoaristokraattien kokonaistuottoa verrataan S&P 500 -indeksin kokonaistuottoon aikavälillä 31.3.2011-31.3.2021.
Osinkoaristokraatit pärjäsivät indeksiä paremmin aikajakson ensimmäisinä vuosina, jolloin talouskasvu oli suhteellisen tasaista Yhdysvalloissa. Viimeisen reilun puolen vuoden aikana osingonkasvattajat ovat hieman jääneet markkinoille, kun erityisesti sykliset yhtiöt ovat kallistuneet talouden näkymien parantuessa.
Osinkoaristokraatteihin sijoittaminen on tuonut viimeisen 10 vuoden aikana S&P 500 -indeksiä korkeamman riskikorjatun tuoton. S&P 500 -osinkoaristokraatti-indeksin vuosituotto oli kyseisellä aikavälillä 14,31 prosenttia ja vastaavasti S&P 500 -indeksin kokonaistuotto oli 14,33 prosenttia.
Osinkoaristokraatti-indeksin tuotto saavutettiin pienemmällä riskillä. Viimeisen 10 vuoden aikana S&P 500 -osinkoaristokraatti-indeksin (TR) annualisoitu volatiliteetti oli 12,81 prosenttia. S&P 500 -indeksin volatiliteetti oli 13,58 prosenttia.
Kuvio 1. S&P 500 -indeksin ja S&P 500 -osinkoaristokraatti-indeksin kokonaistuotto aikavälillä 31.3.2011-31.3.2021.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa sijoittajan näkökulmasta? Ensinnäkin sitä, että tuottoero S&P 500 -indeksiin on ollut yllättävän pieni. Toisaalta viimeiset 10 vuotta on ollut kasvuyhtiöiden kulta-aikaa, joten siihen verrattuna kypsät ja defensiiviset osingonkasvattajat ovat pärjänneet markkinoille varsin kelvollisesti.
Osinkoaristokraatteihin sijoittaminen tuo salkkuun defensiivisyyttä verrattain haastavassa markkinatilanteessa. Siitä huolimatta hajauttaminen muihin omaisuusluokkiin on järkevää, sillä osakkeiden välinen hajautus yleensä toimii heikoiten silloin kuin sitä eniten tarvitsisi eli laskumarkkinassa.
Aristokraatteihin voi sijoittaa joko suoraan niiden osakkeita ostamalla tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi ETF:ien avulla. Sopivaa ETF:ää valitessa sijoittajan kannattaa kiinnittää huomiota muun muassa kuluihin ja seurantavirheeseen.
