Usein väitetään että yksi ammattimaisen sijoittajan ja amatöörin ero on, että ammattilaiset ymmärtävät pitää tappiot pieninä, kun taas amatöörit eivät malta myydä tappiollisia osakkeita riittävän ajoissa. Yksi keino välttää liialliset tappiot on stop loss -myyntitoimeksiannon hyödyntäminen.
”Ota tappiot nopeasti” on yksi yleisesti tunnettu sääntö joka perustuu ajatukseen, että kun yrityksen osakekurssi lähtee laskuun, on syytä välttää tilannetta jossa kurssi syöksyy alaspäin yhä lisää. Suuret tappiot syövät tehokkaasti koko sijoitussalkun kokonaistuottoja.
Jos yhtiö on esimerkiksi joutunut tilanteeseen, jossa se on menettänyt tuotteidensa kilpailukyvyn, on mahdollista että yhtiön osakekurssi romahtaa dramaattisesti sen jälkeen kun yhtiön perustavanlaatuiset ongelmat alkavat valjeta sijoittajille.
Keino jolla sijoittaja voi välttää suuret tappiot, on tappionpysäytys eli stop loss.
Mikä on stop loss?
Stop loss tarkoittaa myyntitoimeksiantoa, jolla pyritään pitämään tappiot alhaisina. Se on myyntitoimeksianto, jossa sijoituskohteen myyntihinta on asetettu sen markkinahinnan alapuolelle. Stop loss -toimeksiannon avulla sijoittaja siis pyrkii joko säilyttämään jo saadut voitot tai estämään tappioiden kasvu, jos esimerkiksi osakkeen kurssi vielä laskee. Jos esimerkiksi osakkeen kurssi on 10, voi sijoittaja asettaa osakkeelle stop loss -tason 9,5.
Toinen vaihtoehto on käyttää niin sanottua liukuvaa stop loss -tasoa, jossa myyntitoimeksianto aktivoituu vasta, kun osakekurssi on laskenut jonkin tietyn prosenttimäärän. Tällöin siis stop loss -myyntitoimeksiannon raja nousee, jos osake on nousutrendissä.
Yleensä stop loss -toimeksiantoa suositellaan käytettäväksi vain osakkeilla, joiden päivävaihto on riittävän suuri. Niillä osakkeilla, joilla on alhainen päivävaihto, voi olla vaikeaa käyttää stop lossia, jos kurssi laskee merkittävästi rajan alle.
Stop loss kannattaa asettaa sijoituskohteen normaalin päivävaihtelun yläpuolelle. Tarkoitushan on päästä eroon sijoituskohteesta vasta siinä tilanteessa, kun osake on lähtenyt laskutrendiin. Liian alhaiselle tasolle asetettu stop loss aiheuttaa vain turhia osakemyyntejä.
Maximum Profit -yhtiön sijoitusstrategi ja pörssikolumnisti Jimmy Butts on vankkumaton kurinalaisen stop loss -toimeksiannon kannattaja. Sijoitussivusto Street Authorityn artikkelissaan hän kertoo pitävänsä 15 prosentin liukuvaa stop loss -tasoa.
Buttsin mielestä menestyvällä sijoittajalla tulee olla exit-strategia eli kurinalainen sääntö, milloin osakkeet myydään. Hänen mielestään sijoitusammattilaiset käyttävät valtavasti aikaa sijoituskohteiden ostostrategioiden miettimiseen, mutta hyvin vähän myyntistrategioiden miettimiseen.
Molemmilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys tuottojen kannalta, Butss väittää. Tosin osta ja pidä -sijoittaja on tästä varmasti eri mieltä.
Miksi juuri 15 prosenttia? Butts kertoo, että prosenttiluku ei itsessään ole oleellista. Joillakin sijoittajilla se voi olla alle 10 prosenttia. Oleellista on säännön kurinalainen noudattaminen.
Kannattaako stop loss -myyntitoimeksiantoa käyttää?
Tutkijat Kathryn Kaminski ja Andrew Lo testasivat stop loss –toimeksiannon tehokkuutta vuosien 1950 – 2004 osake- ja bondiaineistoilla. Tutkijoiden mukaan stop loss -toimeksiannon hyödyntäminen mahdollisti 0,5 – 1,0 prosenttia korkeammat kuukausituotot kuin osta ja pidä -sjoitusstategialla niinä kuukausina, joina stop loss-myyntitoimeksiantoa käytettiin.
Tutkijat Kira Detko, Wilson Ma ja Guy Morita tutkivat puolestaan, millaisissa tilanteissa stop loss –myyntitoimeksiantojen käyttö on järkevää. Tutkijat havaitsivat sen varsin ilmeisen seikan, että stop loss –myyntitoimeksiantojen käytöllä sijoitusten tuottojen vaihtelu väheni.
Tärkein havainto oli kuitenkin, että stop loss toimeksiannon hyödyllisyys riippuu siitä, millaisessa trendissä osakekurssi on. Eli jos osake oli nousevassa trendissä, stop loss -toimeksiannon käyttö vähensi odotettuja tuottoja. Tämä johtuu luonnollisesti siitä, että tällöin sijoittaja menetti tuoton sellaisessa tilanteessa jossa osakekurssi laski alle stop loss tason, ja sitten nousi takaisin nousutrendille.
Sen sijaan jos osake oli laskevassa trendissä, stop loss -toimeksiantojen hyödyntäminen lisäsi odotettuja tuottoja, koska tällöin tappiot voitiin pitää alhaisina.
Tulokset olivat samanlaisia sekä tavallisen stop loss -toimeksiannon että liukuvan stop loss -toimeksiannon kohdalla.
Johtopäätös siis on, että sijoittajan pitäisi pystyä ennustamaan, onko osake nousu- vai laskutrendissä, jotta stop loss –toimeksiantoa tulisi hyödynnettyä oikein. Tappionpysäytys –strategian hankaluus piileekin juuri tässä. Voiko sijoittajalla olla tietoa siitä, millainen on osakkeen trendi?
