Korkosijoitukset ovat perinteisiä hajautetun sijoitussalkun osatekijöitä. Mitä etuja ja haittoja ne tarjoavat?
Hajauttamisen sanotaan olevan sijoittamisen ainoa ilmainen lounas. Se tarkoittaa sitä, että hyvin toteutetulla hajautuksella sijoittaja voi nostaa salkkunsa tuotto-riski -suhdetta.
Oleellista hajauttamisessa on sijoituskohteiden välinen korrelaatio eli tuottojen riippuvuus. Sijoitussalkkuun kannattaa etsiä omaisuuslajeja ja sijoituskohteita, joiden välinen korrelaatio on alhainen tai mieluiten negatiivinen.
Keskeistä sijoitussalkun hajautuksessa ei siis ole pelkästään hajauttaa sijoituksia useisiin sijoituskohteisiin vaan ennen kaikkea hajauttaa eri omaisuuslajeihin. Tusina osakesijoituksia ei vielä tarjoa tuotto-riski -suhteen kannalta optimaalista hajautushyötyä.
Perinteisesti korkosijoitukset on ollut se omaisuuslaji, jolla osakepainotteisen sijoitussalkun hajautusta ja tuotto-riski -suhdetta nostetaan.
Yksinkertaisin näihin kahteen omaisuuslajiin sijoittava sijoitusstrategia on 50/50 -sijoitussalkku, jossa salkun sisältö sisältää saman osuuden osakesijoituksia ja korkosijoituksia. Korkosijoituksina käytetään yleensä valtiolainoja. Jos sijoittaja haluaa painottaa riskiä hieman enemmän, voi salkun osakesijoitusten paino olla korkeampi, vaikkapa 60 prosenttia.
Piensijoittaja voi toteuttaa tällaisen salkun esimerkiksi kulupiheillä pörssinoteeratuilla rahastoilla eli ETF:llä.
Koska osakkeiden ja korkosijoitusten tuotot yleensä poikkeavat toisistaan, tulee sijoittajan tässä strategiassa aika-ajoin tasapainottaa salkun omaisuuslajien allokaatio tasapainoon – eli 50 prosenttia molemmissa omaisuuslajeissa.
Valtiolainojen ongelma: alhainen tuotto
Tällaiseen osakkeisiin ja valtiolainoihin perustuvaa hajautusstrategiaan liittyy kuitenkin nykyään yksi ongelma: valtiolainojen tuotot ovat hyvin heikkoja.
Valtiolainojen korkojen painuessa alaspäin, niiden arvo markkinoilla nousee.
Esimerkiksi USA:n valtiolainojen korot ovat olleet laskutrendissä jo 80-luvulta lähtien. Saksan valtiolainan korko on laskenut 90-luvun alusta lähtien ja nyt se on jo negatiivinen.
Valtiolainat ovat siis tähän asti tarjonneet pitkäaikaiselle sijoittajalle hyviä tuottoja. Ongelma on nyt kuitenkin siinä, että korko on jo niin alhainen, ettei moni usko koron laskuun ja valtiolainojen markkina-arvojen nousuun.
Jos korko ei enää laske, eivät valtiolainat pysty tarjoamaan sijoittajalle tuottoa.
Lisäksi mahdollinen inflaation kiihtyminen näkyy yleensä erityisesti pitkän maturiteetin valtiolainojen koroissa. Inflaation nousu siten painaisi valtiolainojen tuottoja negatiiviseksi.
Valtiolainoilla voi olla sijoittajalle kuitenkin yksi merkitys: ne tarjoavat turvaa yllättävässä ja voimakkaassa rahoitusmarkkinaa ravistelevassa shokissa.
Tällainen shokki oli koronakriisi, joka sai valtiolainojen korot laskuun nopeasti ja voimakkaasti. Se siis tarkoitti hyviä tuottoja nopeasti tilanteessa, jossa esimerkiksi osakkeiden tuotot painuivat pahasti pakkaselle.
Sijoituspalvelutalo FIM:n päästrategi Lippo Suominen toteaa artikkelissaan, että lyhyellä aikavälillä vähäriskiset joukkolainat voivat tuottaa hyvinkin arvonmuutosten ansiosta, vaikka korot olisivat nollan alapuolella.
”Jos maailmaan iskisi nyt uusi taantuma tai esimerkiksi huolet euroalueen tulevaisuudesta viriäisivät, laskisi Saksan 10 vuoden valtionlainan korko taatusti. Korko on nyt miinus 0,1 prosenttia, mutta voi hyvin olla, että korko painuisi esimerkiksi miinus yhteen prosenttiin. Se tarkoittaisi sijoittajalle lähes kymmenen prosentin tuottoa valtionlainan arvonmuutoksen myötä”, Suominen toteaa.
Suomisen mukaan tällaisessa tilanteessa osakkeiden ja muiden riskisten sijoitusten tuotot olisivat taloushuolien myötä reilusti miinuksella. Valtionlainat siis pelastaisivat salkun pahimmilta kokonaistappioilta.
Valtiolainat siis tarjoavat ”katastrofisuojan”, kuten Suominen sen esittää.
Suominen kuitenkin muistuttaa, että pidemmän päälle ei kuitenkaan ole järkevää sijoittaa kovin suurta osaa varoistaan kohteeseen, joka ei tuota mitään – ellei sitten sijoittaja pelkää, että muut sijoituskohteet ovat vielä huonompia, eli niiden arvo laskisi pitkäaikaisesti.
Korkosijoitukset toimivat sijoitussalkun vakauttajina, Suominen esittää.
”Korkosijoituksista on tullut yhä suuremmissa määrin riskinhallintaväline. Osakkeiden ja muiden riskisten sijoituskohteiden arvot voivat heilahtaa ajoittain voimakkaasti ja siinä tilanteessa korkojen tehtävä on vakauttaa salkkua. Valtionlainoja sisältävän salkun arvo laskee vähemmän kuin vain riskisiä sijoituksia sisältävien salkkujen arvot.”
Korkosijoitukset tarjoavat ”sotakassan”
Korkosijoituksiin liittyy riskienhallinnan lisäksi toinenkin hyöty: sijoitussalkun likviditeetin turvaaminen.
Suomisen mukaan yhtä tärkeää kuin lyhyen välin salkkuheilunnan tasaaminen korkosijoituksilla on salkun likviditeetin turvaaminen. Sijoittajan rahatarpeiden osuminen tilanteeseen, jossa osakkeet ovat pohjalla, voi syödä merkittävästi pitkän ajan tuottoja.
”Salkussa pitääkin olla riittävästi likvidejä varoja, ettei joudu myymään sijoituksiaan pakon edessä ’väärään’ aikaan. Rahamarkkinat ja valtionlainat ovat parhaiten arvonsa säilyttäviä sijoituksia romahduksissa”, Suominen toteaa.
Likvidejä korkosijoituksia myymällä voi sijoittaja myös saada varoja uusiin sijoituksiin riskisille markkinoiden alennusmyynnin aikaan.
”Riskiset sijoitukset tuottavat parhaiten pitkällä aikavälillä, mutta markkinoiden heikkoina hetkinä korkosijoitukset takaavat sen, ettei hetkellinen heikkous pilaa salkun pitkän aikavälin kehitystä”, päästrategi esittää.
Suominen kuitenkin muistuttaa, että korkonäkymien ollessa olemattomat on perusteltua suhtautua kriittisesti korkosijoitusten osuuteen salkussa.
”Vähäriskisillä koroilla on edelleen paikkansa tasaamassa heilahduksia ja varmistamassa salkun likviditeettiä kriiseissä. Tuottoa niistä ei kuitenkaan merkittävästi tule, joten sijoittajien on harkittava paljonko korkoihin kannattaa sijoittaa pitkän tähtäimen salkuissa. Yhä useammat sijoittajat ovatkin pienentäneet tai pienentämässä korkosijoitusten salkkuosuutta, vaikka eivät luovukaan koroista kokonaan.”
