Puola etääntyy Venäjästä. Energiapolitiikassa tämä näkyy siten, että Puolan suurin kauppakumppani kaasun toimituksen suhteen on jatkossa Norja.
Kommunistivallan romahdettua Puolan tavoitteena oli välittömästi päästä länsimaisten yhteisöjen jäseneksi. Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato oli yksi tärkeimmistä tavoittelun kohteista. Jäsenyys toteutui lopulta maaliskuussa vuonna 1999, minkä jälkeen Puolan asevoimissa alkoivat ensimmäiset isot uudistukset. Niiden tarkoituksena oli muuttaa asevoimat nopeasti Nato-yhteensopiviksi. Vuonna 2004 tapahtuva laajentuminen on EU:n historian viides ja samalla mittavin, johon myös Puola kuului. Näin ollen, Puolasta tuli unionin jäsen toukokuussa 2004.
Keski-Euroopan itäisessä osassa sijaitsevalla Puolalla on 38 miljoonaa asukasta. Näin ollen Puolalla on 52 meppiä Euroopan parlamentissa. Puolan saama EU-rahoitus on 16,350 miljardia euroa ja se maksoi EU:n talousarvioon ovat 3,983 miljardia euroa. EU:n elpymisrahastosta Puola saa 23 miljardia avustuksia ja 34 miljardia lainaa. Summa on kaksi kolmasosaa Puolan vuotuisesta BKT:sta.
Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on huolissaan Puolan demokratia-, oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanteesta. Ihmisoikeudet ja demokratia tarvitsevat riippumattoman oikeuslaitoksen tuen. Puolan oikeuslaitosuudistus uhkaa näitä länsimaisten yhteiskuntien peruspilareita. Oikeistolainen Laki ja oikeus puolue kannattaa Puolan jäsenyyttä Euroopan unionissa, mutta on suhtautunut kriittisesti unionin tiivistämiseen. Yksi puolueen vaaliteemoista oli seksuaalivähemmistöjen eli ”LGBT-ideologian” vastustus.
Puolan valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi. Tästä huolimatta, Puola on vahvasti parlamentaarinen maa, jonka hallituksen johdossa ja ylimpänä vallankäyttäjänä on pääministeri. Puolan pääministerinä toimii Mateusz Morawiecki, joka edustaa Laki ja oikeus -puoluetta.
Suhteet suurvaltoihin ja Venäjän aggression pelko
Puola kuuluu niin sanottuun 17+1 hankkeeseen. Hanke ollaan aloitettu Kiinan ulkoministeriön aloitteesta ja siihen kuuluu 17 Keski-ja Itäisen Euroopan maata. Tavoitteena on edistää kaupankäyntiä Kiinan ja Euroopan maiden välillä. Hankkeeseen kuuluu myös kulttuurillinen ulottuvuus, jonka ansiosta matkustajien määrä on lisääntynyt Kiinan ja Euroopan maiden välillä. Kiinan silkkitie projekti on kiinteästi yhteyksissä 17+1 hankkeen kanssa, joka avaa Puolalle uusia kauppapoliittisia mahdollisuuksia.
Puolan politiikkaan kuuluu tasapainottelu EU:n ja Yhdysvaltojen välillä, samalla kun Puola haluaa pitää yhteistyö mahdollisuuksia auki myös Kiinan kanssa. Puolalla on tiiviit yhteydet NATO:n kanssa ja se on osallistunut Kosovo, Afganistan, Irak ja ISIS operaatioihin.
Osallistumalla operaatioihin Puola pyrkii vahvistamaan kahdenvälisiä suhteitaan Yhdysvaltoihin. Yhteistyö on lisääntynyt Puolan ja Yhdysvaltojen välillä myös kauppapoliittisesti. Ensisijaisesti Puola pitää lämpimiä suhteita Yhdysvaltoihin turvallisuuspoliittisten syiden vuoksi, sillä Puolan Venäjä suhteet ovat kokeneet kovan kolauksen vuoden 2008 Georgian sodan ja Ukrainan kriisin (2014) myötä.
Puolustuskonseptin mukaan Venäjä on Puolalle suurin uhka, sillä se aiheuttaa epävakautta itäisessä Euroopassa. Eurooppalaisesta näkökulmasta katsottuna on paradoksaalista, että Donald Trumpin presidenttikaudella Puolan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat sotilaallisesti lisääntyneet.
Puolan ja Kiinan suhteissa ensisijaista on talous. Tämä yhteistyö pitää sisällään sekä kaupankäyntiä että investointeja. Puolan kauppa Kiinan kanssa on myös ollut kasvussa, sillä bilateraalinen kauppa vuonna 2018 käsitti yhteensä 24,5 miljardia dollaria ja kasvua tapahtui 15,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kiina panostaa ennemmin 17+1 hankkeeseen kuin bilateraalisiin suhteisiin.
Lisäksi Puola on huolestunut Kiinan ja Venäjän lämpimistä suhteista, etenkin lisääntynyt sotilaallinen yhteistyö Itämerellä. Puola on myös huolissaan Kiinan verkkovakoilusta, mistä on ollut viitteitä. Puola pyrkii yhä enenevässä määrin pelaamaan välittäjän roolia kansainväilissä foorumeissa Kiinan ja Yhdysvaltojen kiistoissa.
Energiapolitiikka
Vuonna 2017 kaksi kolmasosaa Puolan käyttämästä kaasusta toimitettiin Venäjältä Puolaan. Puola on kuitenkin kasvattanut omaa tuotantoa 20 prosentia. Suurimmat kaasun ostajat Venäjältä EU:ssa ovat Saksa ja Italia. Toiseksi suurimmat ostajat ovat Puola, Ranska ja Unkari viidellä miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Puola on kääntänyt katseet Norjaan turvallisuuspoliittisten syiden vuoksi.
Krimin miehityksen jälkeen 60-80 prosenttia puolalaista on huolissaan Venäjän aggressiivisesta politiikasta. Puola pyrkii saavuttamaan yli 40 prosenttia kaupasta norjan kanssa kaasun toimituksen suhteen vuoteen 2022 mennessä. Iran olisi myös eurooppalaisille maille varteenotettava kauppakumppani kaasun toimittajana, jos teokratia Iranissa kaatuu.
