Seuraavassa artikkelissa tarkastelen Norjaa, sillä kyisessä valtiossa on laajat öljy- ja maakaasu varannot, mutta maa on välttynyt autoritaariselta regiimiltä.
Norja on parlamentaarinen, perustuslaillinen monarkia. Tällä hetkellä Norjassa on vallassa Høyre puolue, eli Norjan konservatiivipuolue joka on norjalainen keskusta-oikeistolainen puolue. Norjan pääministerinä toimii Erna Solberg.
Norjasta löydettiin öljyvarannot vuonna 1969. Kun Norjasta löydettiin öljyvarannot, maan johdolla oli jo silloin yli 50 vuoden kokemus raaka-aineista. Kuinka raaka-aineet kontrolloidaan suhteessa ulkomaiseen pääomaan, kuinka vuokraus suhteet toimivat ja kuinka pitää talous mahdollimman monipuolisena.
Lisäksi Norjan poliittinen järjestelmä oli valmiina liberaalille demokratialle toisen maailman sodan jälkeen. Demokratialla tarkoitetaan polyarkiaa, jossa valta on uskottu kolmelle tai useammalle. Robert A. Dahlin polyarkiassa jokaiselle yhteisön jäsenelle annetaan intressien harkintamahdollisuus. Tiettyjä proseduureja täytyy noudattaa kuten, vapaita ja reiluja vaaleja, sananvapautta, sekä järjestöjen mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa.
1900-luvulle tultaessa Norjalla oli vahvat demokraattiset instituutiot. Norjan liberaali perustuslaki on jo vuodelta 1814, joissa 40 % miehistä omasi äänioikeuden. 1898 äänioikeus laajeni koskemaan kaikkia miehiä ja 1913 astui voimaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Norjassa ollaan myös aina arvostettu sivistystä sekä vapaa kauppaa.
Teollisuus laajenee
1800-luvulla Norja oli yksi Euroopan köyhimmistä valtioista. 1900-luvun alussa kalastus ja metsäteollisuus piti sisällään puolet Norjan viennistä. Kaivostoiminta kuten kuparin kaivaminen aloitettiin Norjassa 1900-luvun alussa ja se monipuolisti taloutta. Lisäksi Norjassa aloitettiin sähkö- ja kemianteollisuus mikä monipuolisti entisestään taloutta.
1900-luvun alussa Norja itsenäistyi, talous monipuolistui ja valtion rooli taloudessa kasvoi enenevässä määrin. Työväenpuolue voitti toisen maailmansodan jälkeen kaikki vaalit vuoteen 1965 saakka, lukuunottamatta vuotta 1963. Työväen puolue nojasi talouspolitiikassaan vahvaan valtioon ja talouden vahvaan säännöstelyyn. Norjan kaisvostoiminnassa tapahtui modernisaatio, sillä maa tuotti 18 prosenttia maailma alumiinista vuonna 1971. Vaikka Norjassa oli valtiojohtoinen talous, maassa vahvasti panostettiin vientiin.
Norjan öljysektorin kehitys
Norjan talous koki murroksen, kun öljy tuli mukaan kuvioihin. Ulkomaiset yhtiöt ostivat määräajaksi Norjan valtiolta lisenssejä öljyn- ja maakaasun -etsimiseen ja poraamiseen. Vuonna 1964 Norjan valtio myönsi ensimmäiset lisenssit, ja ulkomaisen omistuksen osuus öljykentistä oli peräti 91 prosenttia.
Kuitenkin vuonna 2001 ulkomaisilla yrityksillä oli lisenssi vain noin 20 prosenttia öljylähteistä. Norjassa aikavälillä 1970-1990 öljyn etsimiseen ja tuotantoon investoitiin 200 miljardia dollaria.
1970-luvulta vauraus oli Norjassa kasvanut ja valtio päätti asteittain kansallistaa öljysektorin. Vuonna 1972 aikaisemmasta 90 vuoden lisenssistä siirryttiin 36 vuoden malliin. Myös ympäristönsuojelu nousi agendalle. 2000-luvulle siirryttäessä öljy kattaa neljäsosan Norjan viennistä ja se on samalla maan tärkein vientituote. Norjan valtion omistuksessa oleva öljy-yhtiö, Statoilin omistuksesta 67 prosenttia kuuluu Norjan valtiolle. Yhtiö operoi noin 40 maassa.
Norja on alkanut enenevässä määrin sijoittaa öljytuottoja rahastoihin. Vaatimuksena on eettisyys ja taloudellinen kannattavuus. Öljyvarat ovat synnyttäneet tyytymättömyyttä, sillä osa kansalaisista ja puolueista kannattavat verojen alentamista ja rahastojen käyttämistä. Norja on vakaa maa ja lähellä EU:n markkinoita ja näin ollen Norja on houkutteleva maa sijoittajille.
