Eläkeyhtiöt ovat vetäytyneet kuluttajien ja yrittäjien kannalta kriittisestä sähkönsiirrosta, johon ne voisivat omistajina vaikuttaa.
Käytännössä kaikki suomalaiset ovat sähkönkäyttäjiä. Lähes kaikki ovat myös eläkkeenmaksajia tai -saajia.
Suomen isoimpia sijoittajia ovat työeläkeyhtiöt, joista isoimpia ovat Varma, Ilmarinen, Elo ja Veritas sekä julkisella puolella Kuntien Eläkevakuutus eli Keva ja Valtion eläkerahasto VER.
Nämä isoimmat eläkeyhtiöt hallitsivat maaliskuun 2021 lopussa 222 miljardin euron sijoituspottia. Kun katsotaan eläkeyhtiöiden etujärjestö TELA:n tilastoista kaikkien jäsenyhteisöjen sijoituspottia, se nousee 232,5 miljardiin.
Siitä Suomeen oli sijoitettuna 56,2 miljardia eli 24 prosenttia, euroalueelle 17 prosenttia ja muualle maailmaan 59 prosenttia. Vuoden 2004 lopussa eli reilut 16 vuotta aiemmin samainen eläkeyhtiöiden sijoituspotti oli ainoastaan 87,5 miljardia, josta Suomessa 29,9 miljardia eli 34 prosenttia.
Päivä yrityksessä
Suomessa on noussut iso haloo yrittäjien eläketurvasta. Huoli on varmasti perusteltu, mutta samaan aikaan on hyvä muistaa, että pakottamalla yrittäjät maksamaan isompia eläkemaksuja monen yritystoiminta loppuu ja määränpäänä on kortisto.
Se tuskin on yhteiskunnan saati yksilön etu sen enempää henkisesti kuin taloudellisesti. Norsunluutorneista on helppo huudella.
Tässä kannattaisi kokeilla ”päivä yrityksessä” -teemaa vaikkapa sisustus- tai vaatekaupassa Ikeoita ja muita ketjuja ja verkkoa vastaan – ja miettiä päivän päätteeksi yhdessä yrittäjän kanssa sitä, mistä katteesta maksetaan a) vuokra, b) oma palkka, c) eläkemaksu, ja d) työllistetään mahdollisesti ulkopuolisia.
”Vaihda alaa” on liian helppo vastaus. Pienyritykset ovat talousjärjestelmän tärkeää ”aluskasvillisuutta”.
Hiljaisuus
Suomen isoin viime vuosien hintojen korotus monopoli- tai siihen rinnastettavalla välttämättömyyshyödykkeen alalla on tapahtunut sähkönsiirtopalveluissa, jossa lainsäädäntöä muutettiin epäonnistuneesti vuonna 2013. Kirjoitin teemasta viimeksi kesäkuussa, koska asia on yhteiskunnan ja kuluttajan kannalta tähdellinen.
Virheet, eli lainsäädäntömuutokset ja samaan aikaan tapahtunut Fortumin sähköverkkojen ulosmyynti, on myönnetty ja sitä on paheksuttu johtavia poliitikkoja myöten, vrt. esim. Yle 3.2.16 ja 2.2.16.
Vastuuministerit ovat käyneet debattia siitä, kenen vastuulle valtion pääomistaman Fortumin siirtoverkkomonopolin (nyk. Caruna) ulosmyynti kuului. Carunan roimia hinnankorotuksia on paheksuttu.
Koko teemassa ihmetyttää isojen eläkeyhtiöiden passiivinen rooli, hiljaisuus. Yhtäältä niiden pitäisi kantaa huolta eläkkeenmaksajan ja -saajan eli asiakkaidensa taloudesta – varsinkin tilanteessa, jossa inframonopoli ryhtyy rahastamaan kuluttajaa.
Toisaalta niiden olettaisi olevan yritysvastuun suunnannäyttäjiä ja luonnollisia sijoittajia suomalaisen kuluttajan ja yrityksen kannalta kriittisessä, kannattavassa avaininfrassa.
Koko episodissa paistaa myös alueellinen eriarvoisuus. Jos vertaillaan käytännössä hyvin pitkälti samantyyppisiä taajamia Uudellamaalla, hintaerot ovat paisuneet kuluttajan perushyödykkeessä hervottomiksi, arvioituja lukuja Ylen vertailun 27.11.20 perusteella, luvut vuodelta 2019:
- Caruna Oy, esim. Tuusula ja Järvenpää n. 13,5 senttiä/kWh (sähkön siirron verollinen keskihinta, kotitalouskäyttäjä 5 000 kWh/vuosi)
- Sipoon Energia Oy, Sipoo: n. 10,5 s
- Tammisaaren Energia Oy, Raasepori: 10 s
- Porvoon Sähköverkko Oy, Porvoo: vajaa 10 s
- Helen Sähköverkko Oy, Helsinki: n. 8 s
- Nurmijärven Sähköverkko Oy, Nurmijärvi: vajaa 8 s
- Caruna Espoo Oy, Espoo: n. 7,5 s
- Vantaan Energia Sähköverkot Oy, Vantaa: n. 7 s
- Keravan Energia Oy, Kerava: n. 7 s
Toisin sanoen hintaero esimerkiksi todella samantyyppisten Keravan ja Järvenpään välillä on n. 100 prosenttia. Edellä kuvatulla kotitalouskäyttäjällä (ei sähkölämmitys) vuotuinen siirtohinta Keravalla on n. 350 euroa ja radan varressa 10 kilometriä pohjoisempana samanlaisessa kaupungissa Järvenpäässä n. 675 euroa. (2019)
Väkisin erot kustannuksissa vaikuttavat paikkakuntien kiinnostavuuteen asuinpaikkoina ja investointikohteina.
Kuka rakentaisi nettisivuston, jossa kuluttaja tai asukas voisi kätevästi vertailla kuntia erilaisten verojen ja kuluttajan näkökulmasta ei-kilpailutettavien maksujen (sähkönsiirto, vesi, jätehuolto) näkökulmasta?
Ensin Varma, sitten Ilmarinen, sitten Keva
Eläkeyhtiöistä Varma on vetäytynyt sähkönsiirrosta jo aiemmin – ollen kuitenkin Fortumin iso omistaja silloin, kun se omisti verkot.
Ilmarinen oli iso omistaja Carunan kaltaisessa Eleniassa vuoteen 2017. Kirjoitin 11.2.19 Kauppalehdessä (Talouselämään 13.12.17 viitaten):
… Elenian omistavat ulkomaiset instituutiot sekä Valtion Eläkerahasto VER. Näille omistajille Elenia siirtyi vuoden 2017 lopulla miljardikaupassa, jossa myyjinä olivat Ilmarinen ja ulkomaiset instituutiot. Kauppa tehtiin arviolta satojen miljoonien eurojen voitolla.
Tänä keväänä Keva luopui omistuksesta Carunassa, todennäköisesti isolla voitolla, viitaten juttuun 15.6.
Elo on yhä Carunan omistajana 7,5 prosentin osuudella ja VER Elenian omistajana osuudella, jota ei ole ilmoitettu tilinpäätöksessä tai kotisivuilla.
Pääomistajina Carunassa ja Eleniassa ovat ulkomaalaiset infrastruktuurisijoittajat.
Tilanne on huolestuttava. Eläkeyhtiöt, joiden ydinintressinä tulisi olla suomalaisen eläkkeensaajan etu, pesevät kätensä vastuusta ja myyvät omistuksensa tai ovat muuten vain hiljaa. Vastaavia infrasijoituksia omistetaan mieluummin ulkomailla.
Kerrankin jokin eläkeyhtiö voisi erottua vaikkapa markkinoinnissa olemalla suomalaisen kuluttajan puolella ja kantamalla vastuuta järjestelmän toimivuudesta.
Todettakoon, että isot sähkönsiirtoyhtiöt ovat saaneet kritiikkiä myös korkojärjestelyistä ja kaipaisivat omistajavastuuta myös siitä syystä, vrt. Finnwatch 10.11.20.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
🔸🔸
Henri Elon sijoituskirjat alehintaan SalkunRakentajan lukijoille!
Tilaa sijoituskirja Tuoton arvoitus ratkeaa tai Henrin ja Jari Saarhelon uusin Osakesijoittajan maailmanvalloitus – tai molemmat pakettina täältä.
Syötä alennuskoodiksi ”Salkunrakentaja2021” niin saat kirjan/kirjat kotiin toimitettuna: Tuoton arvoitus 15 e, Osakesijoittaja 30 e, tai pakettihinta 45 e – ei muita kuluja.
🔸🔸
Onko hiljaisuus tai omistuksesta luopuminen Suomen isoimpien eläkesijoittajien tapa kantaa vastuuta kotimaisesta avaininfrasta, jossa kuluttajaa viedään, kun tilaisuus aukeaa?
Ovatko eläkeyhtiöiden lyhyen aikavälin tuottoluvut tärkeämpiä kuin asiakkaiden paisuvat, pakolliset monopolikustannukset – jotka ovat suoraan pois mahdollisuudesta säästää eläkkeisiin.
Ehkä isojen sijoittajien maailma on vielä liian vanhanaikainen näkyviin ulostuloihin kuluttajavastuun puolesta. Tulee vielä huono maine muiden sijoittajien silmissä.
🔸🔸
Henrin sijoituskirjojen tilaukset ALE-koodilla ”Salkunrakentaja2021” täältä.
Tämä artikkeli viritti runsaasti keskustelua ja huomionarvoisia näkökulmia sijoitusaiheisissa keskusteluryhmissä sosiaalisessa mediassa.
Kokoan tähän muutamia numeroituja kommentteja (ilman nimiä), asia ja näkökulmat olennaisempia:
FB Osakesijoittaminen:
1) ”Siirtohinnasta perittävä sähkövero sekä alv on molemmat prosenttimaksuja. Joten mitä kalliimpaa siirto, sitä enemmän euroja kilahtaa valtion kassaan. Tähän yhtälöön kun lisää päästötavoitteet ja liikenteen sähköistämisen niin eipä tarvi ihmetellä miksi asialle ei tehdä käytännössä mitään muuta kun paheksutaan.”
FB Sijoituskerho:
2) ”Onhan tuo asiaa. Minusta pitäisi kehittää järjestelmä jossa hyvätuloisille (mukaan lukien ne jotka ovat lahjoittaneet varallisuutta lapsille) maksetaan vähemmän eläkettä ja säästyneillä rahoilla maksetaan pienyrittäjille ja alipalkattujen alojen työntekijöille parempaa eläkettä. Yltiörikkaat ei tarvitse eläkkeitä mihinkään eivätkä rahat päädy Suomessa kansantalouden kiertoon.
Muutenkin minulla on hyvin vähän hyvää sanottavaa Suomen erittäin rikkaista joista on kymmenistä kokemusta. Eivät ole eettisiä henkilöitä paitsi joku erittäin harva poikkeus.”
Tähän tuli 28 jatkokommenttia sekä kommentoijalta että muilta! Tässä yksi vastaus:
”Ymmärsinkö oikein että haluat siis antaa vapauden olla maksamatta eläkemaksuja kun tulot nousevat tiettyyn tasoon? Ja siirtää eläke säästämisen artistin omalle vastuulle? Vai ethän vain vappusatasen kiilto silmissä ajattele että maksatutat maksuja palvelusta mihin et ole oikeutettu?
Eihän tuollainen ajatusmalli voi menestyä kuin Pohjois-korean kaltaisissa valtioissa… Eiku….”
Tässä on puolestaan ote hlön, jonka kommentti myös nro 2, jatkokommentista:
”Eettisyys ja moraalisuus eivät ole tulotasosta riippuvaisia. Yli 5000 €/kk eläkettä saavia on noin 3 % eläkkeensaajista. Jos siihen pannaan eläkekatto, ei ”ylimääräisellä” kylläkään kateta ajatustasi siitä, että matalampia eläkkeitä korotettaisiin juuri nimeksikään…”
Kommentti sisälsi myös linkin: https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/kaikki-elakkeensaajat/
3) ””Ovatko eläkeyhtiöiden lyhyen aikavälin tuottoluvut tärkeämpiä kuin asiakkaiden paisuvat, pakolliset monopolikustannukset – jotka ovat suoraan pois mahdollisuudesta säästää eläkkeisiin.”
Ovat. Yhtiöille ainakin.
Nykyinen eläkejärjestelmä tulisi purkaa ja korvata perustulolla. Jos joku haluaa eläkepäivinään enemmän eläkettä, niin sen voi sitten säästää itse.”
4) ”Mulla ei oo perustuloajatusta vastaan mitään, kunhan siihen leivotaan hyvä kannustin työntekoon. Mulle tulee perustuloajatuksesta tunne, että sen kannattajat ajattelevat kyseessä olevan iso rahasumma/kk, mutta on eri asia, onko se taloudellisesti mahdollista toteuttaa sellaisessa suuruudessa.
Oon samaa mieltä, että eläkejärjestelmää pitäisi uudistaa vastaamaan paremmin nykyaikaa. Yksi nykyjärjestelmän ongelma on, että eläkeyhtiöt eivät saa sijoittaa eläkemaksuja miten parhaiten näkevät, vaan osa on allokoitu riskittömiin instrumentteihin (korkorahastot) ja sen vuoksi eläkepotin kasvu jää reilusti alle indeksin.
En silti kannata vapaata ja riskisempää taktiikkaa, koska mites suu sitten pannaan, jos osuu kohdalle huonot (riski)sijoitukset. Yhtä lailla huolestuttavaa on ajatus, että valtio voisi ”vipata” eläkerahastoista muihin tarkoituksiin. Vähän kuin kävis pikkuveljen säästöpossulla – ei kai sitäkään vippiä kukaan edes ajattele maksavansa takaisin. Varsinkin kun kolikot ovat näkymättömissä, jolloin jonkun lantin puuttumista ei edes huomaa.”
5 (sama hlö kuin kommentissa nro 3)) ”Niin no perustulon pitäisi olla suuruudeltaan sellanen, että sillä pysyy elossa. Sit jos haluaa parantaa elämäänsä sen pisteen yläpuolelle, on lähdettävä töihin.”
Keskustelu teemasta jatkuu. Keijo Loisti, joka on Keski-Uudenmaan Osakesäästäjien pitkäaikainen puheenjohtaja, lähetti minulle yleisönosastokirjoituksensa, joka on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä v. 2018.
Loistin tähdellinen kirjoitus julkaistaan myös tässä:
—
Olemme joutuneet ojasta allikkoon
Ensin Järvenpää rahapulassaan myi osuutensa paikallisesta sähkölaitoksesta verkkoineen Fortumille. Sittemmin Fortum myi verkkonsa pääosin kansainvälisten sijoittajien omistamalla konsortiolle, nykyinen Caruna. Kaiken huipuksi viranomaisemme ovat säätäneet verkkoyhtiöiden kannalta käsittämättömän hövelit ehdot harjoittaa sähkönsiirtoliiketoimintaa Suomessa.
Kaiken tämän järvenpääläiset sähkönkuluttajat tuntevat kukkarossaan vuosi vuodelta aina vaan kalliimmin kuten allekirjoittanutkin hankkimastaan maalämpöjärjestelmästä huolimatta.
Alla kolmen eri verkkoyhtiön pientalon (3 x 25 A) sähkön siirron verollinen keskihinta joulukuussa 2018 ja muutos vuodesta 2008. Tiedot Energiaviraston tilastosta. Hinnat sisältävät kaikki verot.
—
Caruna Oy 13,30 snt/kWh +108 %
Caruna Espoo Oy 7,35 snt/kWh +80 %
Keravan Energia Oy 7,06 snt/kWh +80 %
—
Tiheästi asutuissa kaupungeissa kuten Järvenpää ja Kerava johtokilometrejä per kulutuspaikka on merkittävästi vähemmän kuin harvaan asutulla maaseudulla. Lisäksi sähköjohdot on jo aikoja sitten kaivettu maan alle ja käyttäjät maksaneet verkon rakentamisen sekä verkon ylläpito on kohtuuhintaista.
Harvaan asutulla maaseudulla vasta ollaan siirtymässä maakaapelointiin, millä sähköyhtiöt pääosin perustelevat jatkuvia siirron hinnankorotuksiaan.
Lisäksi en voi mitenkään ymmärtää sitä, että viranomaiset edellyttävät sähkönsiirtoyhtiön käyttävän yhtä ja samaa siirron yksikköhintaa kaikille asiakkailleen. Me järvenpääläiset joudumme osallistumaan Carunan säävarman sähköverkon kalliiseen rakentamiseen ja ylläpitoon harvaan asutuilla alueilla eri puolilla Suomea.
Ehdotan näin julkisesti, että Järvenpään kaupunki (yhdessä Järvenpään Kiinteistöyhdistyksen) kanssa ryhtyvät toimenpiteisiin, jotta Caruna siirtäisi Järvenpään Caruna Espoo -kaupunkiyhtiöönsä jotta saisimme nykyisiä riistohintoja kohtuullisemmat sähkön siirron yksikköhinnat.
Keijo Loisti
Järvenpää