Kumppaniblogit

Nokian Jorma Ollila aavistaa tulevan menestyksen – kirja-arvio

Mahdoton menestys: Kasvun paikkana Nokia. Otava. Kirjoittajat Jorma Ollila, Harri Saukkomaa. Taustakuvassa Espoon saaristo heinäkuussa 2021.

Mahdoton menestys kertoo Nokian tarinan seikkaperäisesti Jorma Ollilan silmin. Kirja on samaan aikaan kiinnostava, analyyttinen ja mukaansatempaava, kuten Nokian arvolle sopii.

Kirja oli myös ensimmäinen kuuntelemani äänikirja, positiivinen kokemus.

Myös sisältö puhuttelee. Mutta mitä muuta voi odottaa Suomen menestyneimmän liikkeenjohtajan Jorma Ollilan ja johtaviin viestintäkonsultteihin lukeutuvan Harri Saukkomaan kirjasta Mahdoton menestys: Kasvun paikkana Nokia.

Kyseessä on Otavan vuonna 2013 julkaisema kirja, äänikirja (lukija: Jalmari Laine) julkaistu 2019. Kun painetun kirjan pituus on 480 sivua, äänikirjan kesto on vastaavasti 14 tuntia 10 minuuttia. Kirjaa on tehty Ollilan ja Saukkomaan toimesta yli 10 vuoden ajan ja se ulottuu epilogia lukuun ottamatta vuoteen 2010.

Kirja ei vanhene nopeasti, koska sisältö on niin merkittävää koko Suomen taloushistorian kannalta. Toisaalta Nokia on myös tarinana todella kiinnostava vaiheineen ja ihmisineen. Minä-muodossa kirjoitettu teos etenee jouhevasti ja on sopivan seikkaperäinen.

Asiallisuus ja analyyttisyys paistavat sivuilta. Turhaa jorinaa ei ole. Silti sisältöä värittävät pehmeät luonto- ja tunnelmakuvaukset. Nokian tapahtumia on linkitetty vuodenaikoihin ja perisuomalaisiin traditioihin, kuten vaikkapa Kauppatorilta ostettuihin uusiin perunoihin sillin kera ja Keilaniemen tornitalon ikkunasta näkyviin purjeveneisiin syksyisellä Itämerellä.

Mahdoton menestys on perinpohjainen, kuten Ollilan johtamisote varmasti ylipäänsä. Alaisilta vaadittiin, tiimiltä vaadittiin, itseltä vaadittiin. Ollila puhuu kirjassaan todella paljon viisikosta, johon kuuluivat hänen lisäkseen Pekka Ala-Pietilä, Olli-Pekka Kallasvuo, Sari Baldauf ja Matti Alahuhta.

Heidän yhteistyönsä pelasi saumattomasti 1990-luvulla. Muita keskeisiä avainhenkilöitä, jotka toistuvat kirjan sivuilla taajaan, olivat teknologiaan erikoistunut Pertti Korhonen sekä myynnin ja markkinoinnin menestyksen rakentajiin kuulunut Anssi Vanjoki.

Henkilökuvaukset ovat kirjan kiintoisaa antia käsittäen myös taustoituksia lapsuudesta saakka, esimerkkinä Ollilan omat juuret Etelä-Pohjanmaan Kurikassa ja Korhosen ponnistus ensin Ouluun ja sitten maailmalle Lapin Meltauksen kylästä.

Moni kirjan sivuilla kuvattu henkilö on sittemmin lunastanut kannuksiaan toisaalla, kirkkaimpana heistä kenties pitkään 2005-2014 Koneen johdossa toiminut Matti Alahuhta. Kuriositeettina todettakoon, että Nokian viisikon juuret ovat maakunnissa.

Menestyksen juuret

Ollilan ja Saukkomaan kirjassa on kuvattu Ollilan lapsuus ja nuoruusvuodet sopivan perusteellisesti. Jorma Ollilan perhe muutti tiuhaan ja hän joutui lapsena sopeutumaan uusiin kouluihin ja ympäristöihin, hankkimaan toistuvasti uudet verkostot.

Todennäköisesti puheenjohtajuus Suomen ylioppilaskuntien liitossa sekä työskentely keskustan puoluetoimistossa avarsivat yhteiskunnallista näkemystä 1970-luvulla. SYL:issä Ollilalle tulivat tutuiksi niin taistolaisuus kuin poliittinen neuvottelukulttuuri ja ns. lehmänkaupat sen ajan Suomessa.

Todennäköisesti nämä kokemukset olivat avaimia tietyn tason arvostukseen kokeneempien johtajien piirissä myöhemmin. Sujuva englannin taito on peräisin Ollilan pääsystä jo lukioaikana Vaasasta suoraan Britanniaan Walesiin arvostettuun Atlantic Collegeen opiskelemaan. Siellä hän tutustui mm. Pentti Kouriin.

Atlantic Collegen kokemus toistuu kirjan sivuilla. Myöhemmin ura urkeni Lontoossa Citibankissa sekä pankin uudessa Helsingin yksikössä. Toinen vaihtoehto olisi ollut akateeminen ura.

Nokia

Ollila sai työtarjouksen Suomen suurimpiin kuuluvasta monialayhtiö Nokiasta vuonna 1985. Jo seuraavana vuonna hän nousi rahoitusjohtajaksi ja oli mukana pehmopaperitehtaan myynnissä Yhdysvaltoihin 1988. Nykyään tämä pehmopaperitehdas on edelleen toiminnassa Nokian kaupungissa ja sen omistaa ruotsalainen Essity (ent. jakautunut SCA).

Ollilan luottokonsulttina toimi jo tuolloin ruotsalainen Per Karlsson, joka nousi myöhemmin Nokian hallitukseen.

Ollillan ajattelussa toistuu se, että yrityksen kannattaa mieluummin keskittyä yhteen tai kahteen toimialaan kuin operoida useilla aloilla. Näin johdon ymmärrys liiketoiminnasta säilyy. Samoin toistuu teema, jossa pelätään joutumista yritysoston kohteeksi.

Se on yhtäältä tervettä pelkoa, koska yritysjohdon tehtävä on kehittää yritystä niin, ettei se olisi alehintainen suupala yritysostajille.

Nokialle 1980-luku oli todella vaikeaa ja siihen liittyi myös surua, kuten toimitusjohtaja Kari Kairamon itsemurha joulukuussa 1988. Kairamo oli enemmän seurapiirimies, kun taas Ollila enemmän asiakeskeinen. Tämän kuvan kirja antaa.

Pankit ja vakuutusyhtiöt olivat 1980-luvulla keskeisiä omistajia ja vallankäyttäjiä suuryhtiöissä. Kairamo halusi irti tästä riippuvuudesta. Tämä toteutui myöhemmin 1990-luvulla, kun Nokia menestyi, pääomamarkkinat vapautuivat ja ulkomaiset sijoittajat astuivat kuvaan.

Nuori Ollila menestyi ja sai lisää vastuuta. Hänet nimitettiin matkapuhelinyksikön johtajaksi vuonna 1990 keskeisenä toimipaikkanaan Salo. Jo kaksi vuotta myöhemmin hän sai pestin Nokian toimitusjohtajana Kari Kairamon, Simo Vuorilehdon ja Kalle Isokallion jälkeen.

Ollilan tärkeäksi aisapariksi muodostui hillitty ja asiallinen hallituksen puheenjohtaja Casimir Ehrnrooth. Ollila työskenteli tiiviisti viisikkonsa kanssa, mutta piti yhteyttä myös yhtiönsä 200 avainjohtajaan.

Kasvu ja kehitys niin matkapuhelimissa kuin matkapuhelinverkoissa oli vahvaa 1992-1994, mutta 90-luvun puolivälissä yhtiö kohtasi logistiikkakriisin. Ohjausjärjestelmät ja prosessit eivät pysyneet globaalin kasvun vauhdissa.

Tämä korjattiin. Samoihin aikoihin yhtiö luopui tappiollisesta televisiovalmistuksesta.

Nokia valtasi markkinoita. Vuodesta 1991 vuoteen 2000 henkilöstö 2-kertaistui (58 000:een), liikevaihto 10-kertaistui, voitto yli 100-kertaistui ja osakekurssi yli 300-kertaistui.

Kaikki loppuu aikanaan

Nokia kohtasi jälleen ongelmia teknokuplan puhkeamisen jälkeen vuonna 2004. Organisaatiota uudistettiin, mutta Ollilan mukaan jotain silti puuttui.

Yhtiössä oli valtataistelua ja Ollila kertoo kirjassaan, että hän ei ehkä ajatellut tarpeeksi avainjohtajien merkitystä. 1990-luvun keskeisistä johtajista olivat jäljellä pian enää Ollila, Kallasvuo ja Vanjoki.

Nokian viimeisimmäksi älypuhelinmenestykseksi jäi N95, joka tuotiin markkinoille helmikuussa 2007.

Ollila analysoi kirjassaan kiitettävästi myös kilpailijoita tuotteineen, kuten Motorolaa, Applea ja Microsoftia.

Apple toi iPhonensa myyntiin kesällä 2007. Seuraavan vuoden lopussa se oli myynnissä jo globaalisti. Puhelin oli avain sovellusmaailmaan, jota Nokian puhelimet eivät olleet.

Ollila pitää Nokian heikkoutena ohjelmisto-osaamisen puutetta 2000-luvulla. Yhtiö kyllä tunnisti ongelman. Kirjan mukaan suurin osa reilusta kymmenestä Nokian avainjohtajasta piti iPhonea uhkana jo syksyllä 2007 päin vastoin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.

Nokia tuli vielä kerran. Yhtiö teki kaikkien aikojen parhaan tuloksensa 2007 ja matkapuhelinten markkinaosuus kolkutteli 40 prosenttia. Menestys Kiinassa oli vahvaa, mutta USA:n, jossa yhtiö aiemmin pesi Motorolan, kehitys oli jo laskevaa.

Organisaatio ja kulut jatkoivat samaan aikaan kasvuaan. Ollila jatkoi pääjohtajana vuoden 2003 sijasta vuoteen 2006, koska Nokian hallitus oli niin pyytänyt. Tämän jälkeen seuraajaksi valittiin Olli-Pekka Kallasvuo.

Ollilan viimeisiksi puhdetöiksi jäi uuden toimitusjohtajan etsintä yksityiskoneella Pohjois-Amerikasta kesällä 2010. Yhtiö oli kriisissä. Seuraajaksi valikoitui kanadalainen Stephen Elop.

Loppusuoralla oli myös Anssi Vanjoki talon sisältä, mutta Ollilan mukaan hänen MeeGo-yksikkönsä näytöt eivät riittäneet. Android oli kehitetty pienemmillä henkilöresursseilla. Tämän käsityksen kirja antaa.

Jälkisanat

On hyvä, että kirja avaa ja analysoi myös romahduksen syitä. Kirjan loppuosan tunnelma kiteytyy kirjassa kuvattuun esimerkkiin, jossa ihmiset myös Suomessa jonottavat iPhoneja yötä myöten loppuvuodesta 2008.

Kirja antaa kuvan, että niin Kallasvuo kuin Ollila antavat kaikkensa, vaikka näkemykset loppua kohden erkanevat. Kallasvuo palvelee yhtiötä vielä siinäkin vaiheessa, kun uuden toimitusjohtajan etsintä on yleisesti tiedossa, ja edelleen Nokia Siemens Netwoksin hallituksessa vuoteen 2011.

Ollila palveli hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2012, kunnes Nokiasta niin ikään kirjan kirjoittanut Risto Siilasmaa valittiin hänen seuraajakseen.

Kun yksittäinen yhtiö nousee johtavaksi toimijaksi maailman nopeimmin kasvavalla toimialalla, se saa väistämättä kilpailijoita. Applen perustaja ja toimitusjohtaja Steve Jobs (1955-2011) eri vaiheineen yrityselämässä oli poikkeuksellinen lahjakkuus.

Ollila kertoo kirjassa esimerkin seminaarista kesällä 1999 Sun Valleyssä Yhdysvalloissa. Hänelle jäi mieleen, kuinka Steve Jobs kuvaili Pixar-yhtiönsä Toy Story -elokuvan leluja, jotka heräsivät eloon tietokoneiden avulla. Jobs esitteli animaation teknistä pohjaa luontevasti ja koukuttavasti.

Sekä Steve Jobs että Microsoftin Bill Gates osasivat hehkuttaa omia tuotteitaan. Nokiassa tämän taidon osasivat varmasti Anssi Vanjoki ja myöhemmin Stephen Elop. Vetovoimaisia tuotteita, joita hehkuttaa maailmalle, ei kuitenkaan ollut enää N95:n (2006-2008) jälkeen. Kuluttaja oli valinnut toisin.

Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

🔸🔸

Henri Elon sijoituskirjat alehintaan SalkunRakentajan lukijoille!

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Tuotonarvoitus_Osakesijoittaja_662x479.jpg

Tilaa sijoituskirja Tuoton arvoitus ratkeaa tai Henrin ja Jari Saarhelon uusin Osakesijoittajan maailmanvalloitus – tai molemmat pakettina täältä.

Syötä alennuskoodiksi ”Salkunrakentaja2021” niin saat kirjan/kirjat kotiin toimitettuna: Tuoton arvoitus 15 e, Osakesijoittaja 30 e, tai pakettihinta 45 e – ei muita kuluja.

Tutustu pk-yrityksen arvonmääritykseen täällä.

🔸🔸

Nokiaan valittiin uusi toimitusjohtaja Pekka Lundmark elokuusta 2020 lukien. Lundmark on menestynyt niin Konecranesissa kuin Fortumissa. Hän on diplomi-insinööri Espoon Otaniemestä kuten Ollila. Hän työskenteli Nokian johtotehtävissä 1990-2000.

Hänen ulkoinen karismansa muistuttaa Ollilaa. Jo 32-vuotiaana vuonna 1988 Nokian verkkoyksikön johtotehtävissä aloittanut ja 1994 yhtiön johtokuntaan noussut Sari Baldauf valittiin Nokian hallitukseen keväällä 2018 ja edelleen puheenjohtajaksi 2020.

Baldaufilla on hallitustaustaa myös Fortumissa, jossa Lundmark oli samaan aikaan toimitusjohtajana. Baldauf säästyy kritiikiltä Ollilan kirjassa. Lundmarkista kirja ei kerro.

Ollila aavistanee kirjansa lopuksi (epilogi 2013) yhtiön tulevaisuuden oman kautensa jälkeen.

Historia antaa sen vihjeen, että todennäköisesti Nokia toipuu tästäkin kriisistä ja löytää muodonmuutoksen jälkeen uuden aihion, jonka avulla kasvaa. Se ei kuitenkaan tapahdu yhden tai kahden johtajan oivalluksella, vaan laajan motivoituneen nokialaisen insinöörijoukon hiljaisella ponnistuksella, johon hyvä johtaminen antaa kimmokkeen.

🔸🔸

Henrin sijoituskirjojen tilaukset ALE-koodilla ”Salkunrakentaja2021” täältä.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös