Viimeisen 100 vuoden aikana valtioista muun muassa Argentiina, Jugoslavia, Kiina, Kreikka, Nicaragua, Unkari, Saksa, Zimbabwe ja Venezuela ovat joutuneet kokemaan inflaatiopeikon toden teolla.
Tarkastellaan ensin 1920-lukua ja hyperinflaatiota Saksassa. Sen kokemukset heijastuvat vielä nykypäivänä euroalueen veturin finanssipolitiikkaan.
Saksa joutui maksamaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920-luvun alussa sotakorvauksia kullassa tai ulkomaisessa valuutassa. Summa oli vuosittain 2 miljardia kultastandardin mukaista markkaa sekä 26 prosenttia maan viennin arvosta. Saksan valtio painoi hirveän määrän Saksan markkoja rahoittaakseen ulkomaisen valuutan ostamisen.
Vuoden 1922 ensimmäisellä puoliskolla Saksan markan vaihtokurssi pysyi vielä kutakuinkin vakaana noin 320 dollarissa. Kesällä 1922 J.P.Morganin kanssa järjestetty konferenssi ei tarjonnut kuitenkaan ratkaisua sotakorvauksien maksusuunnitelmaan, jonka jälkeen inflaatio lähti laukalle Saksassa. Joulukuussa 1922 yhdellä dollarilla sai jo 800 Saksan markkaa.
Korkean inflaation vuoksi sotakorvauksien maksaminen vaikeutui entisestään. Ranskan ja Belgian joukot miehittivät tammikuussa 1923 Saksassa Ruhrin, jossa sijaitsi merkittävä teollisuusalue. Sen tavoite oli, että Saksa maksaisi sotakorvauksia myös hyödykkeinä, joista yksi keskeinen oli kivihiili.
Inflaatio kohosi entisestään, kun Ruhrissa työtekijät menivät lakkoon ja Saksan valtio printtasi lisää rahaa jatkaakseen sotakorvauksien maksua. Marraskuussa 1923 yhdellä dollarilla sai yli 4,2 biljoonaa Saksan markkaa.
Toinen maailmansota ja sen jälkeinen politiikka johti tietyissä maissa korkeaan inflaatioon
Kiinan hallinto otti toisen maailmansodan jälkimainingeissa haltuunsa maan pankit ja siirtyi hopeakannasta Fiat-valuuttajärjestelmään. Kuluttajahinnat nousivat toukokuussa 1949 peräti 2178 prosenttia vuodessa.
Kiina käytti omaa valuuttaansa maan velkojen maksuun ja jatkoi rahan printtaamista rahoittaakseen Japanin sodan. Myös kommunistisen puolueen ja nationalistisen puoleen välinen sota koitui kalliiksi.
Kiinassa korkean inflaatio teki paluun 1970-luvun puolivälissä. Silloin syynä oli sosialistipuolueen esiinmarssi ja yritysten sekä kaivosten kansallistaminen.
Kreikan ja Unkarin historiassa sota on ollut korkean inflaation taustalla. Kreikka kärsi toisessa maailmansodassa suuret rahalliset tappiot. Maan inflaatio oli lokakuussa 1944 peräti 13.800 prosenttia vuodessa. Kreikka rahoitti toisen maailmansodan kustannuksia liiaksi rahaa printtaamalla, ei niinkään veronkorotuksilla.
Unkari oli myös yksi suuria tappioita toisen maailmansodan aikana kärsinyt valtio. Siellä inflaatio oli pahimmillaan peräti 207 prosenttia vain yhdessä päivässä. Korkean inflaation taustalla oli niin ikään suuret kustannukset sodan ajalta.
Viimeisimmät hyperinflaatiomaat ovat Venezuela ja Zimbabwe
Nicaraguassa nähtiin sodan, maataloustuotteiden viennin laskun, huonon finanssipolitiikan ja Yhdysvaltain antamien sanktioiden aiheuttama hyperinflaatio 1980-luvun loppupuolella. Samoihin aikoihin myös Argentiinassa oli vuonna 1989 peräti 12.000 prosentin inflaatio. Sen taustalla oli maan velkaantuminen ulkomaille. Argentiinan jälkeen Jugoslaviassa oli hyperinflaatio Balkanin sodan vuoksi.
Zimbabwessa korkea inflaatio alkoi 1990-luvun loppupuolella. Siellä se johtui rahan tarjonnan kasvattamisesta, talouden tuotannon ja viennin supistumisesta sekä korruptiosta. Kuluttajahinnat nousivat Zimbabwessa peräti noin 79,6 miljardia prosenttia marraskuussa vuonna 2008.
Tällä hetkellä Venezuela on hyperinflaation kourissa. Maa ei enää julkaise virallista tilastoa inflaation osalta. Asiantuntijoiden mukaan inflaatio olisi siellä nykyään noin 615 prosenttia. Viime vuoden virallinen luku oli 64 prosenttia. Venezuelassa on pula perushyödykkeistä, mikä nostaa hintoja.
Viimeisen 100 vuoden aikana hyperinflaatio on siis yleensä johtunut sodista ja niiden aiheuttamista kustannuksista tai sotakorvauksista, joita valtiot ovat rahoittaneet printtaamalla rahaa. Se on siis monissa tapauksissa osoittautunut huonoksi vaihtoehdoksi.
Myös tarjontapuolen tekijät kuten pula hyödykkeistä on muutamissa maissa johtanut hyperinflaatioon, erityisesti yhdessä muiden tekijöiden kanssa.
