Matalan inflaation taustalla on ollut heikko palkkakehitys. Yhdysvalloissa palkat eivät ole nousseet kunnolla suhteessa hintoihin viimeiseen 40 vuoteen. Heikko palkkakehitys on hitaan talouskasvun, Fedin rahapolitiikan, globalisaation ja teknologian kehityksen aiheuttamaa. Uudet työpaikat ovat syntyneet liiaksi matalapalkka-aloille. Keskiluokka on rapakon takana kuolemassa sukupuuttoon.
Edellisen kerran korkea inflaation aikakausi oli Yhdysvalloissa vuosina 1965-1982. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajana vuosien 1979 ja 1986 välillä toiminut Paul Volcker onnistui nitistämään inflaation 1980-luvun alkupuolella.
Odottamaton inflaatio on negatiivista osakemarkkinoille
Inflaatio kannattaa jakaa sijoittajan näkökulmasta odotettuun inflaation ja odottamattomaan inflaatioon. Odotettu inflaatio hinnoitellaan osakekursseihin ja muihin sijoitusinstrumentteihin hyvissä ajoin. Se ei yleensä ole niin haitallista sijoituskohteille, sillä sijoittajat, yhtiöt ja erityisesti keskuspankit huomioivat sen toiminnassaan. Markkinat eivät juuri koskaan odota inflaation nousevan merkittävästi ja varsinkaan pysyvän korkeana, koska keskuspankki kontrolloi inflaatiota.
Odottamaton inflaatio on sitä vastoin todellinen peikko sijoituksille, sillä se lisää epävarmuutta markkinoilla. Se aiheuttaa sekä osakemarkkinoiden että korkomarkkinoiden riskipreemioiden leventymistä. Erityisesti odottamaton selvästi yli inflaatiotavoitteen oleva ja sitkeä kuukaudesta toiseen jatkuva kuluttajahintojen nousu on osoittautunut haitalliseksi osakemarkkinoiden kehitykselle.
Viime kuukausien korkeampi inflaatio ei ole aiheuttanut suuria myyntipaineita osakemarkkinoilla. Syy siihen on selvä, inflaatio on ollut melko lähellä ennusteita ja ripeämmän kuluttajahintojen nousun odotetaan olevan tilapäistä. Syynä inflaatioon on ollut koronakriisin aiheuttama matala vertailuarvo, talouden nopea elpyminen ja komponenttien tarjontapuolen haasteet.
Yhdysvaltain keskuspankin mukaan korkea inflaatio on siis tilapäistä. Siihen uskovat myös korkomarkkinat, sillä USA:n valtionlainojen korot ovat kääntyneet laskuun. Korkomarkkina on historian saatossa osoittautunut fiksuksi kaveriksi.
Mitkä sijoitusstragiat ovat tuoneet parhaat tuotot korkean inflaation aikana?
Henry Neville, Teun Draaisma, Ben Funnell, Campbell R. Harvey ja Otto Van Hermert analysoivat tuoreessa tutkimuksessa ”The Best Strategies For Inflationary Times” sijoitusinstrumenttien tuottoja korkean inflaation aikana.
Tutkijat löysivät Yhdysvalloissa yhteensä kahdeksan korkean inflaation aikajaksoa vuodesta 1926 alkaen. Osa aikajaksoista oli vain muutaman kuukauden pituisia, mutta nekin toivat informaatiota sijoitusinstrumenttien kehityksestä korkean inflaation aikana. Aikakausia leimaa muun muassa muutama sota (USA:n liittyminen toiseen maailmansotaan, toisen maailmansodan jälkeinen 13 kuukautta ja Korean sodan aikajakso), Bretton Woods järjestelmän lakkauttaminen, öljykriisi ja Reaganin presidenttikauden nousubuumi.
Tutkijat jakoivat sijoitusstrategiat aktiivisiin ja passiivisiin strategioihin. Tutkimustulokset olivat sijoitusinstrumenttien osalta odotettuja. Historian perusteella paras sijoitusstrategia korkean inflaation aikana oli passiivinen strategia, jossa sijoitetaan hyödykkeisiin ja tarkemmin ottaen energiatuotteisiin.
Kyseisen sijoitusstrategian reaalituotto oli korkean inflaation aikajaksoina 41 prosenttia vuodessa. Muina aikajaksoina tuotto jäi lähelle nollaa. Huomionarvoista kuitenkin on, että strategian tuottoerot olivat merkittäviä korkean inflaatioaikajaksojen välillä. Esimerkiksi sotien aikana energian hinta laski keskimäärin, vaikka inflaatio oli korkea. Korkea tuotto syntyi lähinnä öljykriisin ja Reaganin kauden aikana.
Hyvänä inflaatiosuojana pidetyn kullan reaalituotto oli tutkimuksen kahdeksana korkean inflaation aikakautena 13 prosenttia vuodessa. Muulloin reaalituotto jäi prosentin verran pakkaselle. Kullan kohdalla kovat tuotot syntyivät 1970-luvulla. Syynä oli Bretton Woods järjestelmän lakkauttaminen, dollarin devalvointi sekä epävarman taloustilanteen aiheuttama turvasatamien suosiminen sijoittajien keskuudessa.
Osakestrategioista tuottavimmaksi korkean inflaation aikana osoittautui aktiivisesti trendiä seuraava strategia ja momentum. Momentumilla tarkoitetaan edelliskuukausien voittajaosakkeisiin sijoittamista.
Kummankin osakestrategian reaalituotto oli 8 prosenttia vuodessa. Myös muun muassa laatuyhtiöillä ja osakemarkkinoiden sektoreista energiasektoriin sijoittamalla pääsi niukasti plussan puolelle. Heikoimmin korkean inflaation aikana menestyi passiivinen strategia, jossa sijoitetaan kuluttajatuotteita valmistaviin yhtiöihin. Se kärsi 15 prosentin inflaatiokorjatun vuotuisen tappion.
Yleisesti ottaen tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että odottamattoman inflaation suojaksi salkkuun kannattaa valita hyödykkeitä. Osakesijoituksissa tulisi suosia trendiä ja edellisten kuukausien voittajia. Osakemarkkinoiden sektoreista energiasektori on järkevä valinta. Odottamatonta inflaatiota vastaan voi suojautua kattavalla omaisuusluokkien välisellä hajautuksella, jossa korkotuotteissa suositaan myös inflaatiosuojattuja tuotteita.
