Kurssikäänteiden perässä juoksemalla tekee todennäköisemmin hallaa osakesijoittajan tuotoille kuin parantaa niitä, muistuttaa Nordean päästrategi.
Osakemarkkinoiden kurssihuiput mielletään helposti ikään kuin vuoren huippuna, josta matka jatkuu vääjäämättä alaspäin. Tämä ei kuitenkaan yleensä pidä paikkansa.
”Pörssikurssien osalta kuva ei todellisuudessa ole kuitenkaan läheskään näin selvä. Nykyisten kurssihuippujen jälkeen matka nimittäin todennäköisesti jatkuu yhä uusiin huippuihin, vaikka kurssit eivät joka päivä tai viikko nousisikaan”, toteaa Nordean päästrategi Antti Saari pankin viikkokatsauksessa.
Saaren mukaan hyvin hajautettu salkku on hieman useammin jatkanut nousuaan 3-12 kuukauden tähtäimellä kurssihuippujen kuin muiden ajanjaksojen jälkeen.
”Tällä perusteella ei siis kannata ajatella, että kurssien kurotettua uusiin ennätyskorkeuksiin on hyvä hetki siirtyä markkinoilta sivuun, vaan pikemminkin päinvastoin”, Saari päättelee.
Kyseessä on toisin sanoen pörsseissä havaittu momentum-ilmiö.
Yleisesti momentum on liikeimpulssia ylläpitävä voima, liikettä jolla on suunta. Sijoittamisessa se tarkoittaa sijoituskohteiden hinnoilla havaittua taipumusta jatkaa seuraavien kuukausien aikana nousuaan, mikäli arvopaperin hinta on noussut edeltävän 3-12 kuukauden aikana. Se voi ilmetä kahdenlaisena: positiivisena ja negatiivisena. Momentum tarkoittaa siis markkinoilla havaitun trendin jatkumista.
Strategian toimivuudesta on saatu rahoitustutkimuksessa positiivia havaintoja niin Yhdysvaltojen, Euroopan kuin kehittyvienkin markkinoiden pörssiaineistoilla.
Sijoittamiseen liittyy monenlaisia riskejä. Saaren mukaan yksi on sijoittamatta jättäminen, vaikka näitä riskejä vain on hankalampi sisäistää. Historia on tästä todiste.
”Sijoittamisen riskit toteutuvat kurssilaskujen muodossa, kun taas sijoittamatta jättämällä ottaa riskin siitä, että jää paitsi tuotoista, joita sijoittamalla olisi voinut saada. Tämä onkin se suurempi riski. Esimerkiksi Yhdysvaltain pörssissä 1870-luvulta lukien yli 20 prosentin tuottoja on tullut hieman useampana kalenterivuonna kuin alle 0 prosentin tuottoja.”
USA:n osakemarkkinoilla miinukselle on päädytty vain hieman useammin kuin yhtenä vuotena neljästä. Sen sijaan plusmerkkisiä vuosia taas on ollut loput lähes kolme neljästä, Saari laskee.
Hänen mukaansa tämä kuva ei muutu oleellisesti, vaikka tarkastelun laajentaisi koskemaan 77 eri maan pörssiä vuodesta 1970 lukien. Lisäksi pitkässä tarkastelussa kymmenen vuoden mittaisia tai pidempiä tappiollisia ajanjaksoja on hyvin vähän, kun puhutaan salkuista, joissa minkään yksittäisen yhtiön osuus ei ole kovin suuri.
Massiiviset kurssiromahdukset ovat osakemarkkinoilla harvinaisia.
”Osakemarkkinoilla nähdään koko markkinoiden tasolla karkeasti 10 prosentin korjausliikkeitä vuoden tai puolentoista välein. 20 prosentin kurssilaskut ovat reilusti harvinaisempia, mutta niitäkin tulee vastaan, jos sijoitusaika on joitain vuosia. Jos sijoittaja ei varaudu näiden tuloon ainakin henkisellä tasolla, niin mahdollisuus tuotoille tuhoisista paniikkimyynneistä on suurempi”, Saari opastaa.
