Makrotalous

Kansainvälinen valuuttarahasto teki Goldmanit – leikkasi talouskasvuennustetta

Hyödykkeiden tarjontahaasteet ja deltavariantti painoivat ennusteita alaspäin.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) julkaisi tiistaina 12.10. tuoreimman taloutta koskevan näkemyksensä. Raportin keskiössä oli erityisesti huolet inflaation kiihtymisestä ja riittävästä rokotekattavuudesta uusien koronavarianttien estämiseksi.

IMF:n näkemyksen mukaan riskit ovat kasvaneet. Sen vuoksi globaali talouskasvuennuste laski kuluvalle vuodelle, joskin ”marginaalisesti” 0,1 prosenttiyksiköllä 5,9 prosenttiin. Heinäkuussa IMF arvioi kasvulukeman olevan kuusi prosenttia. Ensi vuoden 2022 ennusteen IMF piti ennallaan 4,9 prosentissa.

IMF:n talouskasvuarvio länsimaille on 5,2 prosenttia vuodelle 2021 ja 4,5 prosenttia ensi vuodelle. Kehittyville maille ennusteet ovat 6,4 prosenttia ja 5,1 prosenttia.

Yksittäisistä maista Yhdysvaltain kasvuennustetta leikattiin 0,1 prosenttiyksiköllä. Uusi ennuste on kuusi prosenttia kuluvalla vuodelle. 

IMF:n arvioima USA:n bkt-lukema on optimistisempi kuin Goldman Sachsin tuorein ennuste, jonka mukaan Yhdysvaltain talous kasvaaa tänä vuonna 5,6 prosenttia ja neljä prosenttia vuonna 2022.

Kiinan talouskasvuarviota IMF leikkasi 0,1 prosenttiyksiköllä. Uusi ennuste on 8 prosenttia.

Saksan ja Japanin kohdalla muutokset talouskasvuennusteisiin olivat suurempia. Saksan ennustetta laskettiin peräti 0,5 prosenttiyksikköä ja Japaninkin 0,4 prosenttiyksikköä. Saksan talouden IMF odottaa kasvavan tänä vuonna 3,1 prosenttia ja Japanin 2,4 prosenttia. 

Yleisesti ottaen tietyt matalan tulotason kehittyvät maat ovat IMF:n mukaan suuria kärsijöitä pandemiassa, mikä heikentää merkittävästi niiden talouskasvua. Länsimaiden murheena on talouden puolella hyödykkeiden tarjonta sekä työvoimapula.

IMF varoittaa inflaation kiihtymisestä

Rokotekattavuudessa on suuria eroja maiden välillä. Monissa länsimaissa väestöstä on rokotettu vähintään 60 prosenttia. Matalan tulotason kehittyvissä maissa sitä vastoin rokottamattomia on peräti 96 prosenttia. Matala rokotekattavuus on johtanut entistä heikompaan taloudelliseen tilanteeseen ja varsinkin lyhyen aikavälin inflaatioriskin kasvamiseen, sillä tietyissä maissa hallinnon tukea on vedetty pois liian aikaisin.

Länsimaiden osalta inflaatioriski on edelleen koholla. IMF arvioi inflaation olevan korkeimmillaan vuoden lopulla ja tasoittuvan sen jälkeen ensi vuoden puoliväliin mennessä. Saman suuntainen arvio koskee myös kehittyviä talouksia.

IMF odottaa epävarmuuden säilyvän inflaatiokehityksessä. Riskejä se näkee tarjonnan supistumisessa, mikä myös osaksi selittää muun muassa elintarvikkeiden ja tiettyjä komponentteja sisältävien lopputuotteiden hintainflaatiota. Lisäksi matala korkotaso tukee hintojen nousua erityisesti vierasta pääomaa houkuttelevissa kohteissa kuten kiinteistöissä.

Inflaatioajureista ainakin koronaelpyminen on tilapäistä

Inflaatioajureita on tällä haavaa kolme. Ensinnäkin koronaelpyminen on lisännyt kysyntää ja nostanut sen myötä hintoja. Toiseksi hyödykkeiden kuten raaka-aineiden ja energian hinta on kallistunut huimasti viimeisen vuoden aikana. Kolmas inflaatiotekijä liittyy tarjonnan supistumiseen ja toimitusketjujen häiriöihin. Niiden vuoksi hinnat ovat kallistuneet, esimerkkinä komponentit ja pula niistä.

Edellä mainituista tekijöistä koronaelpymisen aiheuttama kysynnän kasvu jäänee melko lyhyeksi. Ensi vuodelle jo povataan matalampaa kasvun kulmakerrointa.

Hyödykeinflaation osalta ennustaminen on vaikeata. Energian hinnan uskotaan tasoittuvan ja jopa kääntyvän laskuun viimeistään ensi vuoden toisella vuosipuoliskolla. Sitä ennen kustannusten nousu uhkaa yhtiöiden kannattavuutta ja heikentää kotitalouksien ostovoimaa.

Tarjontapuolen ongelmien kestoa on niin ikään vaikea arvioida. Riskinä on, että ne jatkuvat myös ensi vuonna ja vaarantavat talouskasvun.

Riski stagflaatiosta eli heikosta talouskasvusta ja korkeasta inflaatiosta on suurin vuosikymmeniin. Stagflaatio olisi myrkkyä osakemarkkinoille, sillä kustannusten nousu heikentäisi yhtiöiden kannattavuutta ja sitkeä korkeampi inflaatio johtaisi korkojen nousuun. Korkeammat korot tarkoittaisivat kalliimpia rahoituskustannuksia yhtiöille ja toisaalta tekisivät osakkeista suhteellisesti vähemmän houkuttelevia korkoinstrumentteihin verrattuna.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös