SalkunRakentajan haastattelussa vastuullisuusasiantuntija Tiina Landau.
Vastuullisuus on sijoittajalle tärkeä teema monestakin syystä. Yksi syy on se, että vastuullisuus koetaan tärkeäksi. Vastuullisuusperiaatteiden rakentaminen ja noudattaminen syövät tietysti resursseja, mutta kyse ei ole pelkästä kuluerästä.
Vastuullisuuden avulla voi löytyä uusia keinoja säästää materiaalikuluissa ja vastuullisuus on paitsi myyntiargumentti myös mahdollisuus synnyttää uusia tuotteita ja liiketoimintaa. Yksi monen vastuullisuuteen liittyvän pisteytysjärjestelmän keskeisenä teemana on riskienhallinta.
Vastuuton toiminta synnyttää riskejä ja vastuullisuutta korostavalla yrityksellä tämän tyyppisten riskien realisoitumisen todennäköisyys on pienempi. On vaikea nähdä tilannetta, missä Teslaa sakotettaisiin autojen päästöjen manipuloinnista tai autojen päästöihin liittyvän kilpailulainsäädännön rikkomisesta Volkswagenin ja BMW:n tapaan.
Kun huomioidaan tehokkaiden markkinoiden periaate, on sijoittajan kannalta yksi mielenkiintoisempia kysymyksiä, miten saavuttaa informaatioetua markkinoiden muihin toimijoihin nähden. Siksi on hyvä tietää minkälaista informaatiota muut toimijat käyttävät.
Vastuullisuusasiantuntija ja toinen Sustainable investing: Beating the market with ESG –kirjan kirjoittajista, tietokirjailija Tiina Landau kertoo SalkunRakentajan haastattelussa, miten vastuullisuutta mitataan.
Vastuullisuuden pisteytysjärjestelmät
Merkittävimmät pisteytysjärjestelmät ovat Morningstarin Sustainalytics ja MSCI:n ESG Rating. Molempien perusajatus on pitkälti samanlainen.
Johdon suunnitelmista ja raporteista rakennetaan käsitys siitä, kuinka hyvin yritys hallitsee liiketoimintaansa liittyviä vastuullisuusriskejä. MSCI:n tapauksessa pisteitä saa riskienhallinnan lisäksi myös vastuullisuuden tuomista mahdollisuuksista.
Yksi vastuullisuuden mittaamisen perusongelmista on se, että joskus yritykset lupaavat yhtä asiaa, mutta käytännössä tekevät päinvastoin. Pisteytysjärjestelmät ratkaisevat tämän ongelman oikeuden antamien tuomioiden, kansalaisjärjestöjen tekemien raporttien, joukkokanteiden ja negatiivisten lehtijuttujen perusteella. Näistä saa miinuspisteitä.
Pisteytysjärjestelmän ongelmia ovat, ettei kaikkia yrityksiä ole pisteytetty ja että kaikki yritykset eivät ole jääneet näkyvästi kiinni ongelmistaan. Se tarkoittaa sitä, että markkinoilla on myös huonoja ESG-käytänteitä omaavia yrityksiä, joilta ei ole rangaistu heikkojen ESG-pisteiden muodossa.
Siksi yritysjohtajia myös haastatellaan.
Haastattelut ja vastuullisuusraporttien läpikäynnit
Viherpesulla tarkoitetaan määritelmällisesti tilannetta, jossa yritys tekee vaikkapa ympäristöystävällisyydestä voimaa ammentavia mainoksia tekemättä ympäristön eteen mitään. Johdon todellinen tahtotila selviää haastattelun kautta.
Haastatteluja hyödyntämällä rahastonhoitajan on mahdollista erotella jyvät akanoista ja viherpesu aidosta tahtotilasta. Miten te tämän teette? Miten mittaatte? Oletteko ajatelleet tätä asiaa? Mitä mieltä olette tästä vaihtoehtoisesta mittarista?
Tällaisiin kysymyksiin ei paneutumatta pysty vastaamaan ja vastauksista näkee, onko asioihin aidosti perehdytty vaiko ei.
Yksityissijoittaja ei välttämättä pääse yritysjohtoa haastattelemaan muuten kuin yhtiökokousten yhteydessä, mutta Tiina Landau vinkkaa keinon vastuullisuusraportissa olevien aukkojen kartoittamiseksi.
Suomalaiset vastuullisuutta kuvaavat GRI-raportit antavat yrityksille sikäli liikkumatilaa, että yritys voi itse määritellä mistä teemoista sen on relevanttia raportoida. Amerikkalainen SSAB-standardi taas antaa mahdollisuuden tarkastaa mitkä ovat minkäkin toimialan olennaiset kohdat, joiden soisi vastuullisuusraportista löytyvän.
Linkin alta näkee aika nopeasti, että vaikkapa kuluttajien yksityisyys ja datan turvallinen käsittely on verkkokauppiaan osalta tärkeä teema, mutta urheiluvälinevalmistajan osalta ei.
Sosiaalisen median tuomat mahdollisuudet
Mietitäänpä tilannetta, jossa suuren yrityksen työntekijöiden tahtotila ja motivaatio on jotain aivan muuta kuin yritysjohdon.
Sijoittajalle tilanteen tunnistaminen antaisi periaatteessa suuren informaatioedun, sillä rahastonhoitajat eivät varsinaisia työntekijöitä haastattele ja vastuullisuusraportitkin kertovat enemmän siitä onko suunnitelmaa, kuin siitä, kuinka hyvin ja missä hengessä suunnitelmaa noudatetaan.
Tilanteen tunnistamisen osalta Tiina Landau vaikuttaa mukailevan Philip A Fisherin ja Peter Lynchin ajatuksia, tosin sillä erotuksella, että nyt haetaan pikemminkin ESG-kulmaa kuin loistavaa tuotetta. Tee havaintoja yrityksen toiminnasta, kysy kavereilta, yrityksen entisiltä työntekijöiltä, alihankkijoilta ja asiakkailta, sekä käytä sosiaalista mediaa.
Amerikkalaisyrityksiä voi arvioida anonyymien tarkoitukseen suunniteltujen sosiaalisen median alustojen avulla. Tällainen alusta ovat vaikkapa Glassdoor.
Analyysitalojen tekemät raportit ovat harvemmin yksityissijoittajien saatavilla, mutta Landau muistuttaa, että viime vuosina on tehty jo jonkin verran raportteja perustuen sosiaalisesta mediasta kerättyyn dataan.
Yksi keino on siis seurata sosiaalista mediaa. Tietoa on useammin tarjolla, mutta haasteena on tunnistaa yksittäistapausten ja laajemman ongelman välinen ero.
Onko sosiaalisen median kautta mahdollista saavuttaa informaatioetua?
Sijoittajan kannalta potentiaalisen ESG-kulman tuoma informaatioetu rakentuu siis kyvystä tunnistaa tilanteita, jossa yritysjohto yrittää tehdä oikein, mutta jossa työntekijää ei kiinnosta seurata perässä.
Sosiaalisen median käytössä ja tulosten tulkinnassa on omat haasteensa, mutta juuri sen takia se voisi olla toimiva lähestymistapa informaatioedun saamiseksi.
Työntekijöiden ja yritysjohdon välisissä ristiriitaisuuksissa vaikuttaisi olevan korkein potentiaali, sillä juuri se on se kohta mitä vastuullisuusasiantuntija Tiina Landaun esiintuomassa vastuullisuuden kentässä ei suoraan mitata.
Potentiaalinen informaatioetu syntyy siitä, että on monia tilanteita, jossa ESG-asioihin liittyvä välinpitämättömyys on suoraan tuloksesta pois.
Todennäköisesti informaatioetu on kuitenkin tätä yksittäistä ”suoraan tulosriviin”-näkökulmaa laajempi.
Jos työntekijöitä ei millään tasolla kiinnosta seurata ESG-kulmaan liittyviä ohjeistuksia, niin kiinnostaako silloin noudattaa muitakaan ohjeistuksia, ottaa vastuuta, pitää menemisen meininkiä yllä tai palvella asiakasta?
Sijoittajan kannattaa kysyä itseltään onko ongelmaisen työkulttuurin omaavalla yrityksellä ylipäätään eväitä menestyä yhtään pidemmällä aikavälillä?
