Venetzuela on luonnonvaroiltaan vauras maa. Sillä on paljon öljyä. Vielä joitakin vuosia sitten Venezuela oli bruttokansantuotteella henkeä kohti Etelä-Amerikan vaurain maa.
Ei ole enää.
Nyt Venezuela on syvässä talousahdingossa, jossa sen kansan köyhyys on tuoreen Encuesta de Condiciones de Vida (Encovi) -elintasotutkimuksen mukaan saavuttanut uuden tason. Aiheesta kertoo Caracas Chronicles ja Suomessa Verkkouutiset.
Tutkimuksen mukaan peräti 94,5 prosenttia maan väestöstä elää nyt köyhyydessä ja 76,6 prosenttia ”äärimmäisessä köyhyydessä”.
Työllisyysaste on tällä hetkellä vain noin 50 prosenttia. Vertailun vuoksi: Suomen työllisyysaste eli työllisten osuus 15–64-vuotiaista oli elokuussa 73 prosenttia.
Eteläamerikkalaisen valtion elintason romahdus on ollut raju, sillä vielä vuonna 2012 köyhyydessä eli alle 33 prosenttia väestöstä ja äärimmäisessä köyhyydessä vain 9,3 prosenttia.
Maalla on alhaisen työllisyysasteen ja köyhyyden lisäksi kolmaskin murhe: hyperinflaatio. Viime vuonna maan inflaatio oli käsittämättömän korkea, lähes 3 000 prosenttia. Vuonna 2019 se oli vieläkin korkeampi, peräti 9 500 prosenttia.
Nyt lokakuun alusta Venezuela leikkasi kuusi nollaa bolivar-valuutastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki valuutalla käsitellyt summat jaetaan miljoonalla. Uudistuksen tarkoitus on maan keskuspankin mukaan tehdä valuutasta helppokäyttöisempää.
Talousahdingon syy on täysin epäonnistunut talouspolitiikka. Venezuelan ongelmat johtuvat korruptiosta ja epäonnistuneista talousuudistuksista, mitkä ovat luoneet jättityöttömyyden ja hallitsemattomasti laukkaavan inflaation.
Venezuelan keskeinen rakenteellinen ongelma on sen talouden riippuvuus öljytuloista. Maan presidentti Hugo Chavez aloitti 2000-luvun alussa talousuudistuksen, joka teki maasta täysin riippuvaisen öljyn viennistä. Kotimainen teollisuus- ja maataloustuotanto käytännössä pyyhkäistiin pois.
Lisäksi bolivar-valuuttaa pidettiin keinotekoisesti yliarvostettuna ja perustarvikkeiden hintoja säänneltiin. Chavezin seuraaja presidentti Nicolas Maduro jatkoi samaa tuhoisaa talouspolitiikkaa. Yliarvostettu valuuttakurssi aiheutti sen, että tuontihyödykkeet olivat huomattavasti kilpailukykyisempiä Venezuelan omaan tuotantoon verrattuna. Se oli myrkkyä maan elinkeinoelämälle ja suurin osa yrityksistä joutui lopettamaan toimintansa.
Kaiken kukkuraksi Venezuelan keskuspankki ei ole keskittynyt inflaation vastaiseen taisteluun, kuten sen tehtävä yleensä on, vaan keskuspankki on painanut valtavasti rahaa. Se on ollut hintojen kehityksen kannalta kuin bensaa liekkeihin.
