Osakekurssit vaihtelevat yleensä enemmän kuin yhtiöiden taloudelliset fundamentit. Osakekursseihin hinnoitellaan toteutuneiden liiketoiminnan lukujen lisäksi sijoittajien odotuksia yhtiöiden tulevaisuuden kehityksestä.
Teoreettisesti yhtiön nykyinen markkina-arvo onkin tulevien kassavirtojen nykyarvo. Siispä yhtiöiden arvostustasot vaihtelevat voimakkaasti taloussyklien mukana, kun näkymien muuttuessa sijoittajat ovat vuoroin pessimistisiä ja optimistisia tulevaisuuden suhteen.
Sijoittajat selittävät osakekurssimuutoksia yleensä sijoittajasentimentillä tai muuttuvilla tulevaisuuden odotuksilla esimerkiksi yhtiön tuloskasvussa ja muissa keskeisissä liiketoiminnan luvuissa. Kyseisten tekijöiden vaikutusta osakekursseihin on kuitenkin vaikea mitata.
Tutkimusten mukaan sijoittajat ylireagoivat huonoihin uutisiin ja alireagoivat hyviin uutisiin. Erityisesti sijoittajien ylireagointi odotettua heikompiin uutisiin saa aikaan heiluntaa osakemarkkinoilla. Pörssiromahdukset ovat tyypillinen esimerkki ylireagoinnista. Jälkikäteen ne ovat osoittautuneet loistaviksi tilaisuuksiksi ostaa osakkeita. Toisaalta ylireagoinnin voi yleensä tunnistaa vasta jälkikäteen. Sen vuoksi sen reaaliaikainen arviointi on haastavaa.
Pitkän aikavälin odotettu tuloskasvu on tärkein yksittäinen osakekurssiajuri
Tutkijat Pedro Bordalo, Nicola Gennaioli, Rafael La Porta ja Andrei Shleifer analysoivat vuonna 2020 valmistuneessa tutkimuksessa ”Expectations of Fundamentals and Stock Market Puzzles” osakemarkkinoiden arvostustasoja ja huomasivat niiden selittyvän erityisesti kahdella tekijällä.
P/E-luvun vaihtelusta peräti noin 64 prosenttia selittyy yhtiöiden odotetun tuloksen ja toteutuneen tuloksen välisellä erotuksella. Toinen merkittävä arvostustasojen eroa selittävä tekijä on yhtiön odotetun käyvän arvon ja toteutuneen tuloksen perusteella lasketun käyvän arvon välinen erotus.
Kuvio. Suurin osa arvostustasojen muutoksista selittyy odotetun ja toteutuneen tuloskasvun erotuksella.
Edellä mainitut kaksi tekijää saattaa äkkiseltään kuulostaa lähes samalta, mutta niiden välillä on eroja. Ensimmäinen liittyy virheisiin tulosennusteissa. Sijoittajat arvioivat yhtiöiden tuloskehitystä ja arvottavat osittain sen perusteella yhtiöitä. Tuoreimman tulosraportin perusteella päivitetty arvio yhtiön markkina-arvosta heiluttaa kursseja, jos tulos poikkeaa ennustetusta ja antaa syyn muuttaa tavoitehintaa.
Seuraavan vuoden odotetun tuloskasvun ja toteutuneen tuloskasvun välinen erotus ei selitä merkittävästi arvostustasojen muutoksia. Sitä vastoin jopa kymmenen kertaa tärkeämmässä roolissa on pitkän aikavälin odotetun ja realisoituneen tuloskasvun erotus. Tutkimustulos on looginen, sillä teorian mukaan nykyarvo muodostuu tulevista kassavirroista, joista suurin osa on todennäköisesti usean vuoden päässä tulevaisuudessa.
Toinen arvostustasoja merkittävästi selittävä tekijä liittyy muihin osakemarkkinoiden ajureihin kuin tulokseen. Niitä ovat muun muassa muutokset sijoittajien riskinottohalukkuudessa tai makrotalouden indikaattoreissa kuten inflaatiossa.
Huomionarvoista tutkimustuloksissa oli, että odotettua pitkän aikavälin tuloskasvua enemmän merkitystä on tuloskasvuodotusten muutoksilla. Jos analyytikot nostavat yhtiön tuloskasvuennusteita, johtaa se yleensä arvostustason kohoamiseen ja matalampiin tuottoihin seuraavina vuosina. Sitä vastoin analyytikoiden ennustelaskut johtavat korkeampiin tuottoihin, koska niiden myötä yhtiöiden osakkeen arvostustaso madaltuu.
Eurooppalaiset yhtiöt ovat houkutteleva sijoituskohde lähivuosina
Analyytikot ovat nostaneet kuluvana vuonna tuntuvasti yhtiöiden pitkän aikavälin tuloskasvuennusteita Yhdysvalloissa. Tutkimustulosten valossa se johtaa korkeampiin arvostuskertoimiin ja matalampaan tuotto-odotukseen.
Euroopassa trendi on ollut paremminkin päinvastainen. Siispä tutkimustulosten perusteella Euroopan osakemarkkinoiden houkuttelevuus sijoituskohteena on kasvanut suhteessa amerikkalaisiin yrityksiin.
Pelkästään tuloskasvuodotusten ja niiden muutosten perusteella ei kannata kuitenkaan tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Myös makrotalous painaa sijoituskohteiden valinnassa. Tällä haavaa sekin on ”kerrankin” Euroopan puolella, sillä Yhdysvaltain keskuspankki Fed alkaa supistamaan arvopaperien osto-ohjelmaa, mutta Euroopan keskuspankin harjoittama rahapolitiikka jatkuu ultra kevyenä. Myös inflaationäkymät ovat Euroopan kannalta suotuisammat. Inflaatio kiihtyi Yhdysvalloissa lokakuussa 6,2 prosenttiin. Euroalueen inflaatio oli 4,1 prosenttia lokakuussa.
