Pitkä sijoitushorisontti on kiistämättä nuoren sijoittajan parhaimpia etuja, mutta se ei ehdottomasti ole ainut. Muista vain harvemmin puhutaan.
Tiedämme varmasti kaikki mistä on kyse. Taustalla on ajan tuoma ilmiö “räntä på räntä”, eli korkoa korolle. Tämä ei kuitenkaan ole nuoren sijoittajan ainut kilpailuetu, muista ei vaan ikinä tunnuta puhuttavan. Kutsunkin nuoren sijoittajan kilpailuetuja tässä tekstissä luonnollisiksi kilpailueduiksi.
Luonnolliset kilpailuedut muodostuvat nuorelle sijoittajalle ajan, iän, psyykkisten ominaisuuksien tai jopa fyysisten ominaisuuksien tuomina tekijöinä.
Psyykkinen etu: Nuori sijoittaja on vähemmän altis vahvistusharhalle
Reflektio, eli omien tunteiden, itselle tyypillisten ajatus- ja toimintamallien tiedostaminen ja sanoittaminen. On helpompi ajatella niin kuin on aina ajatellut, kuin muuttaa sitä minkä luulee tietävänsä oikeaksi. Nuorten on luontevampi “ajatella uudelleen asioita” ja kyseenalaistaa kaikkea. Nuoren mieli ei siis ole vielä lokeroitunut niin vahvasti ”sääntöihin” kuin pitkää uraa tehneen finanssialan ammattilaisen.
Kyse on siis loppupeleissä muutoksesta. Jos markkinoille ei virtaisi uutta nuorta sukupolvea, osinko olisi yrityksen menestyksen kiinnostavimpia mittareita ja osakkeiden splittaukset olisivat todennäköisesti huomattavasti yleisempiä.
Muutos on kuitenkin luonteeltaan lähes aina epävarma prosessi. Ihmismieli näkee, huomaa ja kokee asioita helpommin, jotka ovat jo ennakkoon tuttuja ja tyytyy näihin. Tällaista illuusiota kutsutaan vahvistusharhaksi psykologiassa. Asioita, joita emme ymmärrä, on vaikea jäsennellä konkreettisiksi ajatuksiksi. Amazonin, Facebookin ja Googlen kaltaiset supertähdet ovat olleet joskus vain visioita tulevaisuudesta, joiden osakkeiden kyytiin harva uskalsi alkuvaiheessa lähteä. Kirjakauppa verkossa oli ihmisille uusi asia ja sitä oli todennäköisesti vaikea käsittää tai edes sanoittaa itselleen vuosikymmeniä sitten.
Nuoret aivot eivät ole vielä muokanneet muistipolkujamme niin vahvoiksi, että uusien vaikeasti käsiteltävien, asioiden sisäistäminen olisi psyykkisesti raskasta mielellemme. Tai, että se järkyttäisi turvallisuudentunnettamme. Turvallisuuden tunne onkin usein ennalta-arvattavuuden luoma illuusio. Itsereflektio on siis jokaisen nuoren tehokas työkalu jatkuvassa FOMO:n vastaisessa taistelussa.
Ajan etu: Sijoitushorisontti on pitkä
On selvää, että 20-vuotiaan osakesalkku näyttää varmasti erilaiselta kuin koko ikänsä sijoittaneen eläkeläisen osakesalkku. Korkean osakepainon tai huomattavan riskiprofiilin kantaminen ei välttämättä ole enää niin mielekästä eläkkeellä kuin sijoitusuran alussa. Aika onkin meidän puolellamme tässä pelissä, jonka alussa vasta nuoret sijoittajat ovat.
Aika on parhaimpia työkalujamme riskin korjaamiseen, pitkällä aikavälillä. Sen avulla meidän on mahdollista hajauttaa ostoja, mutta myös myyntejä. Tänään joku katastrofi saattaa syöstä koko talouden kaaokseen, mutta kriisin merkitys pitkällä aikavälillä on sitä pienempi, mitä pidempi sijoitushorisontti on. Sijoitushorisontti kuitenkin lyhenee joka hetki kaikilla, joten tämäkään luonnollinen kilpailuetu ei ole pysyvä.
Fyysinen etu: Opimme nopeammin
Nuoret on varustettu vielä tällä hetkellä erittäin tehokkaalla oppimiskoneistolla. Pystymme sisäistämään asioita nopeammin, oppimaan uutta sekä muistamaan. Nämä kognitiiviset toiminnot heikkenevät väistämättä iän myötä. Tällainen kilpailuetu tulee luonnollisesti, halusimme tai emme, kuitenkin tärkeää on tiedostaa se, ja ennen kaikkea käyttää sitä, ja jättää Netflix hieman vähemmälle.
Fyysisten ominaisuuksien johdosta 4-vuotiasta ei voi laittaa johtamaan Applea ja 15-vuotias tuskin kykenee hahmottamaan vielä kaikkea oleellista rahoitusteoriasta. Tästä syystä nuoret ovat vielä pitkään netto-ostajia. Varallisuuden siirtoa tapahtuu käytännössä, jossain määrin, nuorille jokaisena laskupäivänä pörssissä.
Kirjoittaessani kuitenkin tätä olen nuori, riskinotto haluinen, elän historiamme parhaimpia nousu markkinoita. Salkkuni tuotto viime vuosilta perustuu todennäköisesti kohtuullisella painoarvolla tuuriin ja todennäköisesti luulen olevani parempi sijoittaja kuin todellisuudessa olen. Toisaalta taas tiedostan kysymyksen, miksi pärjäisin alan ammattilaisille 20-vuotiaan ilman, kilpailuetua heidän osaamista, ammattitaitoa ja kokemusta vastaan.
Oleellista onkin hyödyntää asioita, joissa pystymme luomaan kilpailuetua. Näin voimme tehdä ylituottoa pitkäjänteisesti yli ajan.
