Maailman tunnetuimman sijoittajan suosima arvostuskerroin on hätkähdyttävän korkealla. Sijoitusstrategi ei ole silti huolissaan.
Vuonna 2001 maailmankuulu sijoittaja Warren Buffett kertoi, että kaikkien amerikkalaisten pörssiyhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo suhteessa maan bruttokansantuotteeseen on todennäköisesti yksittäisistä arvostusmittareista paras.
Tämän ”Buffett-indikaattorin” ajatuksen on, että yritysten tuloskasvun ja siten myös markkina-arvojen tulisi seurata jollakin tasolla maan kokonaistalouden tuotantoa. Suhdeluvussa Wilshire 5000 -kokonaismarkkinaindeksi tai yksinkertaisemmin Wilshire 5000 on markkina-arvolla painotettu indeksi kaikkien Yhdysvalloissa aktiivisesti kaupankäynnin kohteena olevien amerikkalaisten osakkeiden markkina-arvosta. Tämä indeksi suhteutetaan Buffett-indikaattorissa maan bruttokansantuotteeseen ja luku ilmoitetaan prosentteina.
”Jos mittarin suhdeluku on poikkeuksellisen korkea – eli markkinat arvostetaan reilusti yli tuotteiden ja hyödykkeiden arvon – on aika olla varovainen osakkeiden kanssa”, Buffett totesi vuonna 2001.
Nyt Buffett-indikaattori on poikkeuksellisen korkealla.
Indikaattorin arvo on jo yli 200 prosenttia, kun se esimerkiksi ennen koronakriisiä oli noin 170 prosenttia. Tällä hetkellä indikaattorin arvo on 64 prosenttia yli pitkän aikavälin keskimääräisen tason. Ylitys on samaa luokkaa kuin teknologiakuplan aikana vuosituhannen vaihteessa.
Tilanne on kuitenkin tällä hetkellä sikäli toisenlainen kuin vuosituhannen vaihteen aikana, että korkotaso on nyt selvästi alhaisempi. Tällä hetkellä USA:n 10-vuoden velkakirjojen korko on selvästi alle kaksi prosenttia, kun teknologiakuplan aikoihin korkotaso ylitti kuusi prosenttia.
Antaako Buffett-indikaattori siis alhaisen korkotason vuoksi väärän tilannekuvan pörssin keskimääräisestä arvostuksesta?
Nordean pääastrategi Antti Saari ei edelleenkään pidä jenkkiosakkeita kohtuuttoman kalliina.
”Kuplan merkit pörssissä eivät ole huuteluista huolimatta täyttyneet pitkään aikaan. Arvostuskertoimet ovat laskeneet jo toista vuotta toisin kuin tyypillisesti kuplan muodostuessa. Lisäksi monet hypeosakkeet, kuten ripeästi nousseiden tappiollisten teknologiayhtiöiden osakkeet, ovat laskeneet tai jopa romahtaneet huipuistaan, mikä kertoo markkinan tervehtymisestä myös näiden yhtiöiden osalta”, Saari toteaa pankin viikkokatsauksessa.
Saari muistuttaa myös, että sijoittajien tunnelmatkaan eivät ole kurssinoususta huolimatta hyvään toviin nousseet yltiöpäisiin ulottuvuuksiin, pikemminkin päinvastoin.
”Tämä vahvistaa käsitystämme siitä, että kurssinousu on paljon vakaammalla pohjalla kuin päällepäin näyttää.”
Osakemarkkinoiden riskilisä on myös edelleen korkeampi kuin pitkällä aikavälillä keskimäärin. Riskilisä on se tuotto, jota sijoittaja voi odottaa osakeriskin kantamisesta. Mitä korkeampi on riskilisä, sitä alhaisempi on korkotason huomioiva arvostustaso.
Nordean analyytikkotiimi pitää silti todennäköisenä, että arvostuskertoimet jatkavat tänäkin vuonna vuoden 2020 syyskuussa alkanutta laskuaan.
”Tärkein syy tähän on odotettavissa oleva korkotason nousu, joka tyypillisesti nostaa kaikkien omaisuuslajien – myös osakkeiden – tuottovaateita. Nousevat tuottovaateet taas tarkoittavat laskevia arvostuskertoimia.”
Osakemarkkinoilla on Saaren mukaan omaisuuslajeista eniten puskuria tuottovaateiden nousua vastaan.
”Lisäksi arvostuskertoimet näyttävät tällä hetkellä hieman korkeammilta kuin ne todellisuudessa ovatkaan, koska tulosennusteet ovat liian varovaisia. Arvostuskertoimien laskusta huolimatta odotammekin, että osakemarkkinoiden tuotto yltää tänä vuonna välille 5 – 15 prosenttia”, Saari ennustaa.
Nordea pitää edelleen pohjoisamerikkalaiset osakkeet ylipainossa suosituksissaan.
”Alueella on mielestämme parhaat edellytykset kasvattaa tuloksia pidemmällä aikajänteellä, minkä takia myös muita korkeampi arvostus on perusteltu. Lisäksi talouskasvun hidastuessa vakaasti tulostaan kasvattaneet laatuyhtiöt pärjäävät tyypillisesti hyvin. Näitä löytyy selvästi enemmän Atlantin toiselta puolen”, Saari perustelee.
Eurooppa puolestaan Nordean allokaatiosuosituksissa jatkaa alipainossa. Kasvun edellytykset vanhalla mantereella alkavat kovimman elpymisen jälkeen olla jälleen PohjoisAmerikkaa heikommat, Saari toteaa.
