Parhaankaan salkunhoitajan löytäminen ei yksinään takaa huipputuottoja.
Peter Lynch on yksi aikakautensa legendaarisimmista salkunhoitajista, joka jätti jälkeensä muutakin kuin hoitamansa rahaston huippukorkeat tuotot.
Lynchin tunnetuin kirja lienee One Up On Wall Street, jossa hän lanseerasi baseballista tutun ”tenbagger”-käsitteen kuvaamaan pörssiyhtiöitä, joilla on mahdollisuus kasvaa kymmenkertaa nykyistä suuremmaksi. Nämä yhtiöt eivät ole vain kasvuyhtiöitä, vaan rajun kasvun yhtiöitä.
Moni muukin sijoittamiseen liittyvä lentävä lause on lähtöisin Lynchiltä, kuten ”Invest in What You Know” tai “Far more money has been lost by investors trying to anticipate corrections, than lost in the corrections themselves.”
Sijoittajana Lynch oli monipuolinen ja sijoitti eri vaiheessa oleviin yhtiöihin. Lynchin kehittämä hybridistrategia keskittyi yhtiöihin, jotka kasvavat, mutteivat ole ylihinnoiteltuja. Toisten yritysten kohdalla Lynch painotti tasetta, osinkoja tai käännepotentiaalia.
Toiko maailman menestynein rahasto sijoittajilleen negatiiviset tuotot?
Lynch nousi kuuluisuuteen toimittuaan Fidelity Magellan salkunhoitajana. Hänen luotsaamanaan rahaston salkku kasvoi 14 miljardiin dollariin vuosina 1977 – 1991. Rahaston keskimääräinen vuosituotto oli peräti 29 prosenttia. Tuona aikana rahaston tuotto oli yli kaksinkertainen S&P 500 -osakeindeksiin verrattuna. Lynchin johtama rahasto oli maailman menestynein sijoitusrahasto maailmassa.
Mielenkiintoista on, että maailman menestyneimmän sijoitusrahaston löytäminen ei yksinään takaa sijoittajalle hyviä tuottoja. Legenda kertoo, että Lynchin rahastoa aikoinaan omistanut keskivertosijoittaja jäi tappiolle. Syy on yrityksessä ajoittaa markkinaa.
Vaikka rahasto tuotti keskimäärin 29 prosenttia vuodessa, ei rahasto tuottanut 29 prosenttia joka vuosi. Vaihtelu oli suurta. Hyvänä vuonna tuli 70 prosentin tuotto, huonona vuonna tuli tappiota.
Osuuksien myynti huonon vuoden päätteeksi tarkoittaa käytännössä tappioiden lukitsemista ja tulevien tuotoista luopumista. Tappiota pystyy tekemään, vaikka sijoittaisi maailman parhaiten tuottavaan rahastoon.
Osakerahastoa ei kannata myydä huonosti tuottaneen vuoden päätteeksi
Fidelity Magellan rahaston esimerkki rahastoaan heikompaa tuottoa tekevistä rahastosijoittajista ei ole poikkeuksellinen. Markkinatutkimusyritys Dalbar on vuodesta 1994 mitannut, tutkinut ja analysoinut sijoitusrahastojen omistuksiin liittyviä osto-ja myyntipäätöksiä.
Dalbarin raportin mukaan tyypillinen sijoittaja häviää indeksille ja leijonanosa tästä alisuoriutumisesta selittyy myynneillä kriisien aikana. Markkinoilta löytyy aina joku asiantuntija, jonka mukaan pitäisi myydä. Vastaavasti markkinoilta löytyy aina myös ostamisen puolesta puhuva asiantuntija. Käytännössä päätöstään voi aina perustella jonkun asiantuntijan mielipiteellä, oli itse päätös sitten mikä hyvänsä.
Kun markkina romahtaa, tulee tunne, että jotain pitäisi tehdä. Rahasto-osuuksien myyminen on aktiivinen toimi. Ongelmana on, että osuudet myydään tyypillisesti siinä vaiheessa, kun niiden arvo on jo laskenut.
Dalbar listaa kymmenen merkittävää osakemarkkinoiden kriisiä ja toteaa jälkiviisaana, että jo vuoden aikajanalla osuuksien myynti olisi ollut oikea ratkaisu vain yhdessä tapauksessa kymmenestä.
Miten siis reagoida uutisiin nousevasta inflaatiosta, ukrainan sodan uhasta tai nousevasta korkotasosta? Pitäisikö osakkeita ostaa vai myydä? Daldarin raportin perusteella vaikuttaa siltä, että paras vaihtoehto on olla tekemättä yhtään mitään.
Sijoittajan tuotot ovat rahastojen tuottoja heikompia
Morningstar on analyyseissään päätynyt samaan lopputulokseen kuin Dalbar: sijoittajat saavat rahoilleen rahastojaan heikompaa tuottoa koska yrittävät ajoittaa markkinaa.
Menetetyn tuoton määrä ei ole mitenkään pieni. Morningstarin laskujen mukaan rahastosijoittajat menettivät kuudenneksen tuotoistaan heikkojen ajoituspäätösten takia.
Ilmiö vaikuttaa toistuvan vuodesta toiseen. Vuonna 2020 päättyvällä kymmenvuotisjaksolla sijoittajat menettivät keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa ajoittamisen takia. Vuosiin 2016-2019 päättyvillä kymmenen vuoden ajanjaksoilla heikon ajoituksen tuoma tuottojen menetys on ollut samaa kokoluokkaa.
Osta halvalla ja myy kalliilla kuulostaa loistavalta sijoitusneuvolta, mutta todellisuudessa markkinoiden ajoittamisen lopputuloksena on useimmiten entistä heikompi tuotto.
Sijoittajan pahin vihollinen on sijoittaja itse.
