Energiaviraston mukaan kotitalouksien sähköstä maksama kokonaishinta nousi 25,1 prosenttia vuonna 2021.
Sähkölämmittäjien lasku kasvoi vieläkin enemmän, 35,3 prosenttia. Sähköenergia kallistui voimakkaasti, mutta siirtohinnat olivat viime vuoden pienessä laskussa.
Energiaviraston mukaan sähkön tukkumarkkinahintojen voimakas nousu näkyi vuoden loppupuolella etenkin sähkösopimuksen uusijoille – uusien toistaiseksi voimassa olevien sopimusten tarjoushinnat nousivat kotitalouksille 48,3 prosenttia ja sähkölämmittäjille jopa 108,5 prosenttia. Uusien kaksivuotisten määräaikaisten sopimusten hinnat nousivat kotitalouksille 77,6 prosenttia ja sähkölämmittäjille 84 prosenttia. Myös toimitusvelvollisuushinnat nousivat jyrkästi: kotitalouksille 59,7 prosenttia ja sähkölämmittäjille 72,8 prosenttia.
Sähkön verolliset siirtohinnat laskivat kotitalouskäyttäjälle keskimäärin 0,7 prosenttia ja sähkölämmittäjälle 0,8 prosenttia. Kaikkiaan 77 verkkoyhtiöstä kolmetoista nosti ja kolmetoista laski siirtohintojaan vuoden aikana, hintoja laskettiin 2-17 prosenttia.
Vuoden 2022 alusta voimaan tulleiden siirtohinnoittelun valvonnan muutosten odotetaan näkyvän ensimmäisenä kaupunkialueiden asiakkaiden siirtohinnoissa. Jakeluverkkoyhtiöiden kohtuullinen tuotto laskee noin 290 miljoonaa euroa vuonna 2022 valvontamallin muutoksen seurauksena.
Vuorokauden sisäiset hintavaihtelut suuria
Sähkön tukkumarkkinahinnat kohosivat kesän jälkeen tuntuvasti ympäri Euroopan; Suomen aluehinta nousi viime vuonna 158 prosenttia. Vuorokauden sisäinen tuntihintojen vaihtelu jatkoi edelleen kasvuaan.
Energiaviraston mukaan syksyn jyrkän hinnannousun taustalla ovat etenkin pohjoismaisten vesivarantojen niukkuus, sekä maakaasun ja kivihiilen voimakas hinnan nousu. Vuoden ajan tasaisesti kohonnut päästöoikeuden hinta nousi yhteensä 146 prosenttia.
Rajallinen siirtokapasiteetti lisäsi hintaeroja tukkumarkkinoiden tarjousalueiden välille, mutta Suomen ja Keski-Ruotsin aluehinnat olivat aiempaa yhtenäisemmät.
Sähkön kulutus, kotimainen tuotanto ja nettotuonti nousivat viime vuonna takaisin pandemiaa edeltäneelle tasolle. Tuontisähköllä katettiin viidennes kotimaisesta kulutuksesta, nettotuonti Venäjältä kasvoi voimakkaasti Ruotsin tuonnin vähentyessä.
Keski-Euroopan sähkömarkkinoiden muutokset näkyvät myös Pohjoismaissa
Sähköä on viety Pohjoismaista tavallista enemmän syksyn aikana Saksaan ja Keski-Eurooppaan. Pohjoismaiden, Baltian ja Euroopan sähkömarkkinat ovat näin ollen integroituneet.
”Saksassa on ollut pulaa kaasusta ja sähköstä, joten kaasun ja sähkön hinta on noussut korkealle. Saksaan on siirretty paljon sähköä, ja tämä on nostanut sähkön hintaa tuntuvasti myös Pohjoismaiden pörssissä. Saksassa sähkön tuntihinta on ajoittain ollut peräti kymmenen kertaa korkeammalla verrattuna Pohjoismaisen sähkön tukkuhintaan”, Vattenfallin sähkömarkkina-asiantuntija Peter Strandberg kertoo.
Myös muualla Euroopassa on edelleen pulaa kaasusta. Kaasupulan takia Euroopassa on jouduttu lisäämään hiilen käyttöä, mikä on nostanut päästöoikeuden hintaa ennätyksellisen korkealle.
Sähköpulan takia Etelä-Ruotsissa jouduttiin joulukuun alussa käynnistämään jopa öljyllä käytettävä varavoimalaitos, jotta sähköä olisi riittävästi.
”Kaasuvarastot eivät ole täyttyneet halutulla tavalla, vaikka Venäjä lupasi lisätä kaasutoimituksiaan marraskuun alussa. Kaasun hinta on viisinkertaistunut, eikä helpotusta ole näkyvissä. Euroopan ja Venäjän välillä vallitsee nyt kiristyneet poliittiset, geopoliittiset ja turvallisuusristiriidat, joihin olisi suotavaa saada jonkinlaista yhteisymmärrystä”, Strandberg jatkaa.
Hinnannousu on tehtyjen päätösten seurausta
Finanssikriisin aikoihin verrattavissa oleva energian hinnannousu ei kuitenkaan ollut mikään yllätys; se on tehtyjen päätösten vääjäämätön seuraus, sanoo Väreen toimitusjohtaja Juha Keski-Karhu.
Energian hinnannousu on ollut nähtävissä jo vuosia, Keski-Karhu toteaa. Siitä yllättyneet ovat jättäneet tyystin huomiotta usean eri kehityskulun, joilla on kustannuksia väistämättä ja voimakkaasti nostava vaikutus – ja sen vuoksi on ajauduttu tilanteeseen, jossa nyt eri puolilla Eurooppaa vaaditaan toteutettavaksi äkkinäisiä korjausliikkeitä.
”Nämä kehityskulut ovat osittain globaaleja, kuten ilmastonmuutoksen torjunta ja yhteiskuntien sähköistäminen, osin eurooppalaisia, kuten päästökauppa sekä pohjoismaisen ja keskieurooppalaisen sähkön tukkumarkkinan yhdentyminen, ja osin paikallisia, kuten kotimaisen päästöllisen sähköntuotannon alasajoon, sähkön siirtovarmuuden parantamiseen ja energiaverotuksen muutoksiin liittyvät päätökset”, Keski-Karhu kertoo.
Keski-Karhun mukaan päätösten vaikutuksia energiankäyttäjiin ei ole arvioitu kokonaisuutena. Nyt kun on viimeinkin saatu aikaan tavoiteltuja vaikutuksia, ne näyttävät tulevan yllätyksenä.
