Suomen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen uhkaa nousta tulevina vuosina väestön ikääntymisen ja sitä kautta huoltosuhteen heikkenemisen vuoksi. Siksi tarve tehokkaille, mutta vähän vahinkoa aiheuttaville julkisen sektorin säästöille on huutava.
Pitkän linjan talousvaikuttaja Sixten Korkman esittää Helsingin Sanomien kolumnissaan, että yksi tällainen säästökohde on ylitse muiden. Suomen työeläkejärjestelmä tulisi siirtää Kanadan esikuvan mukaisesti yhden laitoksen malliin. Suomessa on tällä hetkellä useita yksityisiä eläkeyhtiöitä.
Kanadan malliin kannustivat myös Tarmo Valkonen ja Jukka Lassila viime keväänä julkistetussa raportissaan. Myös Suomen Yrittäjät kannattaa Kanadan eläkejärjestelmää.
Suomalaisten eläkerahastojen tuotot ovat olleet vaatimattomia. Malkosen ja Lassilan mukaan yksityisalojen työeläkerahastot ovat Suomessa nimellisesti tuottaneet 5,7 prosenttia vuodessa vuosina 1997–2020. Samalla ajanjaksolla Kanadan lakisääteisen eläkejärjestelmän rahasto on tuottanut 8,1 prosenttia vuodessa.
Kanadan mallilla paremmat sijoitustuotot ja kustannussäästöjä
Suomalainen eläkejärjestelmä häviää tuotoissa kanadalaiselle, koska suomalaisia eläkeyhtiöitä koskevat riskinottoa rajoittavat vakavaraisuussäännöt.
”Laitosten yhdistäminen vähentäisi vuosittaisia hallintokuluja sadoilla miljoonilla euroilla. Yhden prosenttiyksikön parempi tuotto rahastoille on realistinen mahdollisuus ja merkitsisi puolentoista miljardin euron tulolisäystä. Valkosen ja Lassilan laskelmassa työeläkemaksujen nousupaineet poistuvat ja julkinen velkapaine sekä veropaineet alenevat”, Korkman toteaa.
Korkman toteaa, että ”harvoin näkee yhtä matalalla roikkuvaa hedelmää kuin Valkosen ja Lassilan tunnistama”.
Finanssiala ry:n toimitusjohtaja Piia-Noora Kauppi ei Kanadan mallille lämpene. Finanssiala ry on finanssialan yrityksen ja myös eläkeyhtiöiden etujärjestö.
Kaupin mukaan Korkmanin esittämä satojen miljoonien eurojen vuosittainen säästö nykyisistä hieman alle 420 miljoonan euron hallintokuluissa on mahdotonta saavuttaa työeläkevakuutusyhtiöt yhdistämällä.
Kauppi kyllä myöntää, että vakavaraisuussäännökset rajoittavat riskinottoa, kuten Korkman toteaa. Kuitenkin vakuutustoiminnassa tarpeelliset vakavaraisuussäännökset asettavat sijoitustoiminnalle raamit, hän perustelee. Eivätkä säännökset ole olleet erityisen rajoittavia.
”Työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusjakaumat eivät ole viime vuosina poikenneet kovin merkittävästi julkisen sektorin eläkelaitosten vastaavista. Heillä ei vastaavia sijoitusrajoitteita ole lainkaan.”
Lisäksi Finanssivalvonta kertoi syyskuussa, että vakavaraisuussääntelystä huolimatta työeläkeyhtiöt ottavat lähes yhtä paljon osakeriskiä kuin Keva ja Valtion eläkerahasto.
Kaupin mukaan on myös oleellinen kysymys, paljonko riskiä halutaan sijoitustoiminnassa ottaa parempien tuottojen saavuttamiseksi ja kuka sijoitusriskin kantaa.
Yksi eläkeyhtiö olisi ”hunajapurkki”
Useamman yhtiön työeläkejärjestelmän etuja on Kaupin mukaan muitakin.
Kun varoja hallinnoi useampi yhtiö, ei eläkevarojen sijoittamisesta tee päätöksiä vain muutama henkilö. Siten mahdolliset virhearviot sijoituksissa eivät kertaudu kaikkiin eläkevaroihin.
”Useamman yhtiön keskinäinen kilpailu pitää hallintokuluja kurissa ja huolehtii siitä, että palvelu asiakkaille eli työeläkevakuutuksen työntekijöilleen ottaville työnantajille päin pysyy laadukkaana”, Kauppi perustelee.
Kauppi myös varoittaa, että yhden eläkeyhtiön malli voisi olla ”hunajapurkki”, joka voi luoda kiusauksen käyttää eläkevaroja muuhun käyttöön kuin eläkkeiden maksuun.
”Varojen suojaaminen onnistuu oikeudellisessa mielessä parhaiten nykyisellä mallilla, jossa varat ovat useamman yksityisen toimijan hallussa. Oikeudellinen suoja on parempi, kuin jos eläkevarat olisivat vain yhden valtiollisen toimijan päätösvallan alla”, Kauppi perustelee.
