Varallisuusvero on tällä hetkellä käytössä esimerkiksi Norjassa, Espanjassa ja Sveitsissä. Lisäksi Yhdysvalloissa keskustellaan erilaisista varallisuusveromalleista.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän esittämä uusi varallisuusvero kohdistuisi miljoonaomaisuuteen, johon ei lasketa mukaan omaa asuntoa. Eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan tällainen miljonäärivero tuottaisi valtiolle 0,5:n veroprosentilla yli 500 miljoonaa euroa vuodessa.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä perustelee tarvetta rikkaimpien varallisuusverolle varallisuuserojen kasvulla.
Toimenpidealoitteessa kerrotaan, että Suomessa vaurain kymmenys väestöstä omistaa jo liki puolet Suomen kotitalouksien nettovarallisuudesta, kun vielä vuonna 2009 alle 44 prosenttia. Samalla vähävaraisempi puolisko kotitalouksista omistaa vain 5,4 prosenttia kotitalouksien nettovarallisuudesta ja neljäsosalla kotitalouksista ei ole nettovarallisuutta juuri lainkaan.
Vasemmistoliiton mielestä veropohjan laajennus tarpeen
Varallisuuden kasvu Suomessa keskittyy yhä vahvemmin varakkaimmalle kymmenesosalle ja sen sisällä vielä kaikkein rikkaimmalle osalle väestöstä.
Varakkuus ja suurituloisuus kulkevat Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mukaan käsi kädessä, joten kotitalouksien tulo- ja varallisuuserot kehittyivät samansuuntaisesti aina finanssikriisiin asti.
Varallisuuserojen nopein kasvu ajoittuu 1990-luvun lamavuosiin sekä sitä seuranneeseen talouden nousukauteen, jolloin myös kotitalouksien tuloerot kasvoivat selvästi. Varallisuuserot kuitenkin jatkoivat kasvuaan myös taantuman aikana.
”Varallisuuserot Suomessa jatkavat kasvamistaan ja vauraus keskittyy yhä selkeämmin kaikkein varakkaimman väestön käsiin. Samalla meillä on edessämme suuria rakennemuutoksia vaativia ongelmia, kuten ilmastokriisi ja sotatila Euroopassa. Veropohjaa on nyt syytä laajentaa, ja miljonääreihin kohdistuva vero olisi mielestämme oikeudenmukainen tapa”, vasemmistoliiton kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnan verojaoston jäsen Pia Lohikoski kertoo.
Lohikosken mukaan tällä hetkellä osa suurituloisimmista maksaa suhteessa vähemmän veroa tuloistaan kuin vähemmän tienaavat. Lisäksi kerrytetty varallisuus on erittäin kevyesti verotettua.
”Miljoonaomaisuuksiin kohdistuva pieni vero korjaisi hieman tätä vinoumaa, ja toisi samalla merkittävää lisärahoitusta suomalaisten hyvinvointiin ja turvallisuuteen”, Lohikoski toteaa.
Toimenpidealoitteessa todetaan, että vuonna 2006 lakkautettu varallisuusvero jätti monia varallisuusmuotoja veron ulkopuolelle, mikä kannusti verosuunnitteluun. Vasemmistoliiton näkemyksene mukaan veropohjaltaan tiivis miljonäärivero tuottaisi merkittävän verokertymän jo hyvin pienellä veroprosentilla.
Asiantuntija ei lämpene säästöjen verottamiselle
Vasemmistoliitto ei ole ainoa taho, joka on nostanut esiin tarpeen varallisuusverosta. Vuonna 2019 SAK ilmoitti haluavansa Suomeen laajaan veropohjaan nojaavan varallisuusveron, joka kohdistuisi jopa pankkitalletuksiin. Keskusjärjestön mielestä varallisuusveron piirissä tulee olla kattavasti kaikki sellainen varallisuus, joka ei ole jo valmiiksi arvoon tai omistamiseen perustuvan veron piirissä.
SAK laski, että 0,1 prosentin verokannalla kaikista rahoitusvaroista, metsistä, pelloista ja yritysvarallisuudesta siltä osin, kun näiden yhteenlaskettu arvo ylittää 100 000 euroa, verotuotto olisi 100 miljoonaa euroa.
Aalto-yliopiston dosentti ja ETLA:n tutkimusjohtaja Niku Määttänen ei näe varallisuusveroa tarpeellisena ainakaan Suomessa.
Varakkaimmat ihmiset pystyvät usein suhteellisen helposti kiertämään varallisuusveroa muuttamalla omaisuuttaan muotoon, jonka arvoa on vaikea määrittää, tai siirtämällä sitä ulkomaille, Määttänen perustelee blogissaan. Tämä lienee hänen mukaansa tärkein syy sille, että monet maat ovat luopuneet varallisuusverosta.
Varallisuusverossa on myös perustavampaa laatua oleva ongelma. Se ongelma liittyy kotitalouksien säästämiskannustimiin.
”Verotukseen perehtyneet taloustieteilijät esittävät usein, että säästämiselle saatavaa ns. normaalituottoa tulisi verottaa suhteellisen kevyesti tai ei kenties lainkaan. Normaalituotolla tarkoitetaan tuottoa, jonka kuka tahansa saa rahoitusmarkkinoilta jokseenkin riskittömästi. Sitä voi pitää korvauksena kulutuksen lykkäämiselle. Välttämällä normaalituoton verottamista halutaan välttää sitä, että verotus kannustaisi kuluttamaan mieluummin tänään kuin huomenna”, Määttänen toteaa.
Ehkä helpompi kohde olisi saada verotuloja ammattiliitoilta jotka eivät maksa osingotulostaan veroja , eli saavat verovapaana osinkotulot täysmääräisenä käyttöön, toisilla yhtiöillä eikä yksityishenkilöillä ole tätä oikeutta pitäisi kyseen alaistaa eu:ssa onko tuo tasa-arvo kohtelua pääomaverotuksessa.
Jos ns.rikkaille tehdään ns. lisävero omistamastaan omaisuudesta ,suurin osa varmaan vaihtaa maata jossa en edullisempi vero kuin suomessa lisäverojen takia, lähihistoriasta hyvä esimerkki Björn Wahlroosi vaihtoi verotuksen vuoksi verotusmaata ja moni muukin perintöverojen vuoksi.
Lisäksi kun halutaan verottaa säästöjä niin kannattaa ottaa huomioon vaikka sellainen mahdollisuus että hyvätuloiset ihmiset jotka eivät työnsä puolesta voi muuttaa maasta pois tekevät sen varmasti eläkepäivinä ja sitä ennen matkustavat ja pitävät sijoitusten arvon verorajan alapuolella.
Mitä jos ”työväenliike” jakaisi kokeilun vuoksi joskus töitä ja vastuuta, eikä aina olisi ahkeria ja säästäväisiä ryöstämässä.
Vielä siitä maksuosuudesta ja palveluiden käyttämisestä. Eivät hyvätuloiset kuormita sosiaalihuoltoa ja käyttävät yksityisiä lääkäripalveluita.
Tässä maassa on melko vähän vanhaa perittyä rahaa, eikä sitä tällä kommunisminostalgialla lisää tule.
Lisäksi olemme EU-maana sitoutuneet markkinatalouteen ja toimivassa markkinataloudessa on omaisuudensuoja, joka muuten löytyy perustuslaista myös.
Heti kun pystyt todistamaan että järjestelmän muutos tuo oikeita hyötyjä hintaansa nähden, niin voidaan alkaa tarkastelemaan marginaali-ilmiöitä.
Varallisuusverossa hyödyt ovat selkeät ja jos prosentti olisi 0,1:n luokkaa, sen vaikutukset olisi kohteille minimaaliset.
Yritystuet taas pitäisi kohdistaa tehokkaammin pienemmille yrityksille joilla toiminta perustuisi johonkin innovointiin, koska Suomessa on paljon osaamista jolta puuttuu rahoitus. Isot firmat pärjäisivät vähemmälläkin tuella.
Ehkä kaikkia onnistuneita firmoja ei silloin myytäisi ulkomaalaisille sijoittajille kun pienempi osuus rahoituksesta tulisi riskisijoittajilta.