Markkinat

Kirja-arvio: Tähtäimessä osakkeet on vaurastujan lukupaketti

Heikki Keskivälin sijoituskirja on kattava, perusteleva ja kiintoisa opas osakesijoittamisen ihmeelliseen maailmaan.

Oletko lukenut paljon sijoituskirjoja? Ehkä et ole, mutta Heikki Keskiväli on. Hän on lukenut paljon muutakin.

Laaja yleistieto paistaa hänen kirjoittamastaan esikoisteoksestaan Tähtäimessä osakkeet – Kuinka kääntää tappiotkin voitoiksi (Alma Talent 2020, 394 sivua). Minulla oli käsissäni kovakantisen teoksen toinen painos.

Mikään toinen suomalainen sijoituskirja ei ala tekstillä:

Vuoden 2011 kesällä olin menettänyt sijoittamalla puolet kaikista rahoistani.

Eikä jatku niin, että kirjoittaja kertoo houkutelleensa ensimmäiselle ilmaiselle sijoitusluennolleen kuuntelijoita ”kaljapalkalla”.

Kirjan alkusivuilta saakka paistaa Keskivälin uteliaisuus ja tiedonjano ympäröivää maailmaa kohtaan – myös tiedon jakamisen palo. Se on hyvä, sillä Keskivälin prinsiipit ovat viisaita. Ne on toki lainattu muilta ja yhdistelty sopivaksi kattaukseksi suomalaiselle lukijalle.

Aivan aloittelijalle kirja ei ole paras, sillä Keskiväli on analyyttinen ja kirja on seikkaperäinen. Toki se tarkoittaa samalla sitä, että lukijan ei tarvitse kahlata samaa kirjallisuuden ja muun sijoitustiedon määrää läpi itse kuin kirjoittajan.

Lukemalla tai kuuntelemalla teoksen saa varmasti hyvän kuvan kirjoittajan ajattelusta ja opeista.

Netistä löytyy tietoa, että Keskiväli piti neliosaisen ilmaisluentosarjansa alkuvuonna 2017.

Luento oli suunniteltu sellaiseksi kuin olisin itse halunnut opinpolkuni olevan, pilke silmäkulmassa ja esimerkeillä kyllästetty. – Tähtäimessä osakkeet, s. 18

Juuri sellainen hänen kirjansakin on: havainnollistavia esimerkkejä niin osakkeiden, sijoittajien, tieteen kuin jopa elokuvien maailmasta. Vahvan analyyttinen ote yhdistettynä rentoon kirjoitustyyliin virkistää. Kaiken ei tarvitse olla niin totista.

Sijoittamiseen pätee laihduttamisen opit

Kirja on avoin eikä kaihda kritiikkiä esimerkiksi vaikeaa terminologiaa, riskejä, kuplia tai epämääräistä varainhoitoa kohtaan. Vertaukset ovat avartavia, joku voisi sanoa rohkeita. Keskiväli vertaa sijoittamista laihduttamiseen. Molemmissa on yksinkertaiset periaatteet, mutta molempiin tarvitaan tahdonlujuutta ja houkutuksista kieltäytymistä.

Minun on helppo samaistua Keskivälin prinsiippeihin, koska keskiössä ovat yritys, osakkeen todellinen arvo, pitkäjänteisyys ja Warren Buffett -tyyppinen ajattelu. Tässä ajattelussa ostetaan pala yritystä, jonka hinta on edullinen tai kohtuullinen suhteessa liiketoiminnan laatuun ja vastaiseen kehitykseen.

Esimerkit ja näkökulmat ovat silti tuoreita ja raikkaita. Kirja valaisee kansainvälisiä sijoitusguruja laajasti jumiutumatta Buffettiin.

Eräässä esimerkissä, sivulta 271, Keskiväli vertaa lentoyhtiö American Airlinesin ja lentokoneille kriittisiä osia ja sovelluksia toimittavan Rockwell Collinsin liiketoimintaa.

Lentoyhtiön vaihtaminen on asiakkaalle helppoa mutta lentosimulaattoritoimittajan vaihtaminen ei olekaan läpihuutojuttu. Kirjoittaja vertaa Rockwell Collinsin ja American Airlinesin kannattavuutta sijoitetun pääoman tuotolla mitattuna 2000-2016. Ensin mainitun pääoman tuotto oli keskimäärin yli 50 prosenttia, jälkimmäisen 0,4.

Tämä heijastui myös osaketuottoon eli arvonnousuun ja osinkoon. Lopulta United Technologies teki Rockwell Collinsista ostotarjouksen vuonna 2017. Keskiväli kirjoittaa, että vaihdantakulut muodostivat sovellustoimittajan liiketoiminnalle lisäsuojaa, jota lentoyhtiöllä ei ollut.

”Vaihtantakulujen kategoriaan voidaan lukea myös verkostovaikutuksen ja ekosysteemien suomat edut”, Keskiväli viittaa niin Facebookiin, Visaan kuin Appleen.

Tiedätkö mikä on Metcalfin laki?

Sekin kirjasta selviää. Kyse on verkostovaikutuksesta, eli linkkien määrä eri käyttäjien välillä kasvaa liki eksponentiaalisesti suhteessa käyttäjämäärän kasvuun. Teema liittyy digitaalisiin alustatalouden yhtiöihin. Samaan alaan liittyy käsite winner-takes-all (voittaja vie kaiken).

Tähtäimessä osakkeet – Kuinka kääntää tappiotkin voitoiksi on aikaa kestävä laadukas sijoituskirja.

Aikakaudet, kuolevat toimialat ja staying power

Minulle kirjassa oli paljon uutta. Keskiväli kertaa historialliset aikakaudet pörssissä ja sen esivaiheissa 1600-luvun tulppaanimaniasta ja merikapteeni Willam Phippsin aarteiden etsinnästä alkaen.

Tämän jälkeen tuli South Sea Companyn ja Lontoon pörssin kupla 1700-luvulla. Kirja kertoo muutaman sivun verran liikenteen murroksesta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla kanaaleineen ja rautateineen – ja siitä, miten ne liittyvät sijoittamiseen. Pääseepä kirjan sivuille itse Sir Isaac Newton (1642-1726), jonka menestys sijoittamisessa ei ollut yhtä mairittelevaa kuin tieteessä.

1900-luvulla oli vuorossa 20-luvun nousukausi, kupla ja romahdus. Nifty Fifty -osakkeet olivat puolestaan markkinajohtajayhtiöitä, joista tuli suosittuja sijoituskohteita Amerikassa 1960-70-luvuilla. Arvostustasot ampuivat lopulta yli, P/E-lukujen (hinta/tulos) huidellessa 40:n tasolla.

Historiakatsanto 1970-luvun alkupuolelta puhuttelee myös nykypäivää:

Nouseva inflaatio, öljykriisi, presidentti Nixonin Watergate-skandaali, Vietnamin sota sekä Bretton Woods -pankilainsäädäntö johtivat epävakauteen markkinoilla ja lopulta arvostustasojen normalisoitumiseen. – Tähtäimessä osakkeet, s. 116

1980-luvulla oli vuorossa Japanin kupla, sitten IT-kupla ja lopulta finanssikriisi.

Kirjassa on kiintoisia termejä ja tärkeitä teemoja sekä yritys- että toimialatasolla. On hyvä, että Keskiväli käy läpi myös toimialamurrosta ja niin sanottujen kuolevien toimialojen teemaa, koska jos tällaisia aloja on salkussa liikaa, kehitys voi olla surkeaa myös pidemmällä aikavälillä.

Mutta mutta…

Toimialan heikentyvät näkymät eivät koskaan tarkoita automaattista tuomiota kaikille alalla toimiville yrityksille. Osa kukista voi kukkia huonossakin maaperässä. (s. 257)

Kiintoisia termejä ja ilmiöitä, joiden olen havainnut olevan olemassa, mutta joita en ole juuri nähnyt nimettävän, ovat kirjassa muun muassa recency bias ja staying power.

Ensin mainittu tarkoittaa, että ihmisillä on taipumus painottaa viimeaikojen tapahtumien merkitystä menneiden aikojen kustannuksella. Esimerkiksi kasvuyhtiössä sijoittaja saattaa katsoa liikaa viimeisiä kovan kasvun vuosia, mutta monilla voimakkaasti kasvavilla yhtiöillä kasvu hidastuu ajassa.

Staying power tarkoittaa puolestaan etua piensijoittajalle siinä, että hän voi kyetä pitämään epämuodikastakin tai ammattilaisten hylkimää mutta pitkällä aikavälillä tuottoisaa sijoitusta salkussaan, kun taas ammattilaiset ovat eri syistä halukkaita myymään osakkeen nopeasti pois.

Kirja käy seikkaperäisesti läpi tuloslaskelman, taseen, kassavirtalaskelman ja arvonmäärityksen tulkintaa esimerkein sekä kirjoittajan omaa sijoitusmenestystä, joka peittoaa indeksin.

Lopuksi

Keskivälin teoksesta paistaa perinpohjainen työ ja kiinnostus sijoittamista kohtaan. Vuonna 1988 syntynyt energiatekniikan diplomi-insinööri työskentelee päivätyönään energiayhtiö Fortumissa strategisen suunnittelun parissa.

Kirja ei ole täydellinen, mutta se on kokonaisvaltainen osakesijoittamisen opas. Teos sisältää paljon pitkiä aikasarjavertailuja osakkeiden ja muidenkin sijoituskohteiden tuotoista näkökulmineen. Joihinkin kohtiin olisin kaivannut lisäselkeytystä tai kiteytystä verrattuna esimerkiksi Seppo Saarion ja Kim Lindströmin kirjoihin. Prosentteja kutsuisin joissakin prosenttilukujen keskinäisissä vertailuissa prosenttiyksiköiksi, vaikka niinkin kirja paikoin tekee.

Tähtäimessä osakkeet soveltuu myös pitkään sijoittaneille. Ja kyse ei ole pelkästään muistin virkistämisestä!

Ehkä arvokkain yksittäinen mieleen jäänyt – joskaan ei uusi – tieto minulle oli viittaus amerikkalaissijoittaja Peter Lynchiin, sivulta 298:

Kulta-aikanaan 1980-luvulla sijoittajalegenda Lynch suosi kuluttajille palveluja ja tuotteita myyviä yrityksiä. Hänen tapansa löytää uusia sijoituskohteita oli etsiä aivan tavallisena kuluttajana ja oman kulutuskäyttäytymisensä perusteella läpimurron kynnyksellä olevia yhtiöitä.

Kommentoi
Ylös
>