Kumppaniblogit

Lahjarahat kurkusta alas vai korkoa kasvamaan? Kirje valmistuvalle nuorelle

Viikonloppuna juhlitaan opintonsa päättäviä nuoria, joita muistetaan rahalahjoin. Miten muhkeaa pottia kannattaisi käsitellä?

Hei, sinä ylioppilas- tai ammattilakin päähäsi painava nuori.

Ihailen sinua, vähän kadehdin jopa. Olet saavuttanut jo paljon, mutta kaikkea suurenmoista on vielä edessäsi.

Itse astelin viimeistä kertaa ulos lukion ovista todistus ja ruusu kourassani kahdeksan vuotta sitten. Tuo keväinen juhlapäivä on siis tuoreessa muistissa.

Kukkien, astioiden ja korujen lisäksi lapsuudenkotini lahjapöydälle kertyi pinkka käteistä sisältäviä kirjekuoria sekä taitelluista seteleistä askarreltu rahapuu. Myös pankkitilille kilahti muistamisia.

Rahalahja onkin suosittu tapa muistaa koulunsa päättäviä. Jälkikäteen tarkasteltuna lahjojen kokonaissumma ei omassa tapauksessani ollut kovin hääppöinen, mutta 19-vuotiaana se tuntui varsin suurelta.

Rahan muodossa annetut lahjat tarjosivat minulle mahdollisuuden tehdä valintoja. Suvivirren soitua, tutkintopaperit taskussa, juuri seurustelusuhteen aloittaneena sitä oli niin huoleton. Tulossa olisi kaikkien aikojen kesä bileineen, festareineen ja mökkireissuineen. Ja nyt siihen kaikkeen olisi ainakin varaa!

Oikeastaan minulla ei ole juuri minkäänlaista hajua siitä, mihin lahjarahat lopulta hupenivat. Kenties Ruisrockin siiderimukeihin, roadtrippien menovesiin tai kivoihin kesähepeniin.

Ehkä tein jonkun järkevänkin hankinnan tai säästin pienen pesämunan, joka auttoi sittemmin omilleen muuttamisessa? En ole koskaan harrastanut törsäilyä, eikä totuttua useampi nolla tilin saldon perässä saanut päätäni kuitenkaan aivan sekaisin.

Sijoita kokemuksiin ja tulevaisuuteen

Jos ajassa voisi palata taaksepäin, olisin suunnitelmallisempi. En pidä omaan virkistysrahastoon sijoittamista lainkaan surkeana vaihtoehtona, mutta siihenkin olisi voinut budjetoida tietyn summan.

Koska nuoruutensa voi elää vain kerran, on ehdottoman tärkeää keskittyä myös kokemaan. Nautintoihin erikseen korvamerkittyä kahisevaa on sallittua laittaa kiertoon hyvällä omallatunnolla, kun talous on muutoin kunnossa.

Nuoruuden elämystoiminnan rahoittamisen ohella on kuitenkin fiksua suunnata katseensa myös tulevaisuuteen. Tämän päivän minä neuvoisikin kahdeksan vuoden takaista itseään ottamaan selvää, mitä kannattaisi tehdä sellaisilla rahoilla, joita ei tarvitse ihan heti: jakamaan eurot vaikkapa kulutettaviksi tarkoitettuihin ja säästöön laitettaviin varoihin. Rahoja voi laittaa sivuun esimerkiksi ASP-tilille tai indeksirahastoon.

Kylvämällä siemenen säästämiseen omien unelmien tavoittelu voi konkreettisesti alkaa. Haaveiletko esimerkiksi omistusasunnosta, urheiluautosta tai maailmanympärysmatkasta?

Pienelläkin summalla pääsee alkuun. Kun on lisäksi lupa hieman humputella, sentinvenyttäminen tuntuu hampaat irvessä kituuttamisen sijaan mielekkäältä unelmoinnilta.

Raha on parhaimmillaan pörssissä

Kunpa olisin sisäistänyt sijoittamisen hienouden uunituoreena ylioppilaana. Olen toki yhä nuori ja aika on puolellani, mutta jälkiviisasteluun taipuvaisena en voi olla harmittelematta sitä, minkälaisen salkun olisinkaan ehtinyt rakentaa, jos olisin ottanut ensiaskeleeni kohti vaurastumista jo vuosia aiemmin.

Mitä aikaisemmin aloittaa sijoitusuransa, sen parempi.

Jo pelkästään kertasijoituksena tuo lahjaksi saatu potti näyttäisi pörssissä aika hyvältä näin lähes vuosikymmenen korkoa kasvaneena.

Vielä järkevämpää olisi ollut summan hajauttaminen vaikkapa kymppeihin tai satasiin, joita olisi voinut ryhtyä sijoittamaan säännöllisesti tietyllä aikajänteellä.

Nuori sijoittaja pääseekin jo pelkällä kuukausisäästämisellä pitkälle. Lisäksi säännöllinen sijoittaminen opettaa talouden hallintaa ja antaa liikkumavaraa.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa ymmärtää säästämisen merkityksen, sitä viisaammin tullee toimimaan tulojensa suhteen myös tulevaisuudessa.

Joskus kuulee sanottavan, että menot kasvavat suhteessa tuloihin. Kun siirrytään työelämään ja päästään kiinni kesätyöansioita suurempiin kuukausipalkkoihin, houkutus laittaa rahat palamaan voi kasvaa palkkapäivänä ylitsepääsemättömäksi.

Etenkin kerskakulutuksen ja yltäkylläisyyden aikakautena tällainen ”tili tuli, tili meni” -meininki tuntuu valitettavan usein olevan sitä, että loppukuusta laskeskellaan senttejä muutaman viikon takaisten shoppailuhimojen kustannuksella.

Äärimmäisen pihiksi visukintuksi ei ole tarpeen ryhtyä, mutta pienellä nuukuudella voi saada ihmeitä aikaan. Sisäänrakennettuna ominaisuutena siitä hyötyy eri elämäntilanteissa.

Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta, että etenkin materian haalimisesta luopuminen on käänteentekevää. Nykyään ihastelen pätäkkää mieluummin pörssissä kuin ylläni.

Yksittäiset valinnat voivat tuntua mitättömiltä, mutta pitkällä tähtäimellä rahankäyttöpäätösten sarja tuottaa tulosta. Juhlahumussa seteleitä hypistellessä tekee taatusti mieli vaihtaa vaihdetta isommalle. Rellestys sallittakoon, mutta tavoitteet on syytä pitää mielessä.

Otsikossa esitettyyn kysymykseen minulla ei ole yhtä oikeaa vastausta. Kohtuus on mielestäni kaiken a ja o. Peräänkuulutan tässä(kin) maalaisjärjen merkitystä ja kultaista keskitietä.

On ihan ok juoda lahjarahat kurkusta alas valmistujaisbileissä tai ostaa niillä vaikka kaveriporukan siistein menopeli. Eletyn nuoruuden lisäksi vuosikymmenen vanhempi versio itsestä arvostaisi taatusti investointia tulevaisuuden isoihin hankintoihin.

Oli valitsemasi käyttökohde mikä tahansa, toivotan tsemppiä tulevaan.

Lämpimät onnittelut kovasta suorituksesta!

Lue myös tämä: Vain joka neljäs nuori tuntee korkoa korolle -ilmiön

Kommentoi
Ylös
>