Syksyn työmarkkinakierros alkaa siitä, mihin neuvottelut julkisen sektorin palkoista ja työehdoista päättyivät ennen lomia.
Kunta-alalle lakkoilla saadut uudet virka- ja työehtosopimukset muuttivat radikaalisti työmarkkinamaailmaa, akavalaisia edustavan neuvottelujärjestön JUKOn hallituksen puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoo.
Luukkainen puhui kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistoiminnan ja työelämän kaksipäiväisessä kehittämistapahtumassa Lappeenrannassa torstaina.
Luukkaisen mukaan julkisen sektorin karvaat muisto viimeisimmistä perinteisistä tupoista eli tulopoliittisista kokonaisratkaisuista merkitsevät sitä, että jatkossakaan keskusjärjestöjä tai muita sopimusaloja ei päästetä päättämään julkisalojen palkansaajien palkoista heidän itsensä puolesta.
Vanhaan ei ole paluuta, Luukkainen painottaa.
Kuntapalkansaajat tarvitsivat palkkaohjelmansa, Luukkainen kertoo. Toisin kuin yksityisellä sektorilla, kunnissa ei ole palkkaliukumia, joilla korjata palkkojen jälkeenjääneisyyttä suhteessa työn vaativuuden kasvuun tai verrattuna vastaavan vaativuustason töihin yksityisellä sektorilla. Myös kilpailu osaavista työntekijöistä kovenee.
”Mikään palkankorotusautomaatti ohjelma ei kuitenkaan ole, vaan isolta osin nimenomaan elinkeinoelämän perään kuuluttamaa paikallista sopimista, jossa kunkin alan palkkausongelmia pyritään täsmäkorjaamaan.”
Jos paikallinen sopiminen jää tuloksettomaksi, työnantaja voi päättää palkkaohjelman kohdentamisesta, Luukkainen toteaa. Uudet kuntasopimukset helpottavat erityisesti paikallisia ongelmia, kuten työvoiman saatavuutta.
Kunta-alan viisivuotinen palkkaohjelma alkaa ensi vuonna ja sen on määrä nostaa palkkoja yhteensä 5,1 prosenttia yli yleisen linjan.
Luukkainen muistuttaa, että myös valtion, kirkon ja yliopistojen palkansaajien toisen vuoden palkankorotuksista neuvotellaan syksyn ja talven aikana ja että alat katsovat jo syntyneen kuntaratkaisun suuntaan. Nämä neuvottelut koskevat yhteensä noin 132 000:ta palkansaajaa.
Vaikeudet kevään kunta-alan neuvotteluissa osoittivat sovittelujärjestelmän kaipaavan kipeästi päivitystä.
Luukkainen esittääkin yhteistä keskustelua, jossa kunta- ja hyvinvointialueiden ja muun julkisen sektorin kaikkien palkansaajien edustajien on oltava mukana alusta lähtien. Keskeinen rooli keskustelun käynnistäjänä on uudella valtakunnansovittelijalla.
Neuvottelujärjestöjen JUKOn ja JAUn (JHL, Jyty) ja Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n sopimat virka- ja työsopimukset vahvistettiin 8. kesäkuuta. Kolmivuotinen työrauha koskee noin 300 000:ta kuntapalkansaajaa. Tehy ja Super eivät ole mukana sopimuksissa.
Keskitetyillä palkkaratkaisuilla ja tulopoliittisilla kokonaisratkaisuilla on ollut Suomessa aiempina vuosina pitkät perinteet.
Tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa palkoista ja työehdoista sovitaan keskitetysti työntekijöiden ja työnantajien keskusjärjestöjen kesken niin, että myös maan hallitus osallistuu neuvoteluihin. Hallituksen mukanaolo tarkoittaa käytännössä sitä, että tupoon on sisältynyt usein hallituksen vero- ja sosiaaliratkaisuja. Keskitetyssä ratkaisussa hallitus ei ole mukana
Erityisesti työnantajapuoli on viime vuosina ajanut voimallisesti irtaantumista keskitetyistä ratkaisuista suosien liittokohtaisia ratkaisuja. Esimerkiksi metsäyhtiöt kokevat keskitetyt ratkaisut joustamattomiksi, koska yksittäisen metsäyhtiönkin sisällä on melko erilaisia toimialoja ja erityyppisiä työtehtäviä.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK linjasi joulukuussa 2016, ettei se voi enää jatkossa tehdä keskitettyjä palkkaratkaisuja.
