Kirjoitin yrittäjien eläkeuudistuksesta ensimmäisen jutun viime viikolla 27.7.2022.
Mennään syvään päähän. Lakiesitys ja eläkeuudistuksen puoltajat ottavat esille näkökohdan, jonka mukaan valtio tukee YEL-järjestelmää noin 400 miljoonalla eurolla vuodessa, hallituksen lakiesityksestä s. 12:
Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon. Valtionosuuden kasvu johtuu sekä nykyisten YEL-työtulojen alhaisuudesta että suurten ikäluokkien eläköitymisestä.
Samalla kuitenkin unohdetaan, mitkä ovat työttömyyden laajat kustannukset Suomessa. Ne ovat vuonna 2019 julkaistun, vuotta 2016 koskevan, tutkimuksen mukaan noin 11 miljardia euroa vuodessa. Korotukset pienyrittäjien eläkemaksuihin lisäisivät työttömyyttä, koska jo nyt monet yritykset ja yrittäjät elävät äärirajoilla. Suomessa on 210 000 YEL-vakuutettua yrittäjää. (s. 34)
Niin ikään unohdetaan ne yhteiskunnalle yrittäjyydestä tulevat moninaiset hyödyt, joihin viime kirjoituksessa viittasin:
…yrittäjä kuitenkin useimmiten maksaa – pienenkin – eläkkeensä itse, työllistää itsensä, mahdollisesti muita työntekijöitä osa- tai kokoaikaisesti, maksaa työnantajamaksuja, tilittää arvonlisäveroa myymistään tuotteista ja palveluista valtiolle, maksaa ansiotuloveroa, yhteisöveroa, muita veroja ja luo kysyntää toimittajayrityksilleen.
Suomessa YEL:n mukaan karttuneet eläkkeet rahoitetaan jakojärjestelmällä (lakiesitys s. 7), eli nykyiset yrittäjät maksavat eläkkeellä olevien yrittäjien eläkkeitä.
YEL-järjestelmä poikkeaa siten TyEL-järjestelmästä, joka on osittain rahastoiva. YEL-järjestelmässä kunkin vuoden eläkemenot ja hoitokulut rahoitetaan samana vuonna kerätyllä vakuutusmaksutulolla eli työelämässä olevat yrittäjät rahoittavat yhdessä valtion kanssa kulloinkin maksussa olevat eläkkeet.
Hallituksen esitys rajoittaa elinkeinovapautta
Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla.
Nyt hallituksen esitys lähtee arvottamaan elinkeinoja yksityisen sektorin eri toimialojen palkkatulojen mediaanien (keskimmäinen havainto) perusteella. Lakiesityksen juuri etääntyy todella kauas vapaasta markkinataloudesta.
Yrittämisen kustannus sidotaan välillisesti työehtosopimuksiin.
Hallituksen esityksen perusteluista, sivulta 15:
Työtulon vahvistettaessa käytettävä palkka tai korvaus määräytyisi yksityisen sektorin kyseisen toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkan perusteella. Tämän lisäksi eläkelaitos ottaisi huomioon muut yrittäjän työpanoksen määrää, yrittäjätoiminnan laajuutta, yrittäjän ammattitaitoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa kuvaavat tiedot.
Minusta raportti on joissakin kohdin todella kaukana todellisuudesta, sivulta 16:
Työtulojen odotettavissa oleva yhdenmukaistuminen vaikuttaa yritysten väliseen kilpailuun ja yrittäjänä tai työntekijänä tehtävän työn kilpailuasetelmaan. Ehdotetut muutokset parantavat yrittäjien ja palkansaajien välistä yhdenvertaisuutta.
Tämä voi ehkä päteä joissakin erikoistapauksissa, mutta valtaosalla toimialoista isommilla yrityksillä on isot mittakaavaedut niin markkinoinnissa, logistiikassa, tuotannossa kuin muillakin liiketoiminnan osa-alueilla. Esimerkiksi yrityksen arvonmäärityksessä se huomioidaan pienyrityksen isompana riskisyytenä ja riskipreemiota, matalampina arvostuskertoimina.
Miten kilpailuasetelmaa tasataan sillä, että pienyrittäjien kustannuksia nostetaan?
Jokainen yritys on yksilö ja on todella haastavaa ja erikoista lähteä mitoittamaan eläkekustannuksia ammatin tai toimialan perusteella.
Yhteiskunnan tehtävä ei ole säätää keinotekoisesti erisuuria kustannuksia eri liiketoimintojen harjoittamiseen. Se rajoittaa kilpailua ja elinkeinon harjoittamisen vapautta.
Ei huomioida omaehtoista varautumista
Minusta on hölmöläisten hommaa, että eläkeyhtiöt perustaisivat ”virkamiesarmeijan” väittelemään yrittäjien kanssa siitä, mikä on heidän oikea työtulonsa ja siten eläkemaksujen taso. Se vie aikaa ja resursseja kaikilta osapuolilta. Hallituksen esitys, s. 27:
Lainmuutoksilla lisätään eläkelaitoksille velvoitteita, joita niillä ei tällä hetkellä ole. YEL-työtulojen säännönmukainen tarkistaminen lisäisi eläkelaitosten käsittelytyötä, mikä edellyttää tarvittavien lisäresurssien osoittamista. Eläkelaitokset ovat arvioineet, että toimeenpanon osalta perustamiskustannukset ovat noin 2-3 miljoonaa euroa.
Lopputulos on se, että itsensä työllistävä yrittäjä syöttää lisää rahaa järjestelmään, jossa pääoma palautuu eläkkeelle jäämisen jälkeen noin 16 vuodessa takaisin yrittäjälle, jos hän (ja järjestelmä) on vielä hengissä. Suomessa eläkeikä on tällä hetkellä 65 vuotta, joten 81-vuotiaana yrittäjä saanee oman pääomansa takaisin. Reaalituotto tai mahdollinen ”vakuutuksen turva” tulevat sen jälkeen.
Toki YEL suojaa myös työkyvyttömyyden ja sairauden varalta. Kaikki yrittäjät eivät näitä elementtejä käytä tai tunne, ja yhtä lailla elämänmuutoksia vastaan voidaan suojautua muilla tavoin. Eläkeyhtiöillä on varmasti parantamisen varaa tiedottamisessa – sen viestimisessä, mitä turvaa vakuutettu eri tilanteissa saa eri YEL-vakuutuksen tasoilla tai ilman sitä.
Pelkkä kolmen vuoden välein lähetettävä vuositason eläkekertymä (työeläkeote), jota sitäkään kaikki eivät ymmärrä, ei riitä.
On erikoista, että eläkeuudistus ei huomioi yrittäjän yksilöllistä omaehtoista varautumista ja vakuuttamisen tarvetta tästä näkökulmasta. Esimerkiksi jokaisessa lainanhakupäätöksessä pankki arvioi asiakkaan tulot, velat, omaisuuden ja lainanhoitokyvyn.
Julkisuudessa paljon esiinnostettu alivakuuttamisen käsite on harhaanjohtava tilanteessa, jossa yrittäjä on omaehtoisesti varautunut todellisten työtulojen loppumiseen tai pienentymiseen.
Kuinka maksuja nostettaisiin?
Lakiehdotus (s. 34) lähtee siitä, että eläkelaitos tarkistaisi ”vuoden 2023 loppuun mennessä niiden yrittäjien työtulot, joilla työtulo on alle 15 000 euroa, ellei yrittäjän työtuloon ole tehty tarkistusta muulla perusteella viimeisen kolmen kalenterivuoden aikana”.
Edelleen 15 000-25 000 euron YEL-työtulot tarkistettaisiin vuoden 2024 loppuun menneessä ja yli 25 000 euron vuotuiset työtulot vuoden 2025 loppuun mennessä.
Maksujen korotuksen tasoa voi arvioida seuraavasta, hallituksen esitys, s. 17:
Vuonna 2019 kaikkien kokoaikaisten palkansaajien mediaanipalkka oli 39 000 euroa vuodessa. Vuonna 2019 yrittäjien vahvistettujen YEL-työtulojen mediaaniarvo oli 19 000 euroa. Mediaaniarvot eivät ole suoraan vertailtavissa, koska yrittäjissä on mukana myös osa-aikaisia yrittäjiä.
On kuitenkin perusteltua olettaa, että YEL-työtulot ja siten myös YEL-vakuutusmaksut tulevat nousemaan. Yksilötasolla työtulojen nousulla on näin ollen vaikutusta myös yrittäjäkotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja työmarkkina-asemaan sekä kulutus- ja säästämiskäyttäytymiseen.
Minimi YEL-työtulo on tällä hetkellä 8 260 euroa vuodessa ja sitä vastaavat eläkemaksut 1 990 euroa. Jos YEL-työtulona sovellettaisiin palkansaajien mediaanipalkkaa, eläkemaksu olisi 9 400 euroa vuodessa. Teoriassa kuukausimaksu nousisi 166 eurosta 780 euroon!
Eläkemaksujen kertakorotukselle on suunniteltu katto, sivulta 35:
Vuotuista työtuloa voitaisiin nostaa heillä (joilla on jo YEL-vakuutus) korkeintaan 8000 eurolla tai 20 prosenttia riippuen siitä, kumpi tarkoittaisi suurempaa muutosta työtuloon.
Työtulon alarajalle vahvistettu työtulo voisi nousta ensimmäisessä työtulon tarkistuksessa siten korkeintaan noin 16 262 euroon vuoden 2022 tasossa, jolloin vakuutusmaksu nousisi keskimäärin enintään 170 eurolla kuukaudessa vuotuisesta vakuutusmaksusta laskettuna.
Sekin on todella massiivinen 100 prosentin korotus ja kaataa toteutuessaan yrityksiä lakoon kuin rankkasade viljaa.
—
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.
—
Summa summarum – hölmöläisten hommaa
Hallituksen esitys kokonaisuutena on kuin norsunluutornissa tehty kirjoituspöytätyö täysin etäällä yrittämisen arjesta ja yrittämisen yhteiskunnallisista hyödyistä.
Hallituksen esitys sinällään on melko informaatiopitoinen, mikä on hyvä asia.
Eläkejärjestelmä näyttäytyy jäykkänä järkäleenä, joka ei välitä eikä haluakaan välittää yrityksistä yksilöinä tai yrittäjien omaehtoisesta varautumisesta muuttuviin elämäntilanteisiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön vahvasti eläkeyhtiöiden tuella ajamasta uudistuksesta tulee mieleen sama hölmöläisten homma, jossa isoimmat suomalaiset eläkeyhtiöt ovat viimeisten 10 vuoden aikana luopuneet kotimaan sähkönsiirtoverkkojen omistamisesta ja myyneet niitä ulkomaille, eniten tarjoavalle.
Kauppalehden pääkirjoitus tarjoaa minusta hyvän ratkaisumallin yrittäjien eläketeemaan ja myös taustoittaa asiaa.
Yksi malli olisi, jossa pakollisen vakuuttamisen alarajan yläpuolella yrittäjällä on täysi vapaus valita eläke- ja vakuutusturvansa taso ja hoitaminen – riskeineen. – Kauppalehti 1.8.2022
Suomen Yrittäjät on ottanut aktiivisesti kantaa uudistukseen muun muassa kritisoimalla sitä, että mediaanipalkka on huono kriteeri YEL-työtulon määrittämiseen, vrt. artikkeli 29.7.2022.
Yksittäisten yrittäjien huolesta kertoo se, että viime torstaina 28.7.2022 yksinyrittäjä ja elinkeinonharjoittaja Liisa Hanénin käynnistämä, hyvin perusteltu adressi ”Vaadimme hallituksen yrittäjän eläkelain muutosta koskevan esityksen (HE 102/2022 vp) kumoamista ja uudelleenkäsittelyä” oli kerännyt maanantaiaamupäivään 1.8. mennessä yli 53 000 allekirjoitusta.
—
Aiempi juttu teemasta, osa 1, julkaistiin SalkunRakentajassa 27.7.2022.
Kaiken pahan lisäksi asiassa on tyystin unohdettu ne tuhannet suomalaiset paluumuuttajat, jotka ovat perustaneet alivakuutetun yrityksen, jotta voisivat asua maassa tilapäisesti (yleensä alle 5-vuotta) etätyöläisinä ja huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaa, joista hyvinvointivaltio ei kykene säädyllisesti huolehtimaan. Monet heistä, tai meistä – koska itsekin kuulun tähän ryhmään – suunnittelevat maasta uudelleen poismuuttoa mm. korkean verotuksen tähden, mutta sietävät tilapäisesti huonon tilanteen vanhempiensa vuoksi. Nyt tulevat YEL muutokset lisäisivät pakollisia yhteiskunnallisia maksuja yli kymmenellä tuhannella vuodessa pitkällä tähtäimellä, ja siten pakottavat meidät muuttamaan Suomesta suunniteltua aiemmin. Suomella on muutenkin suuria vaikeuksia haukutella hyvätuloisia suomalaisia jäämään tai muuttamaan Suomeen ja tämä lakimuutos tekisi tilanteesta entistä hankalampaa. Jo nyt Suomen tiukat verolainsäädännöt tekevät lähes kaikesta kansainvälisestä verosuunnittelusta veronkiertoa, mikä ajaa tämän porukan sinne 40-50+% tulo- ja kunnallisveroa maksavien ryhmään, kun lähtömaassa olimme tottuneet 10-40 prosenttiyksikköä pienempään tulo- ja kunnallisverotukseen. Täysin katastrofaalinen tilanne, mikä aikaistaa hyvinvointivaltio konkurssia entisestään.
Entäs me nykyiset yrittäjät ja aiemmat palkolliset, joille työuralta on jo kertynyt reilusti takuueläkkeen ylittävä TyEL-eläke? YEL ylipäätänsä näyttäytyy pelkkänä verona, jolle ei saa mitään käytännön hyötyä. Mikäli uhkakuva realisoituu ja tämä sakko moninkertaistuu, moni yritystoiminta päättyy tai siirtyy mahdollisuuksien mukaan ulkomaille.
Hyviä näkökulma Jukka ja Pablo.
Pablolle, käsittääkseni jos on kertynyt esim. aiemmassa elämässä työntekijän TyEl-eläkettä, YEL kertyy sen päälle siinä suhteessa kuin YEL:iä maksaa. Eli ei mene täysin ”Kankkulan kaivoon”, mutta suunniteltu YEL-uudistus esitetyllä toteutustavalla on yhtä kaikki kritiikille altis.
TyEL:istä n. 3/4 maksaa työnantaja ja 1/4 työntekijä. Yrittäjä (tai yritys) maksaa YEL:insä kokonaan itse. Sekä työntekijä että yrittäjä (tai yritys) voivat vähentää maksun verotuksessaan. YEL-viidakossa on erikoista myös se, että pienituloinen yrittäjä hyötyy kotitaloutensa verotuksessa huomattavasti siitä, jos hänellä on suurituloinen puoliso – verrattuna tilanteeseen, jossa suurituloista puolisoa ei ole. Yrittäjän YEL voidaan vähentää puolison verotuksessa, jolloin maksukuormitus kahdella eri pienituloisulla yrittäjillä on aivan erilainen parempiosaisemman hyväksi.