Missä inflaatio, siellä myös shrinkflaatio. Shrinkflaatio on hitusen salakavala keino pitää tuotteiden hinnat aisoissa inflaation aikana.
Näinä aikoina, kun inflaatio jyllää ja ostoskorin hinta tuntuu kasvavan jokaisen kauppareissun jälkeen, kuluttajan kannattaa seurata tarkasti myös ostoskorin painoa. Siinä missä monien tuotteiden hinnat nousevat, toiset tuotteet ratkaisevat kasvavien kustannusten mukanaan tuoman ongelman pienentämällä pakkauskokoja.
Kun tuotteen koko pienenee, mutta hinta pysyy kuitenkin samaan aikaan alkuperäisenä, puhutaan tästä ilmiöstä nimellä shrinkflaatio. Ilmiö on tuttu monille kuluttajille, vaikkakin sen nimeä harvemmin tunnetaan.
Toblerone kuuluisa esimerkki
Yksi tunnetuimpia esimerkkejä shrinkflaatiosta on noin kymmenen vuoden takaa, kun makeisvalmistaja Toblerone päätti kasvattaa suklaapalojensa välissä olevaa tyhjää tilaa. Tällä ratkaisulla Toblerone sisälsi aiempaa vähemmän suklaata, jolloin se oli halvempi valmistaa.
Tobleronen kohdalla muutos oli myös siinä mielessä salakavala, että pahvisiin kääreisiin paketoituna muutosta ei voinut havaita paljain silmin. Pakkaus näytti ulkoisesti aivan samalta kuin ennenkin, mutta tuotteen paino oli pudonnut 200 grammasta 170 grammaan. Pakkauksessa ei myöskään mainittu sanallakaan tuotteen uudesta muodosta.
Muutos oli siinä mielessä ilmeisen onnistunut, että Toblerone toisti tempun vielä muutama vuosi myöhemmin, jolloin tuotteen paino keveni 150 grammaan. Myöhemmin suklaabrändi palautti myös 200 grammaisen tuotteen takaisin valikoimaan, mutta alkuperäistä hintaa kalliimmalla.
Shrinkflaatiossa myydään ilmaa
Kärjistäen sanottuna shrinkflaatiossa myydään kuluttajalle ilmaa hinnan pysyessä samana. Se on usein kuitenkin vähemmän närkästystä herättävä tapa, sillä sen huomaaminen vaatii hinnannousuun verrattuna tavallista enemmän tarkkaavaisuutta.
Siinä missä tuotteen nousevan hinnan huomaa yleensä viimeistään kasvavasta kauppalaskusta, aiempaa pienempää tuotetta ei välttämättä huomaa yhtään mistään. Esimerkiksi edellä mainitussa Toblerone-esimerkkissäkin patukassa olevien suklaapalojen määrä pysyi samana, joten harjaantumattomalta kuluttajalta saattaa hyvinkin jäädä huomaamatta pienempi palakoko.
Oikeastaan ainoat tavat huomata skrinkflaatio liittyy pakkauskokojen painojen muistamiseen, tai vaihtoehtoisesti kilohintojen seuraamiseen. Mikäli tuotteen hinta pysyy samana, mutta pakkauksen paino kevenee, nousee tuotteen kilohinta väkisinkin. Tästäkin syystä omia menojaan seuraavan kuluttajan on tärkeää tutkailla tuotteiden kilohintoja.
Shrinkflaatio ei tuo aina haluttua tulosta
Vaikka shrinkflaatio on yksi jokseenkin huomaamaton tapa taistella inflaatiota ja nousevia hintoja vastaan, ei sen käyttö ole siltikään täysin ongelmatonta, vaan perinteinen tuotteen hintojen nostaminen voi kuitenkin lopulta olla kaikista helpoin ja selvin tapa ratkoa ongelmia.
Kuten Toblerone-esimerkkikin sen kertoo, monet kuluttajat kokevat tulleensa huijatuksi, kun tuotteen kokoa pienennetään kaikessa hiljaisuudessa. Toiminnasta voi siis aiheutua kauaskantoisia mainehaittoja, joista yhtiön voi olla jälkikäteen vaikea päästä eroon.
Nimenomaan Toblerone-esimerkkiin viitaten toinen ongelma voi olla logistinen. Periaatteessa pienenevän tuotteen logististen kustannusten tulisi pienentyä niin ikään, sillä fyysisesti pienempiä tuotteita on mahdollista pakata entistä enemmän matkaan – ainakin niissä tapauksissa, missä myös pakkauksen kokokin pienee.
Koska Toblerone ei muuttanut lainkaan pakkauksensa kokoa, ei itse tuotteen pienentäminen tuonut sille kuitenkaan minkäänlaisia logistisia hyötyjä, joita olisi ehkä voitu saada myös pakkauksen pienentämisellä. Shrinkflaatiossa myydään tunnetusti ”ilmaa”, ja tämä ilma pitää usein myös logistiset kustannukset korkeina, mikä ei ole välttämättä paras malli näin vihreiden arvojen aikakautena.
