Yrittäjyys

Ministeri puolustaa hallituksen kiisteltyä YEL-uudistusta

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen
Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen. Kuvaaja: Lauri Heikkinen / valtioneuvoston kanslia.

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkisen mielestä yrittäjien eläketurvan uudistaminen on tarpeellista monestakin syystä.

Marinin hallituksen esitys yrittäjien eläketurvan muutoksista on herättänyt laajasti keskustelua.

Esityksen mukaan eläkelaitoksen tulisi kolmen vuoden välein tarkastaa yrittäjän YEL-työtulo. Esityksessä ei olla muuttamassa YEL-työtulon määräytymisperustetta, vaan eläkelaitoksen pitää jatkossakin vahvistaa työtuloksi palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittäjätoimintaa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon henkilö.

Lakia ollaan kuitenkin täsmentämässä sen osalta, miten vastaavan ammattitaidon omaavan henkilön palkka tulisi arvioida.

Lakiin ehdotetaankin säännöstä yksityisen sektorin mediaanipalkan ottamisesta työtulon määrittämisen lähtökohdaksi. Eläkelaitoksen pitäisi lisäksi ottaa huomioon kaikki yrittäjän työpanoksen määrästä kertova tieto.

Suomen Yrittäjät on katsonut, että alan palkkataso ja yrittäjän työmäärä ovat jo voimassa olevan lain mukaan keskiössä työtuloa lain mukaisesti määritettäessä, joten kyseessä on lähinnä täsmennys.

”Olemme olleet silti huolissamme esityksen perusteluista ja vaatineet niiden täydentämistä siten, ettei mediaanipalkkaa ryhdytä soveltamaan yksisilmäisesti ja sillä tavalla, ettei toimialan erikoispiirteitä huomioitaisi”, johtaja Janne Makkula Suomen Yrittäjistä sanoo.

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen puolestaan toteaa Twitterissä, etteivät hallituksen kaavailemat muutokset lisää yrittäjien luottamusta YEL-järjestelmään.

Perustuuko YEL-työtulosta käytävä keskustelu virheellisiin käsityksiin?

Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Sarkkinen puolustaa kolumnissaan yrittäjien eläkelain muutosesitystä.

Ministerin mielestä kyseessä on melko pieni muutos suhteessa voimassa olevaan lainsäädäntöön. Hänen mielestään julkisessa keskustelussa on muodostunut virheellinen käsitys, jonka mukaan työtulon määritys perustuisi esityksessä vain toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaan ja voisi sitä kautta johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin.

”Pitkään jatkuneen valmistelun kuluessa ei ole löytynyt mitään yksiselitteistä kriteeriä, johon työtulo olisi perusteltua kytkeä, eikä esityksessä myöskään ehdoteta säädettäväksi mediaanipalkkaa ainoaksi tällaiseksi tekijäksi”, Sarkkinen toteaa.

Laissa säädettäisiin myös muista tiedoista, jotka eläkelaitos ottaa huomioon työtuloa vahvistaessaan. Näitä olisivat ministerin mukaan tiedot yrittäjän ammattitaidosta, kokemuksesta sekä muusta yrittäjätoiminnan laadusta ja laajuudesta.

”Selvityksenä voidaan ottaa huomioon esimerkiksi tietoja yritystoiminnan kausiluonteisuudesta tai ympärivuotisuudesta, koko- tai osapäiväisyydestä, työntekijöiden määrästä, liikevaihdosta tai muista seikoista, joilla voi olla merkitystä työpanoksen taloudellisen arvon määrittämisessä”, Sarkkinen toteaa.

Tällaisia muita tietoja olisivat esimerkiksi viikkotyötuntien määrä, yritystoiminnan harjoittaminen sivutoimisena kokoaikaisen palkkatyön ohella sekä saadut tai arvioidut vuotuiset työkorvaukset tai laskutuspalveluyrityksen kautta laskutetut palkkasuoritukset. Myös yrittäjä itse voi antaa edellä kuvattua tietoa ja selvitystä omaa yrittäjätoimintaansa koskien.

Ministerin mukaan YEL-työtulo voidaan siis vahvistaa myös toimialan kokoaikaista työtä tekevien mediaanipalkkaa matalammaksi tai korkeammaksi.

”Koska yhtä, kaikille yrittäjille poikkeuksetta sopivaa työtulosääntöä ei ole, eläkelaitoksen tulisi esityksen mukaan käyttää työtulon vahvistaessaan kokonaisharkintaa ja ottaa huomioon tasapainoisesti kaikki sillä olevat ja sille esitetyt tiedot. Huomattava on myös, että työtulon määritelmä ei muutu nykyisestä”, Sarkkinen toteaa.

Muutoksilla puututaan alivakuuttamiseen

Viime aikoina on julkisessa keskustelussa myös kyseenalaistettu koko YEL-uudistuksen tarpeellisuus.

Sarkkinen perustelee muutoksen tarpeellisuutta sillä, että yrittäjien työtulon arviointiin on toimeenpanossa muodostunut käytäntöjä siten, että työtuloa ei ole arvioitu työpanoksen mukaisesti ja yrittäjän työtulo on vahvistettu ainoastaan yrittäjän ilmoituksen mukaisena, vaikka työtulon vahvistaminen on jo nykylain mukaan eläkelaitoksen tehtävä.

Työtuloa ei myöskään ole tarkistettu säännöllisesti, vaikka on Sarkkisen mukaan selvää, että työuran aikana työtulot voivat muuttua.

Tästä on seurannut eläkkeiden alivakuuttaminen yrittäjien keskuudessa.

”Tämä on johtanut ilmiöön, jossa työtulon taso ei ole aina vastannut todellista työpanosta ja ansioita, ja tähän puuttumista myös Finanssivalvonta on edellyttänyt”, ministeri toteaa.

Sarkkisen mielestä alivakuuttaminen johtaa monenlaisiin ongelmiin, joista ilmeisin on yrittäjien heikoksi jäävä eläke- ja muu sosiaaliturva.

Alivakuuttaminen on ministerin mielestä ongelma myös julkisen talouden näkökulmasta.

”Valtionosuus YEL-järjestelmään on kasvanut merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2010 valtionosuus oli 96,6 miljoonaa euroa ja määrä on kasvanut vuoteen 2020 mennessä 349 miljoonaan euroon. Jos alivakuuttamiseen ei puututa, tulee valtionosuus edelleen kasvamaan voimakkaasti tulevina vuosikymmeninä. Tämä aiheuttaa lisäpainetta valtion talouden sopeutustoimiin ja veronkorotuksiin.”

Ministerin näkemyksen mukaan yrittäjätyön vakuuttamisen tasolla voi olla vaikutusta myös työmarkkinoiden rakenteeseen työn hinnoittelun kautta, jos yrittäjien työtä vakuutetaan jatkuvasti ja laajamittaisesti työntekijän vastaavaa vakuuttamista alhaisemmalla tasolla.

Alivakuuttaminen voi myös vinouttaa yrittäjien välistä kilpailuasetelmaa, jos samoilla markkinoilla toimivat yrittäjät hakevat kilpailuetua pienentämällä eläkevakuutusmaksuja, on toistenkaan yrittäjien vaikea maksaa asianmukaisia maksuja.

”On siis reilun kilpailun näkökulmasta suotavaa, että eläkevakuutusyhtiöt soveltaisivat lakia kuten on ollut tarkoitus”, Sarkkinen perustelee.

Lue myös nämä:

Eläkeala kaataa kylmää vettä yrittäjän niskaan, osa 1/2

Eläkeala kaataa kylmää vettä yrittäjän niskaan, osa 2/2

2 kommenttia

2 kommenttia

  1. Eini

    3.8.2022 at 05:44

    Kumpa tällasella rakennusalan pienyrittäjällä oliski varaa ensinnäki maksaa itelle työpanoksen mukaista palkkaa,ja sitten vielä sen mukasta eläkettä. Mutta kun on maksanut työntekijöiden palkat,tyel maksut,sairasvakuutusmaksut,alvit,dieselit,pakolliset vakuutukset,pakolliset kortit,pakolliset suojavarusteet,työkalut,pieleen menneet urakat,parkkimaksut(sekin helposti keskusta-alueella työskennellessä satoja euroja kuussa) ,taval ihmistä kalliimmat puhelinliittymät,netit,kirjanpidon ym ym,nii firman tilillä ei yksinkertasesti ole rahaa semmoseen.Hintoja ei voi nostaa samaan tahtiin kuin hinnat nousee,ja jos oot ”liian kallis”,niin aina löytyy joku muu tekeen sun hommat.Ja siellä voi nyt näsäviisaat sanoa,että sitten kannattais firma lopettaa,jos ei se kannata,mut tämmösiä firmoja on paljon ja meidän persaukisten pienyrittäjien niskalimalla tää rakennusala pyörii. Mielummin maksan työntekijöiden palkat ja laitan itelle sit vaan sukanvarteen sillon tällön,kun maksan ylikallista vakuutusta sen varalta,että ehkä hyvällä tuurilla elän eläkeikään asti. Tai voihan se olla et oon vaan niin tyhmä,etten ymmärrä.Ehkä Sarkkinen vois tulla tuuraan minua pariksi viikoksi,kattoo mun kirjanpidon läpi ja sit kertoo mulle mistä me laitetaan rahat siihen todellisen työpanoksen mukaiseen yel:liin.

  2. Nykyajan mäkitupalainen

    3.8.2022 at 12:33

    Keskusteluissa ei ole juuri tuotu esiin sitä tosiseikkaa, että YEL:iä joutuvat maksamaan myös lukuisat freelancerit, jotka eivät edes ole yrittäjiä. Toimittajat, kustannustoimittajat, kääntäjät, kulttuurialojen keikkatyöläiset, näyttelijät… Tällä porukalla ei ole minkäänlaista neuvotteluvaltaa saamiinsa palkkioihin, koska kollektiivista neuvotteluoikeutta ei (tietenkään) ole. Tästä ”yrittäjä”porukasta ollaan huolissaan vain silloin, kun ollaan saamapuolella.

    Ihmetyttää sekin, mihin ihmeen mediaaniin eri alojen freelancereiden tulot suhteutetaan. Onko kirjallisuuden kääntäjä esimerkiksi kirjastonhoitaja (kirja-ala)? Läheltä seuranneena voin sanoa, että esim. kustannustoimittaja muuttuu keskituloisesta köyhäksi, kun hän tekee samaa työtä freekkuna, mutta ilmeisesti silti pitäisi maksaa YELiä tuloista vakituisen kollegan mukaan. Sama pätee freetoimittajiin. Journalistiliiton Free-osasto onkin ottanut kantaa täällä: https://www.freet.fi/wp-content/uploads/2022/06/SFJ-lausunto-yrittajan-elakelaista-09062022.pdf

    Tällä uudistuksella on erittäin vaikeita seurauksia hyvin monille ihmisryhmille, ei pelkästään oikeille yrittäjille. Myös niille pienituloisille kulttuurialan toimijille, joista Vasemmistoliitto on ennen ollut niin huolissaan. Häpeä, Hanna Sarkkinen!

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ylös