Osakemarkkinat ovat olleet viime vuosina todellinen menestystarina.
Helsingin pörssi on noussut viimeisen 10 vuoden aikana 57 prosenttia ja viimeisen viiden vuoden aikana 12 prosenttia. USA:ssa kasvu on ollut selvästi väkevämpää, kun esimerkiksi S&P 500 -indeksi on noussut 64 prosenttia.
Osakkeet ovat siis jaksaneet kivuta niinäkin vaikeina vuosina, joihin on mahtunut koronakriisi, Ukrainan sota, kohonnut inflaatio ja energiakriisi.
Tämä on kuitenkin vain puolitotuus.
Osakkeiden tuottoon vaikuttaa kurssinousun lisäksi tietysti myös osingot. Kun huomioidaan osinkojen vaikutus, nousee Helsingin pörssin viiden vuoden kokonaistuotto ennen veroja ja kuluja 38 prosenttiin.
Jenkkiosakkeet eivät perinteisesti ole yhtä anteliaita osingonmaksajia kuin kotimaiset pörssiyhtiöt, mutta ne jakavat voittojaan omistajille usein ostamalla omia osakkeitaan. Molemmilla tavoilla yritykset palkitsevat omistajiaan.
Osinkojen maksu ja omien osakkeiden ostot kuitenkin vähentävät yrityksen omaa pääomaa eli arkisemmin sanottuna nettovarallisuutta. Ei siis ole itsestään selvää, että voittojen jakaminen osinkoina omistajille on omistajan etu.
Keskeinen kysymys kärsivällisen, pitkäjännitteisen osakesijoittajan kannalta onkin, mistä tuotto pitkällä aikavälillä syntyy?
Osakesalkun tuoton osatekijät
Seligsonin salkunhoitaja Kare Hallamaa toteaa Seligsonin puolivuotiskatsauksessa, että hajautetun osakesalkun tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä yhtä kuin nimellinen talouskasvu lisättynä osinkotuotoilla ja vähennettynä kuluilla.
Nimellinen talouskasvu voidaan sitten vielä jakaa inflaatioon ja yritysten tuloskasvulla mitattuun reaaliseen talouskasvuun.
Hallamaan mukaan Yhdysvalloissa vuosina 1971-2021 S&P 500 -osakeindeksi on tuottanut keskimäärin noin 11 prosenttia vuodessa, olettaen että saadut osingot sijoitettiin aina saman tien takaisin indeksin mukaisiin osakkeisiin.
Hallamaa jakaa tuon 11 prosentin tuoton neljään osatekijään: inflaatioon, pääomien palautukseen (joko osinkotuottona tai omien osakkeiden ostona), yritysten tuloskasvuun ja arvostuskertoimien kasvuun.
Vuosittainen kuluttajahintojen inflaatio on Yhdysvalloissa ollut kyseisellä 50 vuoden ajanjaksolla keskimäärin 3,9 prosenttia vuodessa. Osinkotuotot ja osakkeiden takaisinostoista saadut tuotot ovat puolestaan olleet noin 4,0 prosenttia vuodessa.
Reaalitalouden keskimääräinen kasvu, mitattuna yritysten tuloskasvulla, on ollut noin 2,3 prosenttia vuodessa.
Kaikki edellä mainitut tekijät yhteensä tekevät noin 10,5 prosenttia, eli ne selittävät suuren osan 11 prosentin vuosituotosta. Jäljelle jäävä 0,5 prosenttia selittyy osakkeiden arvostustason nousulla.
Hallamaan keräämät luvut johtavat mielenkiintoisiin johtopäätöksiin.
Ensinnäkin arvostuskertoimen muutoksen vaikutus on muihin tekijöihin verrattuna hyvin alhainen. Se on kuitenkin se osa osakkeiden hintamuutosta, joka selittyy lyhyen tähtäimen osakkeiden spekulaatiolla.
Hallamaan mukaan arvostuskertoimien tuoma osuus sijoittamisen kokonaistuotosta pienenee kuitenkin sitä mukaa, mitä pidempi aikahorisontti otetaan tarkasteluun, ja on vuosikymmenien jaksolla varsin vähäinen.
Arvostuskertoimen tuotto on spekulatiivista
Mikä siis on todellinen avain pitkäaikaisten sijoitusten tuottoon. Vastaus on yksinkertainen: osingot.
”Loppujen lopuksi osakesijoittajan todellisen tuoton lähde on siis osingoissa. Sijoittajat yhteensä eivät saa osakkeistansa muuta varsinaista tuottoa kuin osinkoja, jotka siis teknisesti voidaan jakaa myös osakkeiden takaisinostoina, vaikka nimelliseen kasvuun vaikuttavat monet muutkin tekijät”, Hallamaa toteaa.
Hallamaa muistuttaa, että yksittäinen sijoittaja voi toki joskus hyötyä muita enemmän arvonnousustakin, mutta silloin jonkun pitää siitä maksaa eli hävitä markkinatuotolle.
”Ja tässä mennäänkin sitten taas jo sinne pelaamisen puolelle”, hän muistuttaa.
Jos sijoittaja on mukana markkinoilla hajautetusti ja pitkäjänteisesti, kaikkien talouden sykleihin kuuluvien suhdanteiden yli, saa noin 100 prosenttisella varmuudella sijoituksilleen arvonnousua, Hallamaa uskoo.
”Osakehan edustaa omistusosuutta yrityksen liiketoiminnasta ja pitkällä aikavälillä osakkeiden tuotto vastaa yritysten liiketoiminnan tuottoa.”
Osinkojen kohdalla on kuitenkin muistettava, että maksetut osingot usein laskevat yrityksen kurssinoteerausta. Alhaisemmat osingot eivät siis välttämättä tarkoita alhaisempaa tuottoa, jos vastaavasti kurssinousu on korkeampi.
Joka tapauksessa on selvää, että yritysten tuloskasvu tarjoaa myös sijoittajalle pitkän päälle tuottoa – joko osinkoina tai osakkeen arvonnousuna.
