Kumppaniblogit

Taloudellista osallisuutta edistetään kielitietoisuudella

Kielitaidolla on tiettävästi merkittävä rooli yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Myös taloudellisen osallisuuden toteutumista on syytä tarkastella kielitietoisesta näkökulmasta.

Osallisuus on laaja käsite, jolla tarkoitetaan muun muassa kokemusta vaikuttamisen mahdollisuuksista, yhteisöön kuulumisesta, kuulluksi tulemisesta, hyvinvoinnista ja tasavertaisuudesta.

Taloudellinen osallisuus määritellään Takuusäätiön sivuilla oman talouden hallintaa koskeviksi mahdollisuuksiksi, tiedoiksi ja taidoiksi, joiden pohjalta yksilö kykenee toimimaan itsenäisesti. Keskeistä taloudellisessa osallisuudessa ovat saavutettavissa olevat ja eri osapuolten eduksi toimivat, erilaisia elämäntilanteita huomioivat ratkaisut taloudellisissa ongelmissa.

Tällainen taloudellisen toimintakyvyn vahvistaminen lisää kansalaisten taloudellista hyvinvointia ja vakauttaa näin koko yhteiskuntaa.

Kielitaito avaa oven mahdollisuuksien maailmaan

On valitettavaa, että kielellisten taitojen riittävyyttä tunnutaan pidettävän perusolettamuksina, vaikka juuri niitä tulisi kehittää osallisuuden tukemiseksi. Tietoa rakennetaan pitkälti kielen avulla. Kielitaito onkin sosiaalista pääomaa, joka avaa ovia yhteiskunnan eri osa-alueille ja purkaa eriarvoisuutta.

Jos taas kielelliset valmiudet ovat heikolla tasolla, erityisesti ymmärtämiseen liittyvät ongelmat sulkevat yksilön herkästi yhteisön ulkopuolelle. Puutteellinen kielitaito siis haittaa osallisuuden kokemista ja lisää syrjäytymisen riskiä, myös talouden osalta.

On selvää, että yhteiskunnan kieliasenteiden ohjailemilla kielitietoisilla ja -poliittisilla toimilla edistetään osallisuutta, mutta asiaa kannattaa pohtia myös ruohonjuuritasolta käsin. Kyse on etenkin puhekulttuurisista arvoista.

Olen ennenkin kirjoittanut talousalan kielen vaikeaselkoisuudesta, joten ei paneuduta kyseiseen aiheeseen tämän enempää, mutta todettakoon, että talouden viitekehyksessä kielellinen puoli on perinteisesti jäänyt vähemmälle huomiolle ja kielikäsitykset käyttöaloineen kovin kapeiksi. Kielenkäyttötavat ja merkitykset ovat ideologisesti rakentuneita.

Perheessä käytetty kieli on yhteydessä taloustaitoihin

Kielitietoisissa toimissa ei ole kyse ainoastaan vieraskielisyyden tai kielellisten vaikeuksien olemassaolon tiedostamisesta. Nostankin tässä kontekstissa kiinnostavaksi aspektiksi kaksi- ja monikielisyyden.

On yhä tavallisempaa, että yksilöllä on useampia äidinkieliä esimerkiksi erikielisten vanhempien kautta.

Äidinkielen tasoinen kielen hallinta ei kuitenkaan tarkoita kielen sanaston täydellistä hallintaa, vaan yleensä kielitaito ja sanavarasto rajautuvat sen mukaan, minkälaisista asioista kotona on puhuttu.

Jos esimerkiksi suomenruotsalaisen perheen kasvatti on harrastanut ruotsinkielisen isänsä kanssa kalastusta ja tuntee alan sanaston erinomaisesti, hän ei välttämättä osaa nimetä virvelin osia tai kalalajeja keskustellessaan suomenkielisen äitinsä kanssa.

Vastaavasti suomenkielinen ruokasanasto voi samalla henkilöllä olla ruotsinkielistä kattavampaa, jos kokkaaminen on yhdistänyt äitiä ja lasta.

Sovelletaan tätä vielä talousosaamisen ja sijoittamisen näkökulmasta tarkasteltuna: jos lapsuudenkodin kahvipöydän ääressä ei olla mainittu sanallakaan säästämisestä, saatikka pörssistä tai osakkeista, aihepiiri voi tuntua vaikeasti lähestyttävän sanaston vuoksi vieraalta ja yksilö voi kokea vielä pitkään pesästä lentämisen jälkeenkin, ettei asia koske häntä. Syntyy tunne ulkopuolisuudesta.

Äidinkielen ohella perhetausta vaikuttaa yleisesti myöhempään talouskäyttäytymiseen, jolloin sisäistetyt mallit elävät vahvoina.

Lisäksi osattomuuden tunteeseen liittyy keskustelumahdollisuus läheisten kanssa: jos talouden jargon ei kuulu heidän käsiterepertuaariinsa, on varsin hankalaa jakaa ajatuksia ja kokemuksia sekä saada tukea ilman yhteistä kieltä.

Juttutuokio markkinoista jää suurella todennäköisyydellä aika kankeaksi, kun miltei jokaikinen sanankäänne on selitettävä auki. Usein katsotaankin parhaaksi pitäytyä kevyemmissä puheenaiheissa suvun tai ystäväporukan kokoontuessa yhteen.

Taloudellinen hyvinvointi kuuluu kaikille

Kokemus kielellisten resurssien riittämättömyydestä voi siis koskea ihan kaikkia taustasta riippumatta: talouden termien viidakossa voi eksyä, vaikka tietoa olisi saatavilla omalla äidinkielellä. Tämä voi olla este taloudesta kiinnostumiselle.

Kielitaito on kiinteä osa taloustaitoja, joiden kehittäminen edellyttää alan kieleen sosiaalistumista.

Keskeistä on kuitenkin se, että todellinen ymmärrys syntyy konkretian kautta. Siksi on tärkeää, että uutta erikoissanastoa omaksutaan arkikielen ja -käsitysten, vaikkapa käytännön esimerkkien hyödyntämisen kautta. Taloudenhallinnan kiemuroita voidaan havainnollistaa jokapäiväisestä elämästä tuttujen toimintojen avulla.

Ajan myötä populaarit ilmaisut ja tieteelliset termit limittyvät toisiinsa. Olisikin syytä huomata, että mahdollisuuksia taloudelliseen osallisuuteen ei tulisi tarjota vain kouluttautuneille tai muutoin hyväosaisille.

Talousalan kulmakivenä pitäisi olla mahdollisimman demokratisoitu kieli, sillä taloudellinen hyvinvointi kuuluu kaikille.

Vallitsevana ihanteena soisi olevan kaikille saavutettavan talouskielen vaaliminen sekä erilaisiin kielenkäyttötarpeisiin vastaaminen. Näiden toteutumiseksi tarvitaan eri sektoreiden toimijoiden välistä yhteistyötä ja ennen kaikkea kielitietoista päätöksentekoa.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ylös