Useat kehittyvien maiden taloudet kärsivät vahvasta dollarista.
Dollari on vahvistunut merkittävästi suhteessa keskeisiin valuuttoihin tänä vuonna. Yhdellä dollarilla saa tiistaina noin 1,04 euroa. Euron ja dollarin pariteetti nähtiin kuluvan vuoden heinäkuussa. Sitä ennen eurolla sai dollarin vuonna 2002.
Dollarin vahvistuminen suhteessa euroon on enemmän vahvan dollarin kuin heikon euron ansiota. U.S. Dollar -indeksi on noussut vuoden alusta noin 18 prosenttia. Indeksissä huomioidaan kuuden eri valuutan kehitys suhteessa dollariin ja lasketaan painotettu geometrinen keskiarvo. Euro saa ylivoimaisesti suurimman painon U.S. Dollar -indeksissä. Muut indeksin vertailuvaluutat ovat Japanin jeni, Englannin punta, Kanadan dollari, Ruotsin kruunu ja Sveitsin frangi.
Dollarin vahvistuminen on ollut seurausta Fedin kiristyneestä rahapolitiikasta. Koronnosto-odotukset ja toteutuneet koronnostot ovat vahvistaneet dollaria. Lisäksi dollarin asema turvasatamana on korostunut Euroopan energiakriisin vuoksi.
Jatkossa korkoeron merkitys dollarin vahvistumisessa todennäköisesti pienenee, sillä myös monet muut keskuspankit ovat hyvässä vauhdissa koronnostojen kanssa. Siispä dollarin tuleva kehitys suhteessa muihin keskeisiin valuuttoihin riippuu tästä eteenpäin yhä enemmän muista tekijöistä.
Talouskasvuerot selittävät valuuttakurssien kehitystä. Viime aikoina valuuttakursseihin on hinnoiteltu vahvempaa talouskasvua Yhdysvaltoihin kuin euroalueelle.
Vahva dollari kasvattaa todennäköisesti Yhdysvaltain kauppataseen alijäämää, kun vienti heikkenee ja tuonti saa tukea vahvasta valuutasta. Suurempi USA:n kauppataseen alijäämä saattaa johtaa dollarin heikentymiseen. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen, sillä vahva dollari tukee amerikkalaisten kulutusta ja sen myötä talouskasvua.
Vahva dollari on ajanut historian saatossa kehittyviä talouksia velkakriisiin
Dollarin vahvistuminen on riski kehittyville talouksille, joilla on paljon dollarimääräisiä lainoja. Dollarimääräisten lainojen takaisinmaksuerä kasvaa paikallisessa valuutassa, jos dollari vahvistuu suhteessa siihen.
Historian saatossa vahvistunut dollari on aiheuttanut ongelmia kehittyville talouksille. 1980-luvun alussa Fedin pääjohtaja Paul Volcker kesytti korkean inflaation suurilla koronnostoilla. Dollari vahvistui koronnostojen ansiosta. U.S. Dollar -indeksin pisteluku oli keskimäärin noin 85 vuosina 1979 ja 1980. Vuonna 1981 indeksi nousi pistelukemaan 110. 1982 heinäkuussa indeksi sai lukeman 120 ja saman vuoden marraskuussa 125. Huippulukema 162 nähtiin maaliskuussa 1985.
Dollarin vahvistuminen johti siihen, että Meksiko ajautui maksukyvyttömäksi elokuussa 1982. Chilen sitä vastoin pelasti kansainvälinen valuuttarahasto. Myös Argentiinassa ja Brasiliassa nähtiin velkariisi. 1980-luvun puolivälissä talouskriisin kohtasivat Malesia ja Singapore. Plaza Accordissa 1985 todettiin, että dollari on yliarvostettu ja sovittiin toimista dollarin heikentämiseksi.
1980-luvun jälkeen 1990-luvun alkupuolella nähtiin velkakriisi Meksikossa, kun U.S. Dollar -indeksi oli noussut vuodessa lähes 20 prosenttia.
Tiettyjen tuoreempien tapahtumien taustalla yhtenä tekijänä on ollut vahvistunut dollari.
2000-luvun alun teknokuplan ja 2008-2009 finanssikriisin taantumia edelsi merkittävä dollarin vahvistuminen. Myös ennen Etelä-Euroopan velkakriisiä dollari vahvistui.
Kehittyvien maiden velkataakka on kasvanut viime vuosikymmeninä
Kehittyvien maiden velkakuorma on kasvanut länsimaiden tavoin viime vuosikymmeninä. World Bankin aineiston mukaan kehittyvien maiden julkisen ja yksityisen sektorin velan kokonaismäärä oli keskimäärin 207 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2020. Lukema oli vain 56 prosenttia 1970 ja 119 prosenttia 2010.
Kehittyvien talouksien velasta keskimäärin noin 25 prosenttia noteerattiin muussa kuin paikallisessa valuutassa vuonna 2020.
Kehittyvien maiden välillä on kuitenkin isoja eroja. Esimerkiksi Itä-Aasian valtioilla dollarimääräisiä valtionlainoja on yleensä verrattain vähän. Suurimmalla osalla dollarimääräisten lainojen osuus on maksimissaan noin viisi prosenttia valtionlainojen kokonaisarvosta. Poikkeus suurimmista valtioista on Indonesia, jolla osuus on noin 23 prosenttia.
Etelä-Amerikan valtioilla osuus on keskimäärin merkittävästi korkeampi. Niistä Brasilia on yksi parhaiten asemoituneita valtioita dollarin vahvistumiseen liittyvän riskin suhteen. Sen dollarimääräisten valtionlainojen nimellisarvo on noin yhdeksän prosenttia kaikista valtionlainoista.
Sitä vastoin esimerkiksi Argentiinalla ja Chilellä on suurempi osuus liikkeelle laskettuja dollarimääräisiä valtionlainoja. Argentiinalla se on peräti 61 prosenttia ja Chilellä puolestaan noin 26 prosenttia.
Vahva dollari vaikuttaa ulkomaankauppaan. Se uhkaa kiihdyttää monien maiden inflaatiota, koska dollareissa noteerattavat hyödykkeet kallistuvat paikallisessa valuutassa. Vientivetoiset taloudet toisaalta hyötyvät oman valuutan heikentymisestä.
Miten kehittyvät valtiot voisivat välttää velkakriisin?
Tietyillä valtioilla on ollut haasteita hankkia markkinoilta rahoitusta omassa valuutassa ja ne ovat sen vuoksi laskeneet liikkeelle lainoja myös muissa valuutoissa. Sijoittajien näkökulmasta valuuttakurssiriski on osoittautunut useissa tapauksissa liian korkeaksi, sillä monien kehittyvien maiden valuutta on volatiili.
Valtioiden tulisi pyrkiä vahvistamaan maksukykyään ja vähentää riippuvuutta dollarimääräisiin lainoihin. Finanssipoliittisilla päätöksillä on mahdollista merkittävästi vaikuttaa talouskasvuun ja investointeihin sekä edistää muilla tavoin taloudellista vakautta. Monien maiden kohdalla se kuitenkin vaatii vuosien työn ja oikeasuuntaisia päätöksiä.
