Oma talous

Kirja-arvio: Karo Hämäläisen Rikos ja rahastus antaa eväitä huijauksien tunnistamiseksi 

Kirja esittelee tunnetuimpia huijauksia sekä Suomesta että maailmalta.

Karo Hämäläisen syyskuussa äänikirjana ilmestynyt teos Rikos ja rahastus syventää Kauppalehdessä ilmestynyttä artikkelisarjaa. Leikkisästi voisi sanoa, että lehtijuttujen jalostaminen kirjaksi on teoksen hengessä oiva tapa rahastaa samasta työstä kahdesti. Se on kuitenkin palvelus kirjan lukijalle, ja kotimaisella kirjamarkkinalla järkevää.

Hämäläinen vuorottelee kansainvälisten huijausten ja kotimaisten tapausten välillä. Tiiviisti talousuutisia seuranneille kirjassa ei ole yllätyksellisyyttä: yhtä lukuun ottamatta tapaukset ovat tuttuja uutisista vuosien varrelta. Hämäläisen tarinamuotoon puettu kerrontatyyli on kuitenkin viihdyttävää ja kirja vilisee mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Päällisin puolin irralliset tarinat yhteen nivonut Hämäläinen selittää paikoin monimutkaiset taloudelliset termit ja ilmiöt yksinkertaisesti, ja näin lukijan ymmärrys kasvaa aina optioista johdannaisiin. Tarinoiden taustalta löytyy monta yhdistävää tekijää, joiden tunnistamisesta sijoittaja voi hyötyä, kun seuraavaa kuplaa puhalletaan tai kun juuri omalle kohdalle osuu ylivertainen sijoitusmahdollisuus.

Ponzi on huijareiden tuottoisin strategia

Kirjan ensimmäinen huijari on Bernard Madoff, joka lienee yksi kuuluisimmista ponzihuijareista. Hämäläinen kertaa Madoffin taustaa vuosikymmenten takaa, ja käy ilmeiseksi, että Madoff harjoitti epäilyttäviä liiketoimia hämmästyttävän pitkään. Hämmentävää on se, kuinka suuret pankit olivat ohjanneet asiakkaidensa varoja Madoffin rahastoihin. Hairahtuneiden onneksi noin 80 prosenttia sijoittajien kokemista tappioista on palautettu niille, joille mustapekka jäi käteen.

Rikos ja rahastus esittelee ponzihuijaukselle nimensä antaneen Carlo Ponzin. Lukija todennäköisesti tunnistaa Ponzin nimeltä, mutta harva tuntee huolettomasti eläneen italialaissiirtolaisen tarinan. Kun Madoffin uskottavuutta lisäsi hänen nimekkäät asiakkaat, Ponzin puolestapuhujia olivat tämän huijaukseen sijoittaneet poliisimiehet. Maine ja suositukset ovat huijareiden tärkeitä työkaluja. 

Suomalaisen Wincapitan kohdalla sijoittajat eivät olleet yhtä onnekkaita kuin Madoffin huijauksen uhrit. Oikeuslaitoksen materiaalien mukaan vain 12 prosenttia sijoittajista nosti Hannu Kailajärven valuuttakauppapaikkana esiintyneestä palvelusta enemmän varoja kuin olivat sinne sijoittaneet. 

Surkuhupaisaa Kailajärven tarinassa on tämän ympärille, huijauksen paljastumisen jälkeen, rakentunut puolustusrintama. Jotkut huijaukseen rahojaan menettäneet uskovat vieläkin Kailajärven sepittämään tarinaan. Miljoonia kadonneeksi taikonut Kailajärvi sai törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta viisi vuotta vankeutta ja elää tänä päivänä uudella nimellä Tampereen seudulla. 

Keinottelijat tuhoavat usein muiden omaisuuksia

Kirjan ehkäpä mielenkiintoisin huijarikertomus sijoittuu sekin Tampereelle mutta Venäjän keisarikuntaan. 1900-luvun alussa pankkiiri Nils Idmanin kavallus ja holtiton luotonanto Suomen Yhdyspankin nimissä ajoi pankin kaatumisen partaalle. 

Aikakauteen suhteutettuna Idmanin aiheuttama kupru oli niin suuri, että se vastasi yhdeksäsosaa Suomen suuriruhtinaskunnan vuosibudjetista. Tällöin valtio todennäköisesti keskittyi tiukemmin sille kuuluviin tehtäviin. Idmanista ei ole uutisoitu aikoihin, mutta hänen jäljille pääsee Tampereen ylioppilastalon seinään kiinnitetystä muistokyltistä.

Rikos ja rahastus kertoo laajalti tutut tarinat Enronista, Barings Bankin kaataneesta Nick Leesonista ja ranskalaispankki Societe Generalelle valtavat tappiot aiheuttaneesta Jerome Kervielistä. Kaikkia kolmea yhdistää kiihtyvä kirjanpidon vääristely ja tappioiden peittely. Huijauksien maksumiehiksi joutuneita yhdistää puutteellinen valvonta.

Enronin kohdalla Hämäläinen muistuttaa, että yhdellätoista viidestätoista osakeanalyytikosta oli positiivinen näkemys yhtiöstä. Jälkikäteen tehdyn tutkimuksen mukaan analyytikoista oli tullut papukaijoja, jotka raportoivat ja toistivat kritiikittä yhtiön heille syöttämää viestiä.

Joku katsoo aina sormien välistä

Lähes jokaiseen tapaukseen liittyy joukko henkilöitä, jotka hyväksyvät huijauksen pysymällä ääneti. Hämäläinen spekuloi tiesivätkö esimerkiksi Madoffin pojat isänsä vuosikymmeniä jatkuneesta vedätyksestä. Nick Leesonia avusti sihteeri ja Jerome Kervielin arvopaperivedonlyönnin mahdollisti huoleton esimies.

Huijari puolestaan vetää itsensä pienin askelin syvemmälle valheiden maailmaan. Huijaus alkaa vähäpätöisesti, mutta epäonnen tai huonojen päätösten kierre ajaa aina vain suurempiin vaikeuksiin, joiden paikkaamiseksi tarvitaan jatkuvasti suurempia valheita. 

Kirjassa vähälle huomiolle jäävät huijareiden motiivit. Ahneus ja menestyksen tavoittelu ovat helppoja arvauksia. Useita kirjan huijareita yhdisti elämän vaatimattomat lähtökohdat, mutta se ei selitä alhaista moraalia. Osa huijareista oli valovoimaisia myyjiä, jotka puhuvat ihmiset puolelleen, ja osa oli yksinäisiä susia, jotka sortuivat holtittomaan riskinottoon. 

Säännönmukaisesti huijari jää valheistaan kiinni. Säännön vahvistaa poikkeuksella Onecoin huijauksen pääarkkitehti Ruja Ignatova, joka ymmärsi lopettaa viimeisellä hetkellä ja katosi. Häntä etsitään yhä.

Sijoittamisessa kun tärkeintä on välttää pääoman sulaminen. Huijauksien opiskelu ei siis mene hukkaan. Rikos ja rahastus on viihdyttävä ja opettavainen kertaus lähihistorian suurista puhalluksista.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös