Sijoittajat pohtivat nyt makrotalouden riskejä, joista keskeisimpiä ovat korkea inflaatio ja hidastuva talouskasvu erityisesti Euroopassa.
Yhdysvalloissa talouskasvu on piristynyt kolmannella vuosineljänneksellä. Atlantan keskuspankin GDPNow-mittari ennustaa 2,6 prosentin bruttokansantuotteen kasvua. Maailman suurimman talouden BKT supistui vuoden kahdella ensimmäisellä kvartaalilla.
Sijoittajat pelkäävät, että talous ajautuu stagflaatioon. Se on korkean inflaation ja heikon talouskasvun yhdistelmä. Edellisen kerran pitkä stagflaatiojakso nähtiin USA:ssa vuosina 1966-1982. Sen aikana Dow Jones -indeksi laski 22 prosenttia, jos osinkoja ei lasketa mukaan. Tuotto jäi vaisuksi, erityisesti kun huomioidaan, että inflaatio oli kyseisellä aikajaksolla keskimäärin noin seitsemän prosenttia vuodessa.
Inflaatiokehitys oli kuoppaista 1970-luvulla. Ensin inflaatio kohosi 1960-luvun loppupuolella 1970-luvun alkuun. Silloin se oli korkeimmillaan noin seitsemän prosenttia. Inflaatio tasaantui 1971-1972, jonka jälkeen se kääntyi jyrkkään nousuun. Se oli noin 11 prosenttia vuonna 1974. Sen jälkeen kuluttajahintojen nousu hiipui. Sitä ei kestänyt kauan. Inflaatio lähti uuteen nousuun ja kohosi peräti 14 prosenttiin vuonna 1980.
Korkea inflaatio rokotti talouskasvua. Talouskasvu jäi 1966-1982 nollaan USA:ssa. BKT laski inflaatiohuippujen aikaan 1974-1975 ja 1980-1982. Toisaalta välillä nähtiin myös vahvoja vuosia. BKT:n kasvu ylitti neljä prosenttia viitenä vuonna 1970-luvulla.
Mitkä olivat stagflaatiojakson tähtiosakkeita?
Sijoitusammattilaiset neuvovat tekemään sijoituksia vahvan hinnoitteluvoiman yhtiöihin korkean inflaation aikana. Toisaalta moni suosii myös muun muassa energia- ja raaka-ainesektoria, koska ne hyötyvät hintojen kallistumisesta.
Öljy kallistui alle kolmesta dollarista yli 39 dollariin barrelilta aikavälillä 1966-1980. Sen ansiosta öljy-yhtiöiden osakkeet olivat yksi parhaimmin tuottaneista sijoituskohteista.
Huomionarvoista kuitenkin on, että kolme parhaiten tuottanutta osaketta eivät olleet öljy-yhtiöitä. Eivätkä kyseiset osakkeet myöskään lukeutuneet kärkikastiin hinnoitteluvoiman perusteella.
Parhaiten tuottanut osake 1966-1982 oli vähittäiskauppias Tandy Corporation, jonka nimi oli myöhemmin RadioShack Corporation. Osakkeen tuotto oli peräti 14.175 prosenttia.
Toiseksi tuottolistalla sijoittui muovivalmistaja O’Sullivan Corporation. Osakkeen tuotto oli 4820 prosenttia. Kolmantena podiumille pääsi media- ja viihdetalo Harcourt General. Yhtiön osake tuotti 3196 prosenttia.
Oliko tähtiosakkeilla jotain yhteistä?
Tandy Corporationin TRS-80 oli yksi ensimmäisistä tietokoneista kuluttajamarkkinoilla. Yhtiön keskeisin kilpailuetu oli hinta, koska amerikkalaisten ostovoima oli koetuksella korkean inflaation vuoksi. TSR-80 oli edullinen sen aikaiseksi tietokoneeksi. Tandyn tulos moninkertaistui hittituotteen ansiota vuosina 1976-1982.
Kuluttajat säästivät rahaa ompelemalla itse vaatteita ja muita tekstiilejä. Sen ansiosta yhtiö ”House of Fabrics” oli aikansa tähtiosakkeita. Sen tuotto oli 2916 prosenttia vuosien 1966-1980 välillä. House of Fabrics myi ompelukoneita, tekstiilejä sekä halpaa rihkamaa.
Miksi vahvan hinnoitteluvoiman yhtiöitä ei ole tähtiosakkeiden joukossa? Syy lienee niiden korkea arvostustaso. Ne olivat kalliisti arvostettuja. Haastava arvostustaso realisoitui heikompina tuottoina pitkällä aikavälillä. Sen sijaan edullisia tuotteita myyneet tai muuten ostovoiman heikentymisestä hyötyneet yhtiöt olivat keskimäärin edullisemmin arvostettuja.
New York Venturen veteraanisalkunhoitaja Shelby Davis kommentoi vastikään, että hänen hoitamansa rahasto kukoisti 1970-luvulla edullisten vakuutus- ja rahoitusalan yhtiöiden ansiosta.
Davis kertoi, että alan yhtiöt ovat myös nykytilanteessa edullisia sijoituskohteita. Hän kuitenkin painottaa hajauttamisen merkitystä tämän hetken markkinatilanteessa.
Siispä stagflaatiojakson tähtiä olivat sijoitustyyleistä arvo- ja osinkoyhtiöt. Kasvuyhtiöille korkea inflaatio oli myrkkyä, koska sen aikana pitkät korot kohosivat. Kasvuyhtiöiden korkoriski on korkea, sillä suuri osuus niiden odotetuista kassavirroista on kauempana tulevaisuudessa kuin arvoyhtiöiden.
