Sijoitustyylin valintaan vaikuttaa useat eri tekijät.
Osakesijoittajat hyödyntävät erilaisia sijoitustyylejä salkunhoidossa. Niillä tavoitellaan yleensä markkinoita korkeampia riskikorjattuja tuottoja, mutta sijoitustyyleillä on myös paikkansa portfolion riskienhallinnassa. Sijoittaja saattaa esimerkiksi suojata taloussyklien muutoksia ja ylipainottaa sen vuoksi tiettyä sijoitustyyliä.
Sijoitustyylit perustuvat tyypillisesti akateemisissa tutkimuksissa löydettyihin markkina-anomalioihin. Anomalialla tarkoitetaan yleensä empiirisessä aineistossa havaittua riskikorjattua ylituottoa, jota ei pystytä selittämään sijoitusinstrumenttien hinnoittelumallien avulla. Toisin sanoen, sijoituskohteen toteutunut riskikorjattu tuotto on systemaattisesti korkeampi kuin hinnoittelumallin avulla laskettu riskikorjattu odotettu tuotto.
Empiirisesti todennettuja anomalioita ovat muun muassa arvo, laatu, momentum, korkea osinkotuotto, matala volatiliteetti ja yhtiön pieni koko markkina-arvolla mitattuna. Sijoitustyyleistä myös kasvu on suosittu. 2000-luvulla markkina-arvoltaan suuret kasvuyhtiöt ovat tuoneet korkeita osaketuottoja.
Anomalioihin lukeutuvat myös muun muassa kalenterianomalia, kirjanpidon jaksotuseriin liittyvä anomalia, analyytikoiden sijoitussuosituksiin liittyvä anomalia sekä yhtiöiden tulosraportin jälkeiseen kurssikehitykseen liittyvä anomalia. Suosituimmat sijoitustyylit eivät kuitenkaan yleensä perustuu kyseisiin anomalioihin, mutta osaa niistä hyödynnetään yhdessä muiden, kuten arvotyylin kanssa.
Anomalioihin perustuville sijoitustyyleille on tyypillistä, että ne toimivat, kunnes eivät enää toimi. Vähintäänkin sijoitustyylien toimivuus vaihtelee yli ajan.
Sijoitustyylien toimivuus vaihtelee taloussuhdanteiden eri vaiheissa
Laatuosakkeet ovat tuottaneet parhaiten hitaan talouskasvun aikana ja taantumassa. Sijoittajat arvostavat silloin yhtiön korkeata kannattavuutta, kilpailuetuja ja hinnoitteluvoimaa. Taantumassa tuotteiden ja palveluiden kysyntä yleensä heikkenee. Se tarkoittaa samalla, että yhtiöiden liikevaihdon kasvu ja tuloskehitys kääntyvät laskuun. Laatuyhtiöt onnistuvat keskivertoyritystä paremmin säilyttämään liikevaihdon ja kannattavuuden yli taloussyklien.
Vahvat osingonmaksajat ovat niin ikään suosittuja sijoituskohteita epävarmana aikana. Sijoittajat arvostavat kassavirtaa, koska osakkeen arvonmuutoksen osuus positiivisen kokonaistuoton kannalta on pienempi kurssien laskiessa tai kehittyessä sivuttaissuuntaisesti. Osinkoon kohdistuu keskimäärin pienempi riski kuin osakkeen arvonmuutokseen. Monet yhtiöt ovat onnistuneet kasvattamaan osinkoa vuosikymmeniä.
Taantuman jälkeen vahvoilla ovat yleensä arvo-osakkeet. Kiihtyvä talouskasvu tukee edullisesti arvostettujen osakkeiden arvostuskertoimia. Kasvuyhtiöt ovat varteenotettava valinta pitkän härkämarkkinan aikana, kun sijoittajien riskinottohalukkuus vahvistuu ja yhtiöiden kasvuluvuista tulee arvostuskertoimia tärkeämpiä.
Yhtiön markkina-arvo on ollut ratkaisevassa roolissa, kun vertaillaan viime vuosikymmenten arvo- ja kasvutyylin tuottoja Yhdysvaltain osakemarkkinoilla. Kasvusijoittaminen on toiminut varsinkin markkina-arvoltaan suurissa yhtiöissä. Russell 1000 -kasvuindeksi tuotti vuosien 1979 ja 2021 välillä peräti 3000 prosenttiyksikköä enemmän kuin Russell 1000 -arvoindeksi.
Arvosijoittaminen on tuonut korkeamman tuoton markkina-arvoltaan pienissä yhtiöissä. Russell 2000 -arvoindeksi tuotti vuosien 1979 ja 2021 välillä noin 2000 prosenttiyksikköä enemmän kuin Russell 2000 -kasvuindeksi.
Tuottoero selittyy osittain osakemarkkinoiden sektorien erilaisilla painoilla arvo- ja kasvuyhtiöindekseissä. Teknologiasektorin paino on peräti noin 44 prosenttia Russell 1000 -kasvuindeksissä. Russell 1000 -arvoindeksissä kyseisen sektorin paino on vain noin yhdeksän prosenttia. Finanssisektori on suurin yksittäinen osakemarkkinoiden sektori Russell 1000 -arvoindeksissä. Sen osuus on noin 20 prosenttia. Finanssi on vasta seitsemänneksi suurin sektori Russell 1000 -kasvuindeksissä.
Arvo- ja kasvuyhtiöiden keskittyminen tietyille sektoreille on ongelmallista riskienhallinnan näkökulmasta. Kasvuyhtiöindeksiin sijoittamalla on ottanut suuren teknologiayhtiöiden kehitykseen kohdistuvan riskin ja taas arvoyhtiöindeksiin sijoittamalla on samalla ottanut näkemystä finanssisektorin kehityksen puolesta.
Sijoitustyylien välisellä arvostustasoerolla on merkittävä rooli tulevien tuottojen arvioinnissa
Arvo- ja kasvuyhtiöiden välisessä vertailussa tärkeäksi tekijäksi on osoittautunut niiden välinen arvostustasoero ja arvostustasoeron trendi.
Arvo-osakkeet voittivat edellisen kerran kasvuosakkeet 2001-2007. Sitä ennen teknokuplassa arvo- ja kasvuosakkeiden välinen arvostustasoero leventyi ennätystasolle. Toisin sanoen, arvoyhtiöt olivat vuonna 2001 suhteellisesti aliarvostettuja ja kasvuyhtiöt yliarvostettuja.
Päinvastainen tilanne nähtiin 2008 ja 2009, kun arvo- ja kasvuosakkeiden arvostuskertoimet olivat lähes samalla tasolla. Finanssikriisin jälkeen alkoi vuosia kestänyt kasvuyhtiöiden voittokulku, joka saattoi päättyä viime vuonna.
Arvo- ja kasvuosakkeiden välinen arvostustasoero on supistunut tänä vuonna. S&P 500 -indeksi on laskenut vuoden alusta 19,5 prosenttia. Indeksin arvo-osakkeet ovat voittaneet markkinan 8,1 prosenttiyksiköllä ja kasvuosakkeet peräti 17,4 prosenttiyksiköllä.
Korkea inflaatio ja korkotason nousu ovat saaneet aikaan sen, että kasvuyhtiöiden houkuttelevuus on heikentynyt ja arvoyhtiöiden vastaavasti parantunut.
Arvostustasoeron lisäksi on tärkeä analysoida tekijöitä, jotka saattaisivat tukea jatkossa sen leventymistä tai supistumista. Suuren arvo- ja kasvuyhtiöiden arvostustasoeron on todettu tutkimusten mukaan johtuvan vuosia kestäneestä arvo-osakkeiden heikosta sijoittajasentimentistä ja tuloskehityksestä. Tuloskehitykseen vaikuttaa taloussyklit, mutta myös pidemmät trendit, kuten teknologian hyödyntäminen eri toimialoilla.
Pitkällä aikavälillä arvostuskertoimien on huomattu keskiarvoistuvan. Keskiarvoistumisen ansiosta arvosijoittajan odotus palkitaan usein pitkällä aikavälillä.
