Inflaatiosuojatut valtiolainat ovat voittajia, jos kuluttajahinnat nousevat, mutta korot laskevat nykytasolta.
Sijoitusmarkkinoiden vuosi on ollut haastava. Haasteet selittyvät paljolti korkotason nousulla. Koroista ovat nousseet niin lyhyet kuin pitkät korot sekä nimelliset että reaalikorot.
Reaalikorolla tarkoitetaan korkoa, josta on vähennetty inflaation vaikutus. Markkinoilla määräytyvistä reaalikoroista tunnetuimpia ovat Yhdysvaltain inflaatiosuojatut valtionlainat, englanniksi ”Treasury Inflation-Protected Securities” (TIPS). Sijoittaja ansaitsee niistä riskitöntä reaalituottoa. TIPSien juoksuaika on viisi, kymmenen tai 30 vuotta.
Reaalikorot painuivat miinukselle vuonna 2020, kun Yhdysvaltain keskuspankki Fed kevensi rahapolitiikkaa. Inflaatiosuojatun 10 vuoden valtionlainan tuotto oli jopa yli prosentin verran negatiivinen loppuvuonna 2021. Osakemarkkinoiden näkökulmasta se tarkoitti, että sijoittajille kelpasi matalampi tuotto-odotus, koska korkomarkkinoilta ei saanut kilpailukykyistä tuottoa. Se tuki osakemarkkinoiden kehitystä ja nosti arvostustasoa.
Reaalikorot ovat nousseet voimakkaasti lähiaikoina, kun ohjauskorkoa on merkittävästi nostettu ja inflaatio-odotukset ovat kääntyneet laskuun. Yhdysvaltain viiden vuoden inflaatiosuojatun valtionlainan (TIPS) tuotto oli perjantaina 21. lokakuuta 1,75 prosenttia vuodessa. 10 vuoden TIPS tuotti 1,77 prosenttia vuodessa ja 30 vuoden inflaatiosuojatun valtionlainan tuotto oli 1,82 prosenttia vuodessa.
Valtionlainojen nimellinen tuotto saadaan, kun TIPSiin lisätään saman maturiteetin vuotuinen inflaatio-odotus, jota kutsutaan englanniksi ”breakeven inflation”. Perjantaina viiden vuoden ”breakeven inflation” oli 2,7 prosenttia, ja 10 sekä 30 vuoden oli 2,5 prosenttia. Siispä esimerkiksi viiden vuoden valtionlainan tuotto oli 4,45 prosenttia.
Sijoittaja hyötyy korkeammasta kuponkikorosta ja lainan nimellisarvosta
Inflaatiosuojatun valtionlainan nimellisarvo nousee inflaation mukana ja laskee deflaation vuoksi. Kuponkikorko lasketaan päivitetylle nimellisarvolle. Jos nimellisarvo on lainan erääntymispäivänä matalampi kuin alkuperäinen nimellisarvo, sijoittajalle maksetaan alkuperäisen nimellisarvo. Sijoittajan tuottoon vaikuttaa kuluttajahintaindeksin lisäksi myös korkotason muutos, mikäli laina myydään ennen eräpäivää.
Sijoittajalle maksetaan USA:n inflaatiosuojatuista valtiolainoista kuponkikorkoa kaksi kertaa vuodessa. Valtionlainojen alkuperäinen nimellisarvo on 1000 dollaria. Jos kuponkikorko olisi esimerkiksi kaksi prosenttia ja kuluttajahintaindeksi pysyisi ennallaan, niin sijoittaja saisi ensimmäisenä vuotena 20 dollaria kuponkikorkoa.
Jos sitä vastoin vuotuinen inflaatio olisi esimerkiksi neljä prosenttia, niin lainan nimellisarvo nousisi vuoden aikana 1040 dollariin. Silloin sijoittajalle maksettava kuponkikorko olisi 20,80 dollaria (=1040$ X 0,02).
Lainan nimellisarvo ja maksettava kuponkikorko päivitetään lainan eräpäivään saakka.
Miksi reaalikorot ovat suuressa roolissa osakemarkkinoiden kannalta?
Osakemarkkinoiden arvostustaso supistuu reaalikorkojen kohotessa, jos osakemarkkinoiden riskipreemio pysyy ennallaan. Viime viikkojen aikana osakemarkkinoiden riskipreemio on kaventunut eli käytännössä arvostustaso ei ole laskenut samassa suhteessa reaalikorkojen nousun kanssa. Osakkeiden tuotto-odotus on nyt siis heikentynyt verrattuna 10 vuoden inflaatiosuojatun valtionlainan tuotto-odotukseen. Se on ollut negatiivinen ajuri osakemarkkinoille.
Osakkeiden diskonttausmallit sisältävät yleensä tuottovaatimuksen, jonka yksi tekijä on riskitön korko. Nouseva riskitön korko tarkoittaa, että osakkeen käypä arvo laskee, jos muut mallin tekijät, kuten osakemarkkinoiden riskipreemio ja yhtiön beetakerroin pysyvät ennallaan.
Nouseva korkotaso vaikuttaa viiveellä reaalitalouteen. Velkarahaa hyödyntävien yritysten kannattavuus heikkenee, jos rahoituskustannukset kasvavat. Yhtiöiden heikompi kannattavuus hinnoitellaan osakekurssiin.
Talouskasvun kehitys nousevan korkotason ympäristössä on suuressa roolissa. Sijoittajalle on lähtökohtaisesti parempi, jos korot nousevat, koska inflaatio-odotukset vahvistuvat talouskasvun ansiosta.
Jos sitä vastoin korot nousevat hidastuvan talouskasvun ympäristössä, niin silloin osakekursseihin hinnoitellaan todennäköisemmin sekä tuloskasvun hidastumista että diskonttokoron nousua. Staglaatio on osakesijoittajan vihollinen. Se nähtiin 1970-luvulla.
Yksityissijoittaja ostaa inflaatiosuojattuja valtionlainoja joko suoraan tai rahastojen kautta.
Korkorahastoista varteenotettavia ovat muun muassa pörssinoteeratut rahastot eli ETF:t. Niitä sijoittaja voi ostaa arvo-osuustilille esimerkiksi verkkopankissa. ETF:ien hyötyjä ovat matalat kustannukset ja hajautus.
Yhdysvaltain inflaatiosuojattuihin valtiolainoihin sijoittavat rahastot sisältävät yleensä usean eri maturiteetin lainoja. Korkoriski on sen ansiosta paremmin hajautettu. Rahastot eivät kuitenkaan ole turvassa korkojen nousulta. Korkojen nousu selittää niiden negatiiviset tuotot tänä vuonna.
Inflaatiosuojatut valtionlainat soveltuvat parhaiten näkemykseen, jonka mukaan inflaatio on jatkossa selvästi positiivinen, mutta korot laskevat esimerkiksi taantuman vuoksi. Ne ovat siis sijoituskohteina houkuttelevimpia stagflaatiossa.
Yleensä kuluttajahintojen nousu tasaantuu tai kääntyy jopa laskuun taantumassa. Nyt korkea inflaatio johtuu paljolti tarjontapuolen tekijöistä johtuvaa, joten kuluttajahintojen tasaantuminen on epävarmaa. Se tekee inflaatiosuojatuista valtionlainoista houkuttelevan vaihtoehdon.
Valtionlainat soveltuvat osakesijoittajalle myös hajautukseen. Niiden korrelaatio on ollut yleensä matala suhteessa osakkeisiin. Kuluva vuosi on ollut siinä mielessä poikkeuksellinen, kun sekä osakkeet että valtionlainat ovat tuottaneet tappioita.
